Case Law:

- Denmark

- Finland

- Iceland

- Norway

- Sweden


- Bulgaria

- Estonia

- Latvia


- Case by Article



Status Chart

AV Conference Book '14

Nordic Judicial Systems




Autonomous CISG Network


Links to Sources

Media Library



Citing the Database

Update History












Date:   30 June 1998
Court:   Helsinki Court of Appeal
Local case reference:   n/a
CISG Nordic ID:   980630FI
Country of decision:   Finland
Buyer's country:   Finland
Seller's country:   Switzerland
Goods involved:   Skin Care Products
Case history:   1st instance: Helsinki District Court, 1995 June 11 (not available)
Original language:   Finnish
Provisions cited:   CISG articles 35, 39, 49, 53, 60, 61, 72, 73, 74 ,75 ,76, 77
Original court document:   n/a
Rapporteur:   Thomas Neumann
Case citations:   n/a



Kuoppala: Examination of the Goods under the CISG and the Finnish Sale of Goods Act (2000) § 3.4.

Lookofsky, Joseph: Understanding the CISG, 3rd worldwide ed., DJOEF (2008) §: 4-9 n.148

CISG-AC advisory opinion on Examination of the Goods and Notice of Non-Conformity, 7 June 2004

Henschel, Rene: The Conformity of Goods in International Sales, Forlaget Thomson (2005) 157





Translated text

by Vanto, Jarno, with permission from Pace Law School

Helsinki Court of First Instance 11 June 1995 
Helsinki Court of Appeals 30 June 1998

Translation by Jarno Vanto [*]
Proceedings before the Helsinki Court of First Instance

  • Seller's claims: summarized 
                          : particularized 
    - An alternative calculation of seller's claim 
    - More specific grounds for seller's claims 
    - Buyer's breach of contract 
    - Buyer's unlawful avoidance of the contract 
    - Consequences of buyer's declaration of avoidance 
    - Relevant laws [provisions of the CISG at issue]
  • Buyer's reply 
    - Seller's delay in issuing the order 
    - Non-conformity of the goods 
    - Buyer's statement concerning the required sums
  • Opinion of the Court of First Instance 
    - Alleged delay in issuing the order 
    - Alleged non-conformity of the goods 
    - Procedure of avoidance of the contract 
    - The duty to examine the goods and to give notice 
    - Ruling of the Court of First Instance 
    Judgment on Appeal [Helsinki Court of Appeals 30 June 1998]

[The Court of First Instance found for the buyer; the Appellate Court affirmed. 
Anticipatory breach of contract by seller was among the issues considered.]
Judgment: Civil dispute 
Issued at: The office of the Court Clerk on 11th of June at 13.00 95/11481 
Claimant: EP S.A., A Swiss corporation [Seller] 
Defendant: FP Oy, A Finnish corporation [Buyer] 
Matter at issue: Damages based on contractual breach and collection of outstanding debts
Clarification of the issues
[ - Seller's claims: summarized]
The statement of claims:
The [seller] has placed a demand in its statement of claims against the [buyer] that the [buyer] should be made to pay the [seller] primarily:
1. 774,224.20 Finnish Marks, 22,771.60 Swiss Francs and 19,800 German Marks; or
2. According to an alternative calculation of damages 263,787.50 German Marks and 130,000.46 Swiss Francs with lawful interest on arrears added thereto.
Additionally the [seller] has placed a demand that the [buyer] should be made to pay the legal fees of the [seller] added with lawful interest on arrears after six months of the issuance of judgment onwards.
[ - Seller's claims: particularized]
As grounds for the statement of claims the [seller] has presented the following:
The specification of the primary demand; the calculation of damages and the grounds for these damages:
1/1. Damages of 654,250.90 FIM due to unlawful avoidance of a sale of goods with specific qualities based on order of 26 February 1992, acceptance of 5 March 1992 and shipment order of 15 September1992.
Concerning the primary claim, the [seller] has requested the court to confirm that the [buyer] has unlawfully cancelled an order he placed on 26 February1992, on the basis of which the [seller] gave his acceptance on 5 March 1992 and a contract was formed, and that because the [buyer] was not entitled to refuse to accept the delivery, the [buyer] has to pay the purchase price and manufacturing costs totaling 671,450 FIM as agreed and to accept the delivery and to fulfill his duty of paying damages to the [seller].
In case the [buyer] is not required to pay the agreed purchase price, the claim 1/1 consequently assumes the meaning to the [seller] of being a cancellation of an order and respectively an unlawful avoidance of the contract resulting in damages of 654,250.90 FIM.
In case the [buyer] is required to accept the goods involved in the sale, [seller] will drop the claim concerning the expenses resulting from destroying the goods. If the goods remain in the possession of the [seller] to his loss, the [buyer] has to be made to pay for the expenses of destroying the goods.
The purchase price of the Order #10/92 was 604,900 FIM, as agreed in the contract dated 5 March 1992, subject to the reservation that the price was in force until 30 June 1992. After [buyer's] inquiry concerning new prices on 11 May 1992, the [seller] had given the [buyer] the price information on 12 May 1992 as requested. Had the delivery been allowed to take place, the purchase price concerning Order 10/92 would have been 654,250.92 FIM.
Due to the fact that the purchase price included seller's expenses resulting from CIP-term which were saved because of the avoidance of the contract, the value of these expenses has to be deducted from the purchase price. The [buyer] has to pay the [seller] the remaining sum of 654,250.90 FIM.
1/2. The unilateral postponement of issuing an order of shipment, a part of buyer's duty to contribute to the sale, resulted in a loss of 66,196 FIM. Throughout the fall of 1992 the [buyer] had been informed of the loss resulting from the postponement of the order of shipment when the [buyer] had notified that due to "bookkeeping" the delivery could not take place before the beginning of 1993. The loss was brought to the attention of the [buyer] in a calculation dated 31 December 1993.
The exchange rate of the Finnish Mark in relation to the Swiss Franc developed in the following manner according to Schweizerische Kreditanstalt:
February 1992 100 FIM = CHF 33.25 
July, the 2nd half 100 FIM = CHF 32.67 
October, the 2nd half 100 FIM = 28.83 
January 1993 100 FIM = 27.29
The [seller] is entitled to compensation for the loss suffered by him as a result of [buyer's] actions. It is noteworthy, that the exchange rate of the currency of payment has decreased in relation to the currency of the [seller's] country.
1/3. A restitution covering storage costs of the seller for 41 palettes from the period 1 May 1992 - 31 December 1994, the cost for each palette being 7 CHF per month, totaling 9,184 CHF.
1/4. Annual interest on capital mentioned in items 1 - 3 from the following periods; 7 August 1992 - 31 December 1994:10.8 %; 1 January 1993 - 31 December 1993: 9.5%; and from 1 January 1994 until the date of the payment: 7%.
1/5. Necessary expenses resulting from arrangement of a coverage sale, collection of outstanding claims and preparation of mediation, totaling 13,587.60 CHF added with interest on arrears from one month after the issuance of the judgment onwards.
1/6. Expenses resulting from destruction of goods no longer eligible for sale, totaling 19,980 DM added with 7% interest on arrears one month after the issuance of judgment has expired.
- An alternative calculation of [seller's] claim 1/1
As an alternative calculation of damages concerning claim 1/1 the [seller] has demanded compensation for:
2/1 acquisition costs totaling 523,657.45 FIM; and 
2/2 administration costs totaling 115,204.74 FIM
- More specific grounds for [seller's] claims
The issue in this case has been goods manufactured for the buyer and packed according to the instructions provided by the buyer. First, the [buyer] had postponed the delivery and then later, after issuing an order of shipment, declared the contract avoided in circumstances in which the goods had already been manufactured and samples of the goods had been accepted.
Due to the fact that the place of business of the seller who accepted the order is in Switzerland, Swiss law is applicable to the contract. There was no agreement between the parties on applicable law.
[Buyer] had placed an Order #10/92 concerning manufacturing and acquisition of five Avecos- product line skin care products on 26 February 1992. [Seller] had accepted the order on 5 March 1992 at the same time when he had accepted an Order #9/92 of the same proportion. Due to these circumstances, a binding contract had been formed between the parties.
The purchase price in the Order 10/92 was 604,900 FIM. The seller, however, had reserved himself the right to increase the prices from 1 July1992 onwards. The term of payment was 60 days from delivery.
According to a marking in the order, the term of delivery was to be agreed upon at a later point in time (no more than three weeks from L's request). In a letter dated 26 February 1992 accompanying the order, the [buyer] had encouraged the [seller] to expediently deliver all of the packaging materials.
The sale assumed a nature of an order sale, where it was the duty of the seller to manufacture the goods for the buyer.
According to the terms of the sale, samples of products were to be delivered to VTT (National Scientific Research Center) for checking purposes. After the samples had passed the checking procedure, the buyer was supposed to give an order of shipment, after which the seller would deliver the goods on term CIP-Vantaa. In his fax messages dated 24 April 1992, 30 April 1992 and 6 May 1992, the [buyer] had informed the [seller] that the samples had passed the VTT checking before shipment.
The [seller] consequently had to produce and deliver the skin care products. In order for the [seller] to be able to fulfill his duty to deliver, the buyer's duty was to inform the seller about when the goods were allowed to be shipped. [Seller's] receipt of the purchase price depended on the time of the delivery.
There was a specific order concerning bottling and packaging of the products in packages suitable for retail sale. It was the task of the [seller] to attach labels naming the marketer of the products to bottles, cans and product packages serving as vessels for the said skin care products.
- [Buyer's] breach of contract: his negligence in 
   fulfilling buyer's duty to contribute to the sale

After the sample goods were accepted at VTT, the [buyer] did not issue an order of shipment. In his message dated 9 July 1992, the [buyer] told the [seller] specifically not to deliver the goods in the beginning of August 1992. At that point, the second consignment of the Order 9/92 postponed by the [buyer] was supposed to arrive in Finland.
In his message dated 15 September1992, the [buyer] had finally notified that "the goods can be shipped in December, so that they arrive in Finland at the earliest on 1 January 1993".
According to the contract the [seller] could reasonably assume that the buyer, soon after the sample goods were checked, would issue an order of shipment. This state of affairs resulted from the following circumstances:
- After placing an order on 26 February 1992 the representative of the [buyer] had confirmed by phone that the deliveries will be received during the months of May and August 1992. When the representative of the [seller] had reminded the representative of the [buyer] of this, he had not denied that. Instead, he had stated that the term of delivery was "Auf Abrub innerhalb 1992", which was not supported by any documents.
- When placing the order the buyer had specifically encouraged the seller to acquire the packaging materials as soon as possible. The packaging materials came with product information, markings naming the manufacturer and the marketer (H Oy L) and information on ingredients, as requested by the [buyer].
- The goods had to be produced quickly in order to obtain sample goods; additionally the [buyer] had requested the [seller] to pay attention to the delay caused by the checking procedure at VTT.
- Due to the fact that the order required the goods to be produced from one and the same raw material, the acceptance of the sample goods required that production of the goods be already finished before the checking of the goods at VTT.
- Because the goods were originally not packed for retail sale, the goods had to be bottled and packed after VTT checking. Due to the fact that the delivery term required the delivery to take place after three weeks following L's request, the product packages with L's name on them had to stand ready for shipment while waiting for the order of shipment.
- The buyer knew that the manufacturing of the goods takes a while, at least ten weeks. The buyer also knew that even though the goods in question can be preserved relatively long, at least thirty months, vitamins, perfumes and some other ingredients in skin care products are under a constant process of transformation and decomposition. As time passes the materials go through different kinds of decomposition and maturation phenomena, which are parts of certain maturation process of the product. Even though these features of skin care products are generally well known, it can be said that the other person representing the [buyer] presumably is a chemist.
- The [buyer] had informed the [seller] on 22 January 1992 of the changes affecting the products already after a few months. These changes could not be avoided. Because the parties were mutually aware of these circumstances and because they wanted to avoid maturation of the products in [seller's] warehouse, there were grounds to assume that the [buyer] would soon enough send an order of shipment to the seller. Because the delivery of the Order #9/92 was to take place on week 18, there was no reason for the [seller] to assume that the [buyer] would delay issuing of the order of shipment concerning Order #10/92 further than the end of May 1992.
- These circumstances had forced the [seller] to quickly produce the goods in order to fulfill his contractual duties. The sale represented a significant sum to the [seller]. The [buyer] was aware of this. The [seller] was obliged to finance production, bottling and packaging with a bank loan. This had caused interest and other financing expenses.
Later after issuing the shipment order on 15 September 1992, the [buyer] had not allowed immediate shipping as defined in the terms of the sale. The [buyer] had demanded, that the shipment of the goods should not take place until December 1992, meaning at least three months later. According to a notice of the [buyer], the goods were to arrive in Finland at the earliest on 1 January 1993.
As a consequence of the refusal to accept the delivery on 9 July 1992, [seller] suffered additional storage expenses. These could not have been anticipated by the [seller] while drafting the contract. In addition, the capital tied to the production of the goods had needed some looking after, which caused interest expenses.
The postponement of the order of shipment from the point of time which [seller] could have seen as being a probable point of time for issuing the order, considering all the relevant circumstances and specially the guidelines given by the [buyer] in the order, was in itself grounds for breach of contract.
Because the [buyer] on 15 September 1992 had single-handedly placed additional terms for the time of shipment and delivery, according to which the goods were not to be shipped before the end of December and the goods were not to arrive in Finland before 1993, it was a question of terms contravening the terms of the contract of 5 March 1992 and consequently [buyer's] breach of contract.
[Buyer's] actions were unanticipated and in breach of the contract. The following circumstances were a direct consequence of [buyer's] actions:
- [seller's] storage costs;
- because the term of payment was simply "60 days" and according to usage applied by the parties this was meant to be understood as meaning 60 days from the point of time when the seller had transferred the goods to the possession of an independent freight liner, the interest on capital tied to production had increased because of non-payment;
- the losses caused by depreciation of the agreed currency of payment, Finnish marks.
Due to these circumstances the [buyer] has to compensate the [seller] for expenses and losses caused by [buyer's] breach of contract.
- [Buyer's] unlawful avoidance of the contract
Roughly two months from the date of the order of shipment, the [buyer] cancelled all undelivered orders on 10 November 1992.
Since the middle of October 1992, the [buyer] had let it be known, that the amounts of Vitamin A in the goods delivered on the basis of Order #9/92 had significantly decreased in comparison to what they were in spring and below the amount of what they had been in April when sample goods had been checked. This was shown in the VTT study carried out on behalf of L.
[Buyer] had received the goods checked in October on 7 August 1992. This was notified by the [buyer] on 15 December 1992. The splitting in two of that delivery and the postponement of the second delivery until August 1992 were based on [buyer's] request. In connection with neither of the deliveries, was any notice whatsoever given of the non-conformity of the goods with the checked sample goods. Instead, the [buyer] had notified on 22 October 1992 about the goods received in August. The notice concerned the results of the checking carried out on behalf of L, according to which the vitamin content had dropped below the amount where it should have been in April 1992 when checking the goods.
Cancelling the order and avoidance of the contract on 10 November 1992 was unfounded due to following reasons:
- The goods subject to cancellation were in conformity with the sample goods checked and accepted at VTT in April 1992. The [buyer] had never even stated that the goods would be non-conforming.
- When issuing the order, the [buyer] knew that the A-vitamins would be absorbed into liposomes. In a similar manner, the [buyer] knew about chemical and other transformations taking place in materials with vitamin content. On the basis of the results of tests carried out by VTT, the [buyer] knew about the vitamin content being within the range agreed on in the contract. As mentioned before, [buyer] had conveyed information based on L's experience that already within a few months liposomes absorb a noticeable share of the vitamins amounting to 20 - 30% of A-vitamins. Being aware of the characteristics of the vitamins and the goods in general, the [buyer] did not want to attach any markings on the product packages stating the vitamin content of the products.
- The seller is not liable for the alleged non-conformity of the goods, of which the buyer was aware when drafting the contract.
It had been clear from the beginning, that the longer the [buyer] postponed the time of allowing the goods to arrive in Finland, the longer the liposomes would absorb vitamins and the vitamin content of the goods would decrease. The goods had been in Germany ready for shipment since the spring and from then on the time of delivery had been postponed based on [buyer's] orders.
In skin care products, as in many cosmetics and health care products, chemical changes take place as time goes by. For example, some perfumes, vitamins and chemicals may decompose slowly. These changes are characteristic to these products and such changes connected to the maturation process of the products, generally known in the field, do not reduce the usability of the products to their normal purposes.
Knowing that these changes cannot be prevented and that they cannot be regarded as non-conformity, the [buyer] had requested the [seller] to increase the vitamin content in his letter of 22 January 1992. The [seller] had complied with the request and when the sample goods had passed VTT checking, the [buyer] had issued the order of shipment concerning Order # 9/92.
The [seller] had not committed himself to, or been aware of, the contractual terms between the [buyer] and L Oy and this contract does not bind the [seller].
The [buyer] has not given the [seller] any reason as to why the vitamin A content should remain on a particular level.
In any case, the decrease of vitamin content in two products could not amount to a fundamental breach of the contract.
Additionally, it was not clear at the time when the [buyer] had declared the contract avoided that the [seller] would be liable for a fundamental breach of contract within the specified time of delivery, meaning the beginning of January 1993. If it was a question of two separate orders, as notified by the [buyer], an anticipated breach of contract as defined in CISG Art. 73 is not applicable. Even if it was held that this was a matter of delivery in installments, the buyer had no grounds to assume that the forthcoming partial delivery would amount to a fundamental breach of contract. The [buyer] should have had to consider the chance that the non-conformity, as alleged by the [buyer], meaning the preservation of vitamin content, could be fixed before the time of delivery specified by the defendant. The [seller] had notified the [buyer] on 28 October 1992 that he would do everything in his power to satisfy the customer, i.e., the [buyer], meaning that the [seller] had been prepared to fix the products of Order #9/92 and additionally to deliver the goods of Order #10/92. The [seller] had the right to fix concerning Order #10/92 even after the delivery of the goods. At the time the [seller] had a method in his use with which the amount of vitamin A could be maintained on a level requested by the [buyer].
Even if it was held that the [buyer] fulfilled his duty to give prior notice, he still was not entitled to declare the contract avoided because the parties had reached an agreement concerning removal of the unsatisfactory state of affairs as experienced by the [buyer].
Neither was there a basis to declare the contract avoided on grounds that the declaration of avoidance had not taken place within a reasonable time from the point where the [buyer] should have carried out the acceptance inspection and to notice the alleged non-conformity. The [buyer] had not been entitled to cancel the order based on a matter which could have been clarified when checking the sample goods.
After the [buyer] had called for a replacement delivery on 16 October 1992 and on 22 October 1992, the [seller] had replied on 28 October 1992 requesting the [buyer] to notify L a.s.a.p. that the [seller] will make the goods to withstand oxidization. [Seller] had been prepared for far-reaching concessions so that the sale, which was expensive for the [seller], would not fail.
After the [seller] had on 12 November 1992 represented the said offer, the [buyer] had repeatedly refused to accept it on 13 November 1992. It was included in the offer that the seller would replace two product in the consignment, namely Avecos Tagescreme and Liposomengel, with product that would maintain their vitamin A content in the best manner possible allowed by the current state of science.
[Seller's] reply on 28 October 1992 to [buyer's] request on 22 October 1992 calling for actions to be taken was based on elimination of a defect in the products. The [buyer] was not entitled to breach the reached agreement.
The [buyer] had refused to accept [seller's] efforts to reach an amicable solution
which would have led to acceptance of the delivery.
Consumer protection laws had no relevance because it was not a question of a consumer sale.
The [buyer] had referred to his message of 21 December 1990, where it was stated that "Shelf-life of our products is not shorter than 30 months". In his reference to the mentioned citation, [buyer] had brought out that the [seller] had guaranteed not only the shelf-life of the products but also the preservation of vitamin content in connection with an order over a year later where the said content was strictly specified while checking the sample goods. There was no agreement between the [seller] and the [buyer] on whether the vitamin content of Avecos - skin care products should be permanent in nature. What is meant by shelf-life is that a product can be preserved when kept with due care in normal or reasonably anticipated circumstances and without causing any danger to health and at the same time being suitable for its original purpose. The notion does not contain any reference to maintenance of vitamin levels for the shelf-life period.
- Consequences of [buyer's] declaration of avoidance
The [seller] could not have anticipated [buyer's] actions declaring the contract of 5 March 1992 avoided. This course of action caused direct harm to the [seller]. The [buyer] should have understood the consequences of his actions to the [seller].
The [buyer] has to pay damages for unlawful avoidance of the contract, including both loss of agreed price and loss of restitution, resulting from the fact that repeated postponements of the order of shipment in breach of the contract had caused the payment of the sale price to take place at a time when the currency of payment, due to floating of the currency, had devaluated seller's currency by over 20%, meaning that this is a matter of paying damages due to a loss caused by buyer's breach of contract.
Because the seller had to attach markings to the skin care product bottles and product packages stating that the marketer of the products is H Oy L, it was not possible to reduce seller's losses through compensatory sales. The only way to get rid of the products in seller's storage was to destroy them. This caused following losses:
- sale price of the products (including but not limited to production and manufacturing costs, selling costs including seller's coverage) less expenses of which the seller is responsible for according to CIP-term amounting to 4,200 CHF;
- the loss caused by devaluation of currency because of delay on buyer's side in issuing the order of shipment;
- the expenses resulting from maintenance of the goods including storage costs;
- the expenses caused by seller's efforts to arrange coverage sale, to collect outstanding claims from the buyer and costs of mediation caused to the seller;

- the expenses resulting from destroying the goods.
- Relevant laws
Article 35(3) of the CISG contains a confirmation of the principle that the buyer can not demand remedy for non-conformity based on such qualities of the goods as determined on the basis of sample goods, if at the time of the conclusion of the contract the buyer knew or could not have been unaware of such lack of conformity. This rule does not concern only factual information but also circumstances that the buyer could not have been unaware of. What is meant by the addition is a situation where it is very likely that the buyer was aware of such a circumstance but no clear evidence can be presented.
If the buyer does not notify the seller about the non-conformity within a reasonable time after detecting it or after he should have detected it and does not specify the nature of non-conformity, he loses his right to claim non-conformity (CISG Art. 39)
Article 53 of the Convention places two kinds of duties upon the buyer. The buyer must pay the price for goods and take delivery of them. It may often follow from the contract between the buyer and the seller that the buyer also has other duties. The content of these duties is not regulated in the Convention. Instead, rules concerning buyer's breach are also applicable to other duties which have been agreed on or which can be regarded as agreed on.
According to Article 60 CISG, the buyer's obligation to take delivery consists of doing all the acts which could reasonably be expected of him in order to enable the seller to make delivery. This buyer's duty to contribute to the sale also involves other procedures he must carry out so that the goods can be delivered to him.
If the terms of the sale indicate that the buyer has to give a signal or some other indication of the time when the goods can be shipped or otherwise delivered in order to facilitate seller's performance, this procedure initiating the shipment belongs to buyer's duty to contribute. Other procedures included in buyer's duty to contribute can be guidelines and acceptances the buyer has to give to the seller while manufacturing the goods.
What is meant in Article 60 CISG is such contribution that takes place before the delivery and which is a prerequisite to seller's ability to perform. This kind of contribution is usually needed when the goods involved in the sale are to be manufactured or ordered based on buyer's order.
According to Article 61 CISG, the seller can claim damages based on Articles 74 - 77 when the buyer fails to fulfill his contractual duties or his duties under the Convention.
If the seller has demanded the buyer to perform, according to Article 61 CISG the seller does not lose his right to claim damages. The seller is entitled to rely on the contract and to demand that buyer perform.

According to Article 74 CISG, the damages for breach of contract by one party consist of a sum equal to the loss, including loss of profit, suffered by the other party as a consequence of the breach.
[Buyer's] reply
The [buyer] has denied the statement of claims in its entirety as to its grounds and to its amount in a manner appearing below.
Additionally, the [buyer] has demanded that the [seller] should be made to pay the legal expenses of the [buyer] with interest on sums in arrears added thereto.
The [buyer] has stated, as did the [seller], that the CISG is applicable to the case.
- The alleged delay in issuing the order
[Seller's] allegation that [seller] had grounds to assume that soon after checking of the sample goods the buyer would issue an order of shipment is unfounded and the [buyer] had not caused any delay in the delivery of the goods.
Orders # 9/92 and #10/92 were totally separate orders. The [seller] has based most of his allegations to circumstances connected to Order #9/92.
In the Order #10/92 which the [buyer] made to the [seller], the time of delivery had been purposefully left open because [buyer's] partner L was at the time unable to estimate the sale of the goods. Because there was no agreement whatsoever of the time of delivery, the [buyer] could not have been liable for a delay in issuing the order of shipment, as alleged by the [seller]. The [buyer] bears no responsibility in relation to the [seller] for [seller's] own misjudgments and the expenses those misjudgments may have caused.
The [seller] had through his own initiation, against [buyer's] original aim and without [buyer's] awareness of it, manufactured goods for the Order #10/92 beforehand, together with the goods for the Order #9/92. At that moment, the [seller] had taken a risk concerning possible storage and capital costs resulting from his actions and consequently is responsible for his own expenses. The [buyer] cannot be liable for these expenses under any contractual duty.
The [buyer] could not have known that the [seller] had to finance the manufacturing of the goods by means of a bank loan. Financing of production is not a responsibility of a contracting party; neither is it a risk such party might assume. The [buyer] did not know that the orders had represented a significant sum to the [seller].
It was a purpose of two separate orders that the goods could be manufactured separately. It was not clear to the [buyer] until the reception of a fax on 30 June 1992 that the [seller] had already in the summer of 1992 manufactured the product for both orders. The product for the second order should not have been manufactured before 15 September 1992 when an order of shipment was issued.
In a phone call of 26 February 1992 there was no agreement on the exact time of delivery on [buyer's] behalf. The hastening of packaging material concerned only Order #9/92. The raw material mixture was naturally meant to be order-specific. The ten week delivery time as demanded by the [buyer] concerned only Order #9/92. Not even the circumstances in general had obliged the [seller] to manufacture goods for the Order #10/92 quickly. Concerning Order #10/92, the [buyer] had taken all measures required to deliver the goods.
- Non-conformity of the goods
The second consignment of the Order #9/92 arrived in Finland in August 1992.
The test results from VTT were received on 8 October 1992.
Based on the results it was apparent that vitamin A content had decreased significantly below the lowest level agreed, that being 1000 IU/g. Of the five products, two had qualities which did not conform with what had been agreed on in the contract.
The vitamin A content of the products was a central quality of the products. Consequently, the products did not posses qualities they should have possessed according to the seller. The products were not fit for their purpose if they lacked necessary vitamin A content.
On the basis of order documents, correspondence and phone calls, the [seller] had to understand that the [buyer] regarded vitamin content as being the central quality of the products.
Because the [seller] had guaranteed that the shelf-life of the products is at least thirty months, the [buyer] had grounds to assume that what was meant by shelf-life was that the products would preserve their essential qualities for at least thirty months.
The [seller] had misled the [buyer] by manufacturing products which, when tested beforehand, fulfilled the quality requirements but which quickly began losing their qualities. The [seller] had not acted out [buyer's] requirements to add vitamin A in order to assure necessary vitamin content.
Vitamin A content should have been within range 1000 - 3000 IU/g. The range was this wide because the [buyer] had allowed for the fact that vitamin A content would decrease about 20 - 30%.
The ointments and gels delivered by the [seller] did not conform with what had been agreed on in the contract. Instead the delivered goods were non-conforming because they did not conform with the quality requirement laid down in the contract concerning minimum vitamin content and because the said non-conformity could be regarded as fundamental.
Vitamin A and E contents were the only quality features of the products specifically agreed on in the contract.
The [seller] had manufactured the goods for the Order #10/92 already the same year in April when he had manufactured the goods for the Order #9/92 using the same mixture of ingredients. After the test results from VTT came on 8 October 1992, it was clear that also the goods for the Order #10/92 were non-conforming in a manner similar to goods for the Order #9/92. The goods were meant to be delivered to the [buyer] towards the end of the same year, when it was already clear that vitamin A content of the ointments would have dropped below the tested levels. Due to these circumstances it was clear that goods for the Order #10/92 would not conform with the quality requirements laid down in the contract. Consequently, the [buyer] notified the [seller] on 10 November 1992 that he would declare the contract avoided in relation to Order #10/92. The [buyer] has given prior notice of this to the [seller], as required by CISG Article 72.
It is the understanding of the [buyer] that also Article 72(2) CISG is applicable in this case. Through non-conforming delivery, the [seller] has given the [buyer] grounds to assume that also the forthcoming deliveries in installments would constitute a fundamental breach of contract. The [buyer] was clearly entitled to declare the contract avoided as defined in CISG Article 73. Giving of prior notice of avoidance is not required in Article 73. Because the said non-conformity was a result of a lack of essential quality features in the products, [seller's] breach of contract clearly fulfils the preconditions for fundamental breach of contract as defined in Article 25 of the Convention. It is also clear that the [seller] understood that the goods are non-conforming on the basis of the test results. However, it is apparent that the [seller] had not seriously even aimed at manufacturing products which could fulfil the set quality requirements.
The circumstances of the case did not allow the [buyer] to give the [seller] an opportunity to fix the sale instead of declaring the contract avoided. It took years of efforts to reach the agreed quality requirements. Still the [seller] failed to meet all the expectations. The [buyer] had no grounds to assume that the [seller] could or seriously would aim at fulfilling the quality requirements. The [seller] offered to alter the product just after having received a prior notice of avoidance of the contract on 22 October 1992. The [seller] could not have been capable of fixing the goods in a manner required by Article 37 of the Convention without causing the [buyer] excessive harm or uncertainty. It would not have been reasonable to oblige the [buyer] to accept the uncertainty connected with allowing the [seller] to fix the goods.
A new composition of the goods would have required new testing of at least thirty months. The [buyer] could not have accepted untested products.
The [buyer] had given notice of the defects appearing from the test results as soon as he had received information of the said defects. He had also requested additional clarification concerning the defects and on 16 October 1992 had requested a substitute delivery for the delivery of Order #9/92. At this stage, the [buyer] and L had hoped that the [seller] could be able to deliver goods which would meet the quality requirements. At the time avoidance of the contract did not seem necessary. The [buyer] had given prior notice of avoidance concerning the Order #10/92 on 22 October 1992. The [buyer] had confirmed the avoidance on 10 November 1992, because avoidance of the contract was the only reasonable way for the [buyer] to react. The parties would have been unable to reach a mutual agreement because the [seller] had no substitute for the non-conforming goods. In connection with the checking of the goods in April/May of 1992, the [buyer] had grounds to assume that the [seller] had managed to manufacture conforming goods in terms of vitamin content and total wastage. Consequently, issuing the order of shipment on 15 September 1992 was a natural act because the test in May gave flawless results. The [buyer] had no grounds to assume that the quality of the products would decrease in comparison to the test results in May. The non-conformity could not have been detected during acceptance inspection.
- [Buyer's] statement concerning the required sums
Concerning the sums mentioned in the statement of claims, the [buyer] represents the following:
- claims 1/1 and 1/2 have been admitted as to their sum total;
- claim 1/3 is in dispute, because no clarification has been received as to whether expenses concerning Order 9/92 were not included and because the manner in which the palettes were counted was not disclosed;
- the [buyer] has not disputed the claim for interest in the claim 1/4 as to its amount;
- the [buyer] has admitted the claim 1/5 totaling 10,307.60 CHF;
- the [buyer] has disputed the claim 1/6 as to its amount, because the goods had not been destroyed and because no clarification of the expenses has been represented;

- the [buyer] has disputed claims 2/1-2 as to their amount, these being unclarified.
Grounds [Ruling of the Helsinki Court of First Instance]
- Alleged delay in issuing the order of shipment concerning Order #10/92
As to the alleged negligence of the [buyer] in contributing to the sale on grounds that the [buyer] had delayed in issuing the order of shipment for Order #10/92, the Court of First Instance holds that the orders were made using two separate documents. In the Order #9/92 the time of delivery was precisely determined ("latest week 18/92") and in the Order #10/92 it was left open ("will be agreed later on"). Furthermore, it can be stated that according to the wording used on the first page of both orders, the [buyer] asks the [seller] to hasten the ordering of packaging material in order to facilitate a quick delivery of the first order.
The [seller's] reply to both of these orders has, however, been given in the same document. On those grounds, and considering also the correspondence between the parties during the summer of 1992, one cannot draw a conclusion that the term concerning time of delivery for the Order #10/92 could have changed from what it had been in the order letter of 26 February 1992. In the said [seller's] reply, one talks about two separate deliveries. As far as the second delivery is concerned, there is a mention of a point of time until which a delivery can take place with the old price. Based on the reply, and considering the product amounts mentioned in it, it is clear that it did not concern only the Order #10/92 even if there was a reference in the reply to that order. Consequently, the [seller's] reply did not contain any changes to the terms of delivery in relation to Order #10/92 to which the [buyer] should have reacted in some manner.
On the basis of wording of the order documents concerning manufacturing of the products using same ingredients, the [seller] could not have drawn a conclusion that the production of the goods for both orders should have been finished already before the VTT tests. This is because statements concerning the mixture of ingredients have been written down separately on both orders and, as a consequence, it cannot be interpreted as meaning more than that the goods for the order in question had to be manufactured using a single mixture of ingredients. Additionally, it has to be considered that the time of the tests was not determined in the orders and consequently one cannot draw a conclusion that the tests concerning both orders should have been carried out simultaneously.
Considering the conflicting testimonies of B and R, there is no evidence that R would have confirmed by phone to B the time of delivery for the second order as being August 1992 or other specified point of time.
Based on the statements of R, N and A, it can be held that at the time of making the order, the [buyer] and L had been unable to estimate the sale of the products in a manner that would have allowed the determination of an exact time of delivery for the second order.
Considering that the Order #10/92 was preceded by the delivery of Order #9/92, the Court of First Instance holds, that the order of shipment for the Order #10/92 was issued within a reasonable time because it was issued within a year after the contract was concluded.
Based on the above mentioned circumstances, the Court of First Instance holds that the [buyer] is not liable for [seller's] willingness to interpret the time of delivery of the Order #10/92 as being earlier than what the [buyer] has factually committed himself to or what he can reasonably be regarded as obliged to.
- The alleged non-conformity of the goods
It is undisputed in the case, that in his Orders #9/92 and #10/92, the [buyer] had required that the sample goods tested at VTT should possess the vitamin A content indicated by the order documents. It is also undisputed that the vitamin A content in the goods tested at VTT on 4 May 1992 was within the required range in all the five products.
The [seller] has regarded the central qualities of the products as being their suitability for skin care and their inclusiveness of the ingredients mentioned in the list of ingredients. The evidence submitted on behalf of the [buyer] by R, N and A supports the view that the [buyer] had specifically wanted to order vitamin ointments and no other skin ointments, which L already had plenty of in his product selection. Based on the statements of the said persons and submitted documents, it is also clear that the [seller] knew that L Oy was the final buyer and that the orders took place under its guidance. In terms of seller's liability, the information given to consumers or drugstores by L Oy or the [buyer] without seller's knowledge bears no significance.
Vitamin A and E content was the only quality requirement included in the order documents. The fax message from the [seller] to the [buyer] on 13 August 1991, concerning a delivery in 1991 and [buyer's] fax message to the [seller] on 22 January 1992, where the [buyer] has drawn [seller's] attention to both the absorption of vitamin and the need to add vitamins, indicate that the [buyer] has already earlier drawn [seller's] attention to the vitamin content of the products.
Based on vitamin A content required in VTT tests and other above mentioned evidence the Court of First Instance holds that the [buyer] regarded vitamin A content as a central quality of the products and that the [seller] has to have become aware if this.
In response to the issue whether some requirements concerning preservation of vitamin A have become parts of contracts governing Orders 9/92 and 10/92, it can be stated, that the [buyer] has appealed to [seller's] fifteen-part reply dated 21 December 1992 concerning [buyer's] inquiry and especially to part 2 of that reply where the [buyer] has told that the shelf-life of his products is at least thirty months. As such, it cannot be excluded, that all the products may have preserved some of their vitamin A content for thirty months. It can also be held as clarified, that the products would have remained suitable for skin care throughout the duration of their shelf-life.
The [seller] regards the term "shelf-life" as meaning that the product is preserved when duly kept in normal or reasonably anticipated circumstances and that the product fulfils its original purpose without causing any danger to health.
According to the [seller], announcing the shelf-life of the product did not contain announcement of preservation of vitamin content throughout the said period. The [buyer] has regarded that announcing the time the product stays preserved means that the product meets the central requirements throughout the whole period of shelf-life.
No evidence has been submitted concerning the content of the notion "shelf-life" under Swiss Law or practice.
As a witness to the [seller] M, a German citizen, has told as his view on the content of the notion in Switzerland, that during the announced shelf-life the product may not change in terms of its preservation or qualities. During further questioning, M has submitted that a product meets the shelf-life requirement if it is suitable for its original purpose even when it is supposed to contain an undetermined amount of vitamins.
Witness M has stated as his understanding that what is meant by shelf-life is the time that all the central qualities of the product are preserved and the announcement of which is based on tests carried out by the manufacturer.
Witness A has stated as his understanding that announcing the time the product is preserved concerns physical, microbiological and chemical preservation. Consequently, according to A, announcing the shelf-life as being at least thirty months has also meant that the product maintains its vitamin A content at least for the duration of the shelf-life of the product.
Furthermore, A has stated that it is typical for the trade that shelf-life announcement of cosmetics concerns all the qualities of the products.
A is responsible for the product development of L Oy and he must have been aware of the international content of the shelf-life concept. On the basis of A's statement and because the [seller] has not represented sufficient evidence to the contrary, the Court of First Instance holds that the declaration given in [seller's] fax message of 21 December 1990 concerning thirty month preservation has also concerned the vitamin A content of the products.
Because the [seller] has not even alleged having given any other information concerning the shelf-life of his products, the Court of First Instance holds that through the shelf-life declaration, the [seller] had committed himself to delivering products whose vitamin A content would remain within the range required by the [buyer] throughout the shelf-life period. The [buyer] has alleged that also the [seller] should have understood that preservation of vitamin A content is a central requirement to the [buyer]. The fact that the [seller] has been unable to bring forward sufficient grounds as to why the [buyer] would have been satisfied with vitamin A content appearing in the tests before the deliveries and not paying attention to maintenance of vitamin A content on the same minimum level during the time of use of the product supports [buyer's] allegation. Statements by R, N and A bring additional support to the allegation in the sense that, according to them, products with vitamin content are more expensive than regular skin care products.
Considering especially the statements by N and A, the Court of First Instance does not, only on the basis of M's statement, hold that it would not have been possible to manufacture products that would have preserved the minimum amount of vitamin A throughout the shelf-life.
Additionally, the range was so wide and even the [seller] had managed to manufacture such products on the part of three products in the product series.
Considering the range allowed, not even the fact that vitamin A decomposes during time, which was known by the [buyer] and was also generally known in the field, bears no significance in this case. Not even the fact, that no requirement as to announcing the vitamin content in the list of ingredients had been made had significance, when a conclusion can be drawn on the basis of A's and R's statements that the vitamin content is usually not announced but only the ingredients of which the product is composed are announced qualitatively.
Based on the above and when considering the [seller's] assurances that it is able to reach the required levels of vitamin content, it was not the business of the buyer to find out as to how the seller will take care of the manufacturing. This being the case, it appears that the buyer counted on the seller's expertise in terms of how the seller reaches the required vitamin A content and how the required preservation is carried out.
The vitamin content of two products subject to the contract, namely day creme and liposome gel, had dropped according to the VTT test results of 8 October 1992 in a manner that vitamin A content of day creme was only 750 IU/g and liposome gel had only 340 IU/g of vitamin A. Consequently, it can be held that concerning these products, the goods were non-conforming and that the said products had not been fit for the special purpose as required by the [buyer], which was known by the [seller] with sufficient clarity.
The so-called minimum rule connected to law of property is not applicable in this case because based on what has been mentioned above there is no dispute as to what has been agreed on in this case.
The level of vitamin A being under the agreed level has not even partly been [seller's] fault, because on grounds mentioned above the [buyer] cannot be held as having delayed in carrying out the Order #10/92 in breach of the term concerning time of delivery.
Because the vitamin A content had to do with central qualities of the products and because the vitamin A content of the mentioned two products was significantly below the required minimum content and because according to submitted evidence here it was a question of a product series required by drugstores to be sold together as a single entity, the Court of First Instance holds that the [seller] is liable for fundamental breach of contract.
When the test results in October 1992 indicated that the goods were in non-conformity with what had been agreed on and when in July 1992 the [buyer] had been informed that also the Order #10/92 had been made out of the same mixture of ingredients, the [buyer] had concluded that under CISG Article 73 he had grounds to assume that also the Order #10/92 would be non-conforming.
Even if the said Article concerning successive deliveries was held inapplicable, the [buyer] is of the opinion that it was clear in a manner required by Article 72 that the [seller] would be unable to deliver goods by the beginning of January 1993 that would conform with the order of 14 September 1992.
In his fax message of 28 October 1992, the [seller] has notified the [buyer] of his ability to reach and maintain an optimal level of vitamin A with help from H-La R and by changing the recipe. According to M, the changing of recipe would have meant that the product had exactly the same chemical composition with the exception of a different form of vitamin A. Furthermore, M has stated that changes brought about by the change of a recipe are marginal in nature. The tests required by such changes can, according to M and B, be carried out within a few days.
However, based on what has been said above the products should have preserved the minimum level of vitamin A throughout the whole shelf-life period. Based on the statements of R, N and A, a conclusion can be drawn that guaranteeing the preservation of vitamin A would have meant tests lasting almost the whole shelf-life period. According to N, the time of testing can be shortened by testing in higher temperatures. Even then the tests would last at least fifteen months. M's statement does not support the view that with the time the [seller] had in his hands he would have been able to manufacture new goods or change the old goods so that the preservation of vitamin A would have been guaranteed. Neither [seller's] fax of 28 October 1992 nor other circumstances gave any guarantees to the [seller] that the [seller] would be able to deliver conforming goods at the end of the year 1992 or to be able to guarantee the preservation of vitamin A within the agreed range. The [seller] had no reason to assume that the [seller] would be able to deliver conforming goods within the agreed time. Due to these circumstances, the Court of First Instance holds, that in a manner required by Article 72 CISG, it was clear already before the delivery of the Order #10/92 that the [seller] will be liable for fundamental breach of contract. Because the fax of 28 October 1992 has not given the [buyer] any guarantees of [seller's] ability to deliver, it could not have meant an agreement between the parties either.
- The procedure of avoidance of the contract
The submitted documents indicate, that the [buyer] had first informed the [seller] of the results of the tests carried out by VTT during the fall. Then he had asked the [seller] for a substituting delivery concerning the Order #9/92 and furthermore on 22 October 1992 had notified that L demands disclosing of the vitamin content of the goods intended for the next delivery within the near future. Furthermore, in the fax of 22 October 1992 the [buyer] has informed the [seller] that if the vitamin content of the products is not on the required level, L will cancel the order and demand damages.
As mentioned above, based on the circumstances of the case the [seller] has been aware of the fact that L Oy was the final buyer and that the orders were to take place under its guidance. Taking this into consideration and the content of the fax of 22 October 1992, the Court of First Instance holds that the [buyer] had notified the [seller] in a reasonable manner of his intention to declare the contract avoided, as required by Article 72 of CISG. Due to this and because the [seller's] inability to deliver conforming goods was evident, it bears no significance whether it was a question of successive deliveries as defined in Article 73 of CISG in relation to orders 9/92 and 10/92.
- The duty to examine the goods and to give notice
It is of utmost importance in evaluating the acceptability of declaring the contract avoided in relation to Order #10/92 to think whether the [buyer] should have taken action already earlier in order to make sure that the goods for both of the orders would be conforming. This is particularly important considering that in the tests that took place in the spring, the vitamin content of the liposome gel had been 1200 IU/g and the respective content in day-creme was 2400 IU/g and that towards the end of June it had become clear to the [buyer] that the products for both of the orders had been manufactured using the same ingredients. Additionally, it has to be considered that in a fax message of 22 January 1992 the [buyer] had notified the [seller] that liposomes absorb 20 - 30 % of the vitamins within a few months, when vitamin A becomes less discernible in tests and that the [buyer] had also otherwise notified that vitamin A decomposes at a rate of 20 - 30%. It is also of significance that, to the [buyer], preservation of vitamin content was a central quality of the products. The question here is then, whether based on the information he had received at the end of June 1992 the [buyer] should have checked the goods immediately after he had received the 2nd consignment of the Order #9/92 and whether he should have notified the [seller].
As to this, we can state that referring to the non-conformity of the goods the buyer has relied on seller's expertise in terms of how the seller would reach the required vitamin content and the preservation of that content.
Furthermore, based on VTT tests of spring 1992, the [buyer] had had no reason to doubt that the vitamin content of the day creme would drop below the agreed minimum. As far as the liposome gel is concerned, a 20 - 30% drop in vitamin content after the tests would have meant that vitamin A content would have dropped 40 - 160 IU/g below the agreed level. In a fax of 22 January 1992, L's request to add vitamins is mentioned. N, who has undersigned the said fax, has witnessed that notification of 20 -30% absorption of vitamin was not based on studies but on a rule of thumb and that the [buyer] had presumed that the [seller] knew how this was. Furthermore, the said fax was not connected to the orders of the year 1992 but to the order in 1991. In addition, based on what has been presented in the case, there are so-called inhibitors which slow down the decomposition of vitamins.
On these grounds and especially because the task of the [seller] as a manufacturer of the product was to attend to the vitamin content remaining within the agreed range and because the [buyer] had had to rely on [seller's] ability to carry out this task one way or the other and because the [buyer] could have presumed that the [seller] had other means in his possession to guarantee the preservation of vitamin content than just adding vitamins, the Court of First Instance holds, that only on the basis of very low level of vitamins in the liposome gel sample the [buyer] had no reason to take random samples right after a partial delivery of the Order #9/92 on 7 August 1992, because the levels were above the allowed minimum level in the tests of the spring. This being the case, the Court of First Instance holds that the [buyer], in a fax message of 15 October 1992, has given notice within a reasonable time because the test results from VTT indicating the low vitamin levels only arrived on 15 October 1992.
Based on the above mentioned grounds, the Court of First Instance holds, that the [buyer] was entitled to declare the contract avoided in relation to the Order #10/92 and that this avoidance was not against CISG rules.
- Ruling of the Court of First Instance
The action is dismissed. The [seller] is ordered to pay the legal expenses of the [buyer] amounting to 162,185.50 FIM added with interest on arrears from one month after the issuance of the judgment onwards. The interest on legal expenses is 7% over the currently enforced interest rate of the Bank of Finland.
- The applicable laws
CISG Articles 35, 49 and 72

Law on legal procedure § 21 section 1
The judgment on appeal: Helsinki Court of First Instance, Dept. 5. 11 June 1995 no. 19067 (95/11481) 
Matter at issue: Damages for contractual breach 
Appellant: EP S.A. Switzerland [Seller] 
Defendant: FP Oy, Espoo [Buyer]
- The appeal
[Seller] has renewed its statement of claims and has placed a primary demand that the Court of Appeals confirm that [buyer] has unlawfully cancelled an order it placed on 26 February 1992 and that [buyer] be made to accept the delivery and to pay the price of 671,450 FIM.
[Seller] placed a secondary demand that if [buyer] is not directed to pay the price, [buyer] be made to pay damages of 654,250.90 FIM; or, on the basis of an alternative calculation of damages in Part 2 in the judgment of the Court of First Instance. 523,657.45 FIM as acquisition costs and 115,204.74 FIM as administrative costs.
Additionally, [seller] has demanded that [buyer] should be made to pay the amounts mentioned in parts 1/2 to 1/6 of the judgment of the Court of First Instance. In case that [buyer] is required to accept the goods, [seller] is willing to give up the claim concerning destruction costs amounting to 19,980 FIM, which was mentioned in part 1/6 of the judgment of the Court of First Instance.
Additionally, [seller] has demanded that [buyer] be required to pay [seller's] legal expenses from the Court of First Instance, amounting to 279,740.68 FIM, and from the Court of Appeals amounting to 24,100 FIM.
- Reply
[Buyer] has replied and demanded compensation for expenses resulting from the reply, which amount to 13,908 FIM.
- Additional statements
[Seller] has produced two additional statements to the Court of Appeals on 17 July 1996 and on 18 July 1997. In the later letter it has requested that on oral hearing should be carried out in order to hear witnesses.
[Buyer] has replied to this and demanded 27,084 FIM for expenses resulting from the reply.
- The judgment
The said additional statements have been received by the Court of Appeals after the time limit for appeal has expired. There is no special reason to take them into account. Therefore these statements and their attachments are disregarded, with the exclusion of clerical errors mentioned in the letter of 17 July 1996 and carrying out of an oral hearing mentioned in the letter of 18 July 1997.
Because no such information is available which would necessitate hearing witnesses, the request for an oral hearing is denied.
There is no reason to change the judgment of the Court of First Instance. Therefore, the judgment of the Court of First Instance remains unchanged.
[Buyer] is directed to pay [seller] a reasonable amount of 8,000 FIM to compensate for the expenses resulting from the replies to the Court of Appeals. Interest on arrears is to be paid after one month after the issuance of the judgment onwards. The annual interest on arrears is the currently enforced interest rate of the Bank of Finland with 7% added thereto.
- Right to appeal

This judgment can be appealed to the Supreme Court if the Supreme Court grants a writ of certiorari.


Original text


5. osasto




Annettu kansliassa 11.6.1996 kello 13.00 95/11481


Kantaja EP S.A., osakeyhtiö Sveitsi


Vastaaja FP Oy, osakeyhtiö Espoo


Asia sopimusrikkoon perustuva korvausasia ja saatavien perintä






Kantaja EP S.A., osakeyhtiö on vastaajaa FP Oy:tä vastaan ottamassaan kanteessa vaatinut vastaajan velvoittamista suorittamaan kantajalle ensisijaisesti


1. 774.224,20 Suomen markkaa, 22.771,60 Sveitsin frangia ja 19.800 Saksan markkaa tai


2. vaihtoehtoisen korvauslaskelman 263.787,50 Saksan markkaa ja 130.000,46 Sveitsin frangia korkoineen.


Lisäksi kantaja on vaatinut vastaajan velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomitsemispäivästä lukien.


Kanteen perusteina kantaja on kertonut seuraavaa.


Kohdan 1 erittely; korvauslaskelma perusteluineen


1/1 Erityislaatuisen tavaran valmistusta ja hankintaa koskevaan tilaukseen 26.2.1992, hyväksyvään vastaukseen 5.3.1992 ja lähetysmääräykseen 15.9.1992 perustuvan kaupan oikeudettomasta peruuttamisesta johtuva korvaus 654.250,90 markkaa.


Ensisijaisen vaatimuksen osalta kantaja on vaatinut tuomioistuinta vahvistamaan sen, että vastaaja lainvastaisesti on perunut 26.2.1992 tekemänsä tilauksen, jonka perusteella kantajan 5.3.1992 antamalla vastauksella on syntynyt kauppaa koskeva sopimus, ja


että koska vastaajalla ei ole ollut oikeutta olla ottamatta vastaan toimitusta, ostajan tulee maksaa kauppahintana kaupan kohteena olevan tavaran valmistuksesta ja ostosta sovitun korvauksen FIM 671.450, ottaa vastaan toimitus ja täyttää kantajan kärsimän vahingon korvaamista koskeva velvollisuutensa.


Jos vastaajaa ei velvoiteta maksamaan sovittua kauppahintaa, tarkoittaa puolestaan kannekohta 1/1 kantajalle tilauksen peruuttamista ja sopimuksen siten tapahtuneesta oikeudettomasta purusta aiheutetun vahingon korvaamista 654.250,90 markan määrällä.


Mikäli vastaaja velvoitetaan ottamaan vastaan kaupan kohteena olevat tavarat, kantaja luopuu hävittämiskuluja koskevasta vaatimuksestaan. Mikäli tavarat jäävät kantajalle tämän vahingoksi, tulee vastaaja velvoittaa korvaamaan hävittämiskulut.


Sopimuksen 5.3.1992 mukainen tilauksesta nro 10/92 maksettava kauppahinta oli 604.900 markkaa, kuitenkin sillä varaumalla, että hinta oli voimassa 30.6.1992 saakka. Vastaajan 11.5.1992 tiedusteltua kantajan uusia hintoja, oli kantaja 12.5.1992 antanut vastaajalle tämän kaipaamaat hintatiedot. Sikäli kuin siis toimituksen olisi sallittu tapahtua, olisi tilauksesta nro 10/92 maksettava kauppahinta ollut 671.450 markkaa.


Koska kauppahintaan sisältyivät CIP-kauppasanasta johtuvat myyjän kustannukset, jotka säästyivät myyjältä sopimuksen purun vuoksi, on niiden arvo 4.200 Sveitsin frangia vähennyslaskumenetelmän mukaisesti vähennettävä kauppahinnasta. Vastaajan on korvattava kantajalle jäännöstä vastaava määrä 654.250,90 markkaa.


1/2 Vastaajan (ostajan) myötävaikutusvelvollisuuksiin kuuluvan lähetysmääräyksen lykkäämisestä johtunut menetys 66.196 markkaa.


Ostajan myötävaikutusvelvollisuuksiin kuuluvan lähetysmääräyksen antamisen yksipuolisesti lykkäämisestä johtuva menetys on ollut 66.196 markkaa. Lähetysmääräyksen lykkäämisestä johtuvasta menetyksestä oli tiedotettu vastaajalle pitkin syksyä 1992, kun vastaaja oli ilmoittanut, ettei toimitus "kirjanpidollisiin" syihin vedoten saanut tapahtua kuin vuoden 1993 puolella. Menetys oli voitu todeta vastaajalle osoitetussa 31.12.1993 päivätyssä laskelmassa.


Suomen markan kurssi suhteessa Sveitsin frangiin oli Schweizerisches Kreditanstaltin tietojen mukaan kehittynyt seuraavasti:


Helmikuu 1992 100 FIM = CHF 33.25

Heinäkuu 2. puolisko 1992 100 FIM = CHF 32.67

Lokakuun 2. puolisko 1992 100 FIM = 28.83

Tammikuu 1993 100 FIM = 27.29


Kantajalla on oikeus saada korvausta kärsimästään vastaajan syyksi luettavasta menetyksestä. Huomioitavaksi tulee se, että maksuvaluutta on laskenut suhteessa kantajan maan valuuttaan.


1/3 Kantajan (myyjän) varastointikustannuksia ajalta 1.5.1992-31.12.1994 vastaava korvaus 41 paletilta, jokainen 7 Sveitsin frangia kuukaudessa eli yhteensä 9.184 Sveitsin frangia.


1/4 Vuotuista korkoa pääomalle kohtien 1-3 mukaan ajalta 7.8.1992-31.12.1992 10,8 %, ajalta 1.1.1993- 31.12.1993 9,5 % ja ajalta 1.1.1994 maksupäivään saakka 7 %.


1/5 Katemyynnin järjestämisestä, saatavansa perinnästä ja sovittelun valmistelusta aiheutuneet välttämättömät kulut 13.587,60 Sveitsin frangia 9,5 %:n korkoineen siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.


1/6 Myyntiin enää kelpaamattoman tavaran hävittämisestä johtuvat kulut 19.980 Saksan markkaa 7 %:n korkoineen siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.


Kohdan 2 erittely; vaihtoehtoinen korvauslaskelma


Vaihtoehtoisena (yhteislaskumenetelmään perustuvana) vahingonkorvauslaskelmana kohdan 1/1 vaatimukselle kantaja on vaatinut korvattavaksi kantajan


2/1 hankintakustannukset 523.657,45 markkaa ja


2/2 hallintokuluja 115.204,74 markkaa.


Kanteen tarkemmat perustelut


Kysymyksessä on ollut ostajalle valmistettavan ja tämän taholta annettujen ohjeiden mukaan pakattavan tavaran kauppa. Tavaran valmistuttua ja tavaranäytteiden tultua hyväksytyiksi, tavara pullotettuna ja pakattuna oli vastaaja ensin lykännyt toimistusajankohdan ja myöhemmin annettuaan lähetysmääräyksen perunut kaupan.


Koska tilauksen vastaanottaneen myyjän liikepaikka on Sveitsissä, sovelletaan sopimukseen Sveitsin lakia (Kansainvälisluonteisen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista laki 26.6.1964/387 4 ' 1 momentti). Asianosaisten välillä ei oltu sovittu lakivalinnasta.


Vastaaja (ostaja) oli tehnyt 26.2.1992 viiden Avecos- tuotesarjaan kuuluvan ihonhoitotuotteen valmistusta ja hankintaa koskevan tilauksen nro 10/92. Kantaja (myyjä) oli hyväksynyt tilauksen 5.3.1992 samassa yhteydessä, missä hän oli hyväksynyt vastaajan saman suuruisen toisen tilauksen nro 9/92. Edellä kerrotun perusteella sopijapuolten välillä oli syntynyt heitä sitova sopimus.


Tilauksen 10/92 mukainen kauppahinta oli ollut 604. 900 markkaa. Myyjä oli kuitenkin pidättänyt oikeuden korottaa hintoja 1.7.1992 alkaen. Maksuajaksi oli sovittu 60 päivää toimituksesta.


Tilaukseen tehdyn merkinnän mukaan toimitusajasta "tullaan sopimaan myöhemmin (ei enempää kuin kolme viikkoa L:n pyynnöstä)". Tilaukseen liittyvässä saatekirjeessä 26.2.1992 oli vastaaja (ostaja) kehottanut kantajaa pikaisesti toimittamaan kaikki pakkaustarvikkeet.


Luonteeltaan kysymyksessä oli ollut tilauskauppa, jossa myyjän oli ollut määrä valmistaa tavara ostajaa varten.


Kaupan ehtojen mukaan tuli näytteet valmisteista toimittaa VTT:lle tarkastusta varten. Kun näytteet olivat läpäisseet tarkastuksen, ostajan oli ollut määrä antaa lähetysmääräys, minkä jälkeen myyjä toimittaisi ne CIP-Vantaa-ehtoisen kauppasanan mukaisesti. Vastaaja oli sittemmin antanut kantajalle faksisanomissaan 24.4.1992, 30.4.1992 ja 6.5.1992 tiedon siitä, että tavaranäytteet olivat hyväksytysti läpäisseet VTT:n laivausta edeltävän tarkastuksen.


Kantajan (myyjän) oli siis ollut tuotettava ja kauppasanan mukaisesti toimitettava ihonhoitotuotteet. Jotta myyjä olisi ollut kykenevä täyttämään toimitusvelvoitteensa oli ostajan tullut puolestaan mm. välittää tieto siitä, milloin tuotteet oli saanut laivata. Myyjän kauppahinnan saanti oli ollut kiinni siitä, milloin toimitus oli tapahtunut.


Erikseen oli määrätty valmisteiden pullotuksesta ja pakkaamisesta vähittäiskauppaan soveltuviin tuotepakkauksiin. Ihonhoitovalmisteiden astioina toimivat pullot, purkit ja tuotepakkaukset oli kantajan (myyjän) varustettava mm. merkinnällä tuotteen markkinoijasta.


Vastaajan sopimusrikkomus sen laiminlyötyä ostajana myötävaikutusvelvollisuutensa


Tavaranäytteiden tultua hyväksytyiksi VTT:llä, vastaaja ei kuitenkaan ollut antanut lähetysmääräystä. Sanomassaan 9.7.1992 vastaaja oli päinvastoin kieltänyt kantajaa toimittamasta tavaroita Suomeen vielä elokuun 1992 alussa. Tuolloin vastaajan lykkäämän tilauksen nro 9/92 toisen erän oli ollut määrä saapua Suomeen.


Sanomassaan 15.9.1992 vastaaja oli vihdoin ilmoittanut, että "tavarat voidaan laivata joulukuun lopussa siten, että ne saapuvat Suomeen aikaisintaan 1.1.1993".


Sopimuksen mukaan kantajalla oli ollut varsin perusteltua aihetta olettaa, että ostaja pian tavaranäytteiden tarkastuksen jälkeen antaisi lähetysmääräyksen. Tähän olivat vaikuttaneet seuraavat seikat:


Annettuaan tilauksensa 26.2.1992 vastaajan edustaja KR oli vahvistanut puhelimitse, että toimitukset otetaan vastaan touko- ja elokuussa 1992. Kun kantajan edustaja oli muistuttanut vastaajan edustajaa siitä, tämä ei ollut sitä kiistänyt. Sitä vastoin hän oli esittänyt, että toimituslauseke kuului "Auf Abruf innerhalb 1992", mikä kuitenkaan ei saa mitään tukea asiakirjoista.


Antaessaan tilauksensa ostaja oli nimenomaan kehottanut myyjää kiireellisesti hankkimaan pakkaustarvikkeet. Pakkausmateriaali oli varustettu ostajan toivomalla tuoteselostuksella ja merkinnöin valmistajasta ja markkinoijasta (H Oy L) samoin kuin tiedoin valmistusaineista.


Tuotteet oli pikaisesti valmistettava tavaranäytteiden saamiseksi; vastaaja oli lisäksi kehottanut huomioimaan VTT:llä toimitettavasta tarkastuksesta johtuvan viiveen.


Koska tilauksen mukaan tuotteet oli valmistettava yhdestä ja samasta raaka-aineesta, tavaranäytteiden hyväksytyksi tulo edellytti, että tuotanto saatettiin loppuun jo ennen VTT:llä toimitettavaa tarkastusta.


Koska tuotteet eivät olleet hyllytavaraa, valmisteet oli ollut VTT:n tarkastuksen jälkeen pullotettava ja pakattava. Kun kauppasanan mukaisen toimituksen tuli voida tapahtua viimeistään kolme viikkoa L:n esittämästä pyynnöstä, oli lähetysmääräystä odotettaessa L:n nimellä varustettujen tuotepakkausten tullut seistä valmiina laivattavaksi.


Ostaja oli tiennyt tavaran valmistumiseen kuluvan aikaa, arviolta noin 10 viikkoa. Myös ostajan tiedossa oli ollut, että vaikkakin valmisteiden säilyvyys käyttökelpoisina tavanomaiseen tarkoitukseensa eli hyllyikä oli ollut varsin pitkä n. 30 kuukautta, niin ihonhoitovoiteissa ja -valmisteissa vitamiinit, parfyymit ja eräät muut aineet ovat jatkuvan muutos- ja hajoamisprosessin alaisina. Aineissa tapahtuu ajan myötä kemiallisia hajoamis- ja kypsymisilmiöitä, jotka ovat osa valmisteen eräänlaista kypsymisprosessia. Vaikka ko. ihonhoitovalmisteiden ominaisuudet ovat varsin yleisesti tiedossa, todettakoon, että vastaajan puolesta toimivista henkilöistä toinen lienee kemisti.


Vastaaja oli 22.1.1992 tiedottanut kantajalle jo muutaman kuukauden kuluessa valmisteissa tapahtuvista muutoksista, joilta ei ollut keinoa välttyä. Näistä puolin ja toisin tietoisina ja sen välttämiseksi, että tavarat "kypsyisivät" kantajan varastossa, oli ollut perusteltua aihetta olettaa vastaajan varsin pian antavan myyjälle

lähetysmääråyksen. Koska tilauksen nro 9/92 toimitus oli määrätty tapahtuvaksi viikolla 18, ei kantajan ollut ollut mitään syytä olettaa ostajan viivyttelevän tilauksensa nro 10/92 lähetysmääräyksen antamisen kanssa toukokuun loppua 1992 pidempään.


Edellä mainitut olosuhteet olivat pakottaneet kantajan myyjänä kiireisesti valmistuttamaan tuotteet, jotta hän voisi täyttää sopimuksen mukaiset velvollisuutensa. Kauppa oli edustanut kantajalle huomattavan isoa rahamäärää. Tästä vastaaja oli ollut varsin tietoinen. Myyjä oli joutunut rahoittamaan tuotannon, pullotuksen ja pakkausten valmistuksen pankkilainalla. Tästä oli aiheutunut korko- ym. rahoituskuluja.


Annettuaan sittemmin 15.9.1992 lähetysmääräyksen ei ostaja kuitenkaan ollut kaupan ehtojen mukaisesti sallinut tavaran välitöntä laivausta. Vastaaja oli vaatinut, että laivaus tulisi tapahtua vasta joulukuussa 1992 eli aikaisintaan kolme kuukautta myöhemmin. Ostajan ilmoituksen mukaan tavara oli saanut saapua Suomeen aikaisintaan 1.1.1993.


Toimituskiellosta 9.7.1992 oli ollut seurauksena, että kantajalle oli aiheutunut ylimääräisiä varastointikustannuksia. Näitä ei kantaja ollut voinut ennakoida sopimusta tehtäessä. Lisäksi kantajan tuotantoon sitoma pääoma oli vaatinut hoitoa, mistä oli aiheutunut korkokuluja.


Lähetysmääräyksen lykkääminen siitä ajankohdasta, minkä kantaja huomioon ottaen kaikki olosuhteet ja erityisesti vastaajan tilauksen yhteydessä antamat ohjeet kohtuudella oli saattanut pitää todennäköisenä määräyksen antoajankohtana, perusti jo sinänsä vastaajan sopimusrikon.


Kun vastaaja 15.9.1992 yksipuolisesti oli asettanut laivauksen ajankohdalle ja toimitukselle lisäehtoja, joiden mukaan tavaraa ei ollut saanut laivata ennen joulukuun loppua eikä tavara ollut saanut saapua Suomeen kuin vuonna 1993, kysymys oli ollut sopimuksen 5.3.1992 vastaisista määräyksistä ja näin ollen vastaajan sopimusrikosta.


Vastaajan menettely oli ollut sopimuksen vastainen ja ennakoimaton. Välittömiä seurauksia vastaajan menettelystä olivat olleet seuraavat seikat:


- kantajan varastointikustannukset


- koska maksuehto oli ollut pelkkä "60 päivää ja oli ollut sopijapuolten soveltaman maksukäytännön mukaan

ymmärrettävä tarkoittavan 60 päivää siitä, kun myyjä oli luovuttanut tavaran itsenäiselle rahdinkuljettajalle (eli laivauksesta), tuotantoon sidotun pääoman hoito eli korkokulut oli kasvaneet, kun maksua ei oltu saatu, kun myyjä ei ollut saanut laivata tavaraa


- sovitun maksuvaluutan, Suomen markan, heikkenemisestä suhteessa myyjän maan valuuttaan aiheutuneet menetykset


Näin ollen vastaajan on korvattava sopimusrikostaan kantajalle aiheuttamansa kulut ja menetys.


Ilman laillista perustetta tapahtunut kaupan purku


Vajaa kaksi kuukautta á dato-lähetysmääräyksestään vastaaja oli 10.11.1992 perunut kaikki toimittamatta

olleet tilauksensa.


Sitten lokakuun puolivälin 1992 vastaaja oli antanut ymmärtää, että edellisen tilauksensa nro 9/92 johdosta toimitettujen tuotteiden A-vitamiinimäärät (eli retinolipalmitaattimäärät) olivat 8.10.1992 päivätyn VTT:llä L:n toimituttaman tutkimuksen mukaan laskeneet keväisiin määriinsä nähden merkittävästi ja alle sen, missä ne olivat olleet, kun huhtikuussa 1992 tavaranäytteet oli tarkastettu.


Lokakuussa L:n toimesta tarkastetun tavaraerän oli vastaaja ilmoituksensa 15.12.1992 mukaan vastaanottanut 7.8.1992. Tuon toimituksen jako kahtia ja toisen vastaanottamisajankohdan lykkääminen elokuulle 1992 oli perustunut vastaajan toivomukseen. Kummankaan toimituserän vastaanoton jälkeen ei oltu tehty huomautusta siitä, etteivät tavarat olisi vastanneet VTT:llä tarkastettua tavaranäytettä.


Sitä vastoin vastaaja oli 22.10.1992 tehnyt huomautuksen elokuussa vastaanotetuista tavaroista. Huomautus oli koskenut L:n toimittaman tarkastuksen tulosta, jonka mukaan A-vitamiinipitoisuus oli ajan myötä pudonnut alle sen määrän, missä vitamiinipitoisuuden oli tullut olla tavaranäytettä tarkastettaessa huhtikuussa 1992.


Tilauksen peruutus eli sopimuksen 5.3.1992 purku 10.11.1992 oli ollut perusteeton seuraavista syistä:


Peruutuksen kohteena ollut tavara oli ollut ominaisuuksiltaan, sopimuksen mukaisesti, VTT:llä huhtikuussa 1992 tarkastettujen ja hyväksyttyjen näytteiden mukaista. Vastaaja ei ollut milloinkaan edes esittänyt, ettei tavara olisi ollut ominaisuuksiltaan tavaranäytteiden mukaista.


Antaessaan tilauksensa vastaaja oli tiennyt, että A-vitamiinit imeytyvät liposomiin. Samoin vastaaja oli tiennyt vitamiinipitoisissa aineissa tapahtuvista muista kemiallisista ym. muutoksista. VTT:n huhtikuisten tutkimustulosten perusteella vastaajan tiedossa oli ollut valmisteiden sopimuksen mukaisissa vaihteluväleissä olleet vitamiinipitoisuudet. Kuten edellä on mainittu, oli vastaaja 22.1.1992 välittänyt L:n kokemusperäisenä tietona, että jo muutaman kuukauden kuluessa liposomi absorboi huomattavan osan eli n. 20-30 % A-vitamiineistä. Vitamiinien ja valmisteiden ominaisuuksista tietoisina ei myöskään vastaaja eikä liioin L ollut halunnut astioihin tai tuotepakkauksiin merkittävän mitään vitamiinipitoisuuksista.


Myyjä ei ole vastuussa ostajan virheeksi väittämästä tavaran ominaisuudesta, josta sopimusta tehtäessä ostaja oli ollut tietoinen.


Oli ollut selvää, että mitä pitempään vastaaja oli lykännyt ajankohtaa, jolloin tavara sai saapua Suomeen, sitä enemmän ennätti liposomi imeä vitamiinejä ja tavaran vitamiinipitoisuudet laskea. Tuotteet olivat olleet Saksassa valmiit laivattavaksi sitten kevään ja siitä lähtien toimitusajankohtaa oli lykätty vastaajan määräyksestä.


Ihonhoitovalmisteissa, kuten useissa kosmetiikan ja terveydenhoitoalan tuotteissa tapahtuu ajan myötä kemikaalisia ja muita muutoksia. Eräät parfyymit, vitamiinit ja kemikaalit saattavat esimerkiksi hajota hitaasti. Muutokset ovat ominaisia tuotteille eivätkä tällaiset vähäisinä pidettävät alalla yleisesti tiedossa olevat tuotteen kypsymisprosessiin liittyvät muutokset vähennä tuotteiden käyttökelpoisuutta tavanomaiseen



Tietoisina siitä, ettei muutoksia ollut voitu ehkäistä ja ettei niitä oltu voitu pitää virheinä vaan tuotteiden ominaisuuksina, kirjeessään 22.1.1992 vastaaja oli vain kehottanut kantajaa lisäämään vitamiinipitoisuutta. Kantaja oli noudattanut vastaajan neuvoa ja tavaranäytteet oli läpäisseet VTT:n tarkastuksen huhtikuussa 1992, vastaaja oli antanut laivausmääräykset tilauksen nro 9/92 mukaiselle tavaralle.


Kantaja ei ollut sitoutunut eikä edes tietoinen vastaajan ja L Oy:n välisen sopimuksen ehdoista eikä tämän sopimus sido kantajaa.


Vastaaja ei ole jättänyt kantajan asiantuntemuksen ja arvioinnin varaan mitään sellaista erityistä tarkoitusta, minkä takia A-vitamiinipitoisuuden olisi tullut pysyä määrätyllä tasolla.


Joka tapauksessa kahdessa tuotenimikkeessä olleet vitamiinipitoisuuksien alenemiset eivät perustaneet olennaista sopimusrikkoa.


Lisäksi ei ollut käynyt selväksi siinä vaiheessa, kun vastaaja oli purkanut kaupan, että kantaja tulisi syyllistymään olennaiseen sopimusrikkomukseen määrättynä toimitusajankohtana eli tammikuun alussa 1993. Jos kyse oli vastaajan ilmoittamalla tavalla kahdesta erillisestä tilauksesta, ei YK:n kauppalain 73 artiklan mukaista, ennakoitua sopimusrikkomusta koskevaa oikeusohjetta voida soveltaa. Vaikka katsottaisiinkin. että kyse oli ollut perättäishankinnasta, ei ostajalla ollut perusteltua aihetta olettaa, että tulevan osatoimituksen suhteen tulisi tapahtumaan olennainen sopimusrikkomus. Vastaajan olisi tullut ottaa huomioon se mahdollisuus, että vastaajan virheeksi väittämä, vitamiinipitoisuuden säilyvyyttä koskeva ominaisuus korjattaisiin ennen vastaajan ilmoittamaa luovutusajankohtaa. Kantaja oli 28.10.1992 ilmoittanut vastaajalle tekevänsä kaikkensa, että asiakas olisi tyytyväinen eli kantaja oli ollut valmis korjaamaan tilauksen 9/92 tuotteet kuin myös vielä toimittamattoman tilauksen 10/92 tuotteet. Korjausoikeus olisi tilauksen 10/92 osalta ollut vielä tavaran toimittamisen jälkeenkin. Kantajalla olisi tuolloin ollut käytössään menetelmä, jolla A-vitamiinin säilyvyys olisi pysynyt vastaajan nyt vaatimalla tasolla.


Jos kuitenkin katsottaisiin käyneen selväksi, että kantaja syyllistyisi olennaiseen sopimusrikkomukseen, vastaajalla ei ollut sopimuksen purkuoikeutta, kun se ei ollut täyttänyt YK:n kauppalain 72 artiklan mukaista



Vaikka vastaajan katsottaisiinkin täyttäneen ennakkoilmoitusvelvollisuutensa, ei sillä silti ollut purkuoikeutta, koska osapuolten välillä oli sittemmin päästy sopimukseen vastaajan kokeman epäkohdan poistamisesta.


Purkuoikeutta ei ollut myöskään sillä perusteella, että purkua ei ollut toimitettu kohtuullisessa ajassa siitä, kun vastaajan olisi tullut toimittaa tavaran vastaanottotarkastus ja havaita väittämänsä virhe. Vastaajalla ei ollut oikeutta perua tilaustaan vedoten seikkaan, josta vastaaja kohtuudella olisi voinut ottaa selkoa tavaranäytettä tarkastettaessa.


Vastaajan peräänkuulutettua 16.10.1992 ja 22.10.1992 korvaavan lähetyksen, kantaja oli vastannut 28.10.1992 pyytämällä vastaajaa mahdollisimman pian ilmoittamaan L:lle, että kantaja tekee valmisteen hapettumista kestäväksi. Kantaja oli ollut valmis pitkälle meneviin myönnytyksiin, jottei kantajalle kalliiksi koitunut kauppa menisi myttyyn.


Kantajan uudelleen 12.11.1992 esitettyä tuon tarjouksensa, vastaaja oli sen 13.11.1992 toistamiseen tylysti hylännyt. Tarjous oli sisältänyt sen, että myyjä olisi vaihtanut toimitettavan tuote-erän kahden nimikkeen, Avecos Tagescrémen ja Liposomengelin tilalle A-vitamiinipitoisuutensa suhteen niin säilyviä tuotteita kuin tuon hetkinen tieteen tila (State-of-the-Arts) suinkin salli.


Kantajan vastaus 28.10.1992 vastaajan 22.10.1992 peräänkuuluttamiin toimenpiteisiin ryhtymiseksi oli perustunut sopimuksen vastaajan taholla epäkohdaksi koettujen tuotteen ominaisuuksien poistamiseksi. Vastaajalla ei ollut ollut lupa purkaa myöskään siten syntynyttä yhteisymmärrystä.


Vastaaja oli myös torjunut kantajan useat yritykset joulukuusta 1992 aina vuoden 1993 loppuun saakka saada aikaan kaupallinen sovinto, joka olisi johtanut siihen, että toimitus olisi voitu ottaa vastaan.


Kuluttajansuojalainsäädännöllä ei ollut relevanssia, koska kyse ei ollut kuluttajakaupasta.


Vastaaja oli viitannut kantajan 21.12.1990 lähettämään sanomaan, jossa oli todettu, että "Shelf-life of our products is not shorter than 30 months". Viittauksella tuohon sitaattiin oli vastaaja esittänyt, että kantaja oli taannut, ei pelkästään tuotteiden hyllyiän, vaan myös vastaajan tilauksensa yhteydessä yli vuotta myöhemmin tavaranäytetarkastusta silmällä pitäen tarkoin määrittelemien vitamiinimäärien pysyvyyden. Kantajan

ja vastaajan kesken ei oltu sovittu siitä, että Avecos-ihonhoitoaineiden määrätyn vitamiinipitoisuuden tarvitsisi olla luonteeltaan pysyvää. Hyllyiällä tarkoitetaan sitä, että tuote säilyy asianmukaisesti säilytettynä tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa ja täyttää vaaraa terveydelle aiheuttamatta alkuperäistä käyttötarkoitustaan. Se ei sisällä ilmoitusta vitamiinimäärien säilymisestä vastaavan ajan.


Seuraukset purusta


Kantaja ei ollut voinut ennakoida vastaajan sopimuksen 5.3.1992 purkua sisältävää menettelyä. Menettelystä oli aiheutunut kantajalle välitöntä vahinkoa. Vastaajan oli pitänyt ymmärtää menettelystään aiheutuvan kantajalle vahinkoa.


Vastaajan oli korvattava sopimuksen laittomasta purusta, paitsi sovitun kauppahinnan, myös korvauksen menetyksestä, joka johtui siitä, että laivausilmoituksen annon toistuvista sopimuksenvastaisista lykkäämisistä kauppahinnan maksu oli siirtynyt ajankohtaan, jolloin maksuvaluutta (Suomen markka) oli markan kellutuksen takia devalvoinut myyjän maan valuuttaa runsaalla 20 %:lla eli kysymys on korvauksesta ostajan sopimusrikkomuksen yhteydessä aiheutuneesta menetyksestä.


Koska kantajan oli ollut varustettava kaupan kohteena olevien ihonhoitotuotteiden astioina toimivat pullot ja tuotepakkaukset mm. merkinnällä siitä, että tuotteen markkinoija oli H Oy L, ei myyjän vahinkoa ollut mahdollista vähentää katemyynnein (kompensaatiomyynnein). Varastoonsa jääneen tavaran oli myyjä vain voinut hävittää. Tällöin oli myyjän vahinkoa mm.:


- tavaran myyntihinta (käsittäen mm. tuotanto- ja valmistuskustannukset, myynti- ja sopimuksen mukaiset myyjän vastattavat kulut samoin kuin myyjän kate) kuitenkin vähennettynä säästyneillä, CIP-kauppasanan mukaan myyjän vastattavilla kuluilla 4.200 Sveitsin frangia


- ostajan annettavan lähetysmääräyksen viivyttelystä aiheutunut devalvaatiotappio


- tavaran huolenpidosta aiheutuneista kustannuksista kuten varastoinnista johtuneet kulut


- myyjän pyrkimyksestä järjestää katemyynti, periä ostajalta saamisensa ja asian sovittelemisesta ostajan kanssa aiheutuneet kulut ja


- tavaran hävittämisestä aiheutuneet kulut.


Materiaaliset oikeusohjeet


Wienin yleissopimuksen 35 artiklan 3 kappaleessa vahvistetaan se periaate, ettei ostaja voi vaatia seuraamuksia virheen johdosta 2 kappaleen mm. c-kohdassa mainitun tavaranäytteen mukaan sellaisten tavaran ominaisuuksien perusteella, jotka hän tunsi tai hän ei voinut olla tuntematta sopimusta tehtäessä. Määräys ei koske pelkästään tosiasiallista tietoa, vaan myös seikkoja, joista ostaja ei voinut olla tietämättä. Lisäyksessä tarkoitetaan tilanteita, joissa on erittäin todennäköistä, että ostaja tunsi kysymyksessä olevan seikan, mutta siitä ei voida esittää selvää näyttöä.


Ostaja menettää oikeutensa vedota tavaran virheeseen, jollei hän kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita, reklamoi siitä myyjälle ja yksilöi, minkälaisesta virheestä on kysymys (Yleissopimus 39 artikla).


Wienin yleissopimuksen 53 artikla määrää ostajalle kahdenlaisia velvollisuuksia. Ostajan on yhtäältä maksettava ja toisaalta otettava toimitus vastaan. Myyjän ja ostajan välisestä sopimuksesta saattaa kuitenkin usein seurata, että ostajalla on myös muita velvollisuuksia. Velvollisuuksien sisältöä ei säännellä yleissopimuksessa. Sen sijaan ostajan sopimusrikkomuksen seuraamuksia koskevat määräykset soveltuvat myös muihin velvollisuuksiin, joista on sovittu tai joista voidaan katsoa sovitun.


Yleissopimuksen 60 artiklan a-kohdan mukaan ostaja on velvollinen suorittamaan ne toimet, jotka häneltä voidaan kohtuudella odottaa, jotta myyjä voisi täyttää sopimuksen. Tämä ostajan myötävaikutusvelvollisuus koskee mm. toimenpiteitä, joihin hänen on ryhdyttävä, jotta tavara voidaan lähettää hänelle.


Mikäli kaupan ehdoista ilmenee, että myyjän suorituksen mahdollistamiseksi ostajan velvollisuutena on antaa myyjälle signaali tai muu tieto ajankohdasta, jolloin tavara on laivattava tai toimitettava (Avrop, Abruf), kuuluu tällainen lähetystä laukaiseva toimenpide ostajan myötävaikutusvelvollisuuksiin. Ostajan myötävaikutusvelvollisuuteen kuuluvia muita toimenpiteitä voivat olla ohjeet ja hyväksynnät, jotka ostajan on annettava myyjälle tavaran valmistumisen aikana.


Yleissopimuksen 60 artiklan a-kohdassa tarkoitetaan siis sellaista ostajan myötävaikutusta, joka ajoittuu tavaran luovutusta edeltävään vaiheeseen ja joka on edellytyksenä sille, että myyjä voi täyttää oman suoritusvelvollisuutensa. Tällaista ostajan myötävaikutusta tarvitaan lähinnä silloin, kun kaupan kohteena on tavara. joka myyjän on määrä valmistaa tai hankkia ostajan tilauksen perusteella.


Wienin yleissopimuksen 61 artiklan l b-kohdan mukaan myyjä voi vaatia vahingonkorvausta 74-77 artiklojen mukaan, mikäli ostaja jättää täyttämättä jonkin sopimuksen tai yleissopimuksen mukaisen velvollisuutensa.


Jos myyjä on vaatinut ostajaa täyttämään suoritusvelvollisuutensa, ei myyjä menetä yleissopimuksen 61 artiklan 2-kohdan mukaan oikeuttaan vaatia vahingonkorvausta. Myyjällä on siis oikeus pysyä sopimuksessa ja vaatia, että ostaja täyttää oman suoritusvelvollisuutensa.


Sopijapuolen sopimusrikkomuksen johdosta suoritettava vahingonkorvaus käsittää 74 artiklan mukaan rahamäärän, joka vastaa sopimusrikkomuksen vuoksi toiselle sopijapuolelle aiheutunutta vahinkoa, mukaanluettuna menetetty kauppavoitto.




Vastaaja FP Oy on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan perusteeltaan sekä jäljempänä ilmeneviltä osin määrältään.


Lisäksi vastaaja on vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine



Vastaaja on todennut kantajan esittämin tavoin, että tähän asiaan sovelletaan Wienin yleissopimusta.


Väitetty viivyttely tilauksen antamisessa


Kantajan väite siitä, että sillä oli ollut perusteltua syytä olettaa ostajan antavan pian näytteiden tarkastuksen jälkeen lähetysmääräyksen on perusteeton ja vastaaja ei ollut viivytellyt tilauksen toimittamisessa sopimuksen vastaisesti.


Tilaukset 9/92 ja 10/92 olivat täysin erillisiä. Kantaja on perustanut useat väitteensä ja vaatimuksensa seikkoihin, jotka koskevat vain tilausta 9/92.


Vastaajan kantajalle tekemässä tilauksessa 10/92 oli toimitusajankohta jätetty tarkoituksellisesti auki, koska vastaajan sopimuskumppani L Oy ei vielä helmikuussa ollut voinut arvioida tuotteiden menekkiä. Koska toimitusajankohdasta ei oltu sovittu mitään, ei vastaaja ollut voinut syyllistyä kantajan väittämin tavoin lähetysmääräyksen antamisen viivästymiseen. Vastaaja ei ole vastuussa kantajalle sen omista virhearvioinneista mahdollisesti aiheutuneista kustannuksista.


Kantaja oli oma-aloitteisesti, vastoin vastaajan tarkoitusta ja tämän tietämättä valmistanut etukäteen, yhtäaikaa tilauksen 9/92 tarkoittamien tuotteiden kanssa, tilauksen 10/92 tarkoittamat tuotteet. Kantaja oli ottanut tällöin riskin menettelystään aiheutuvista mahdollisista varastointi- ja pääomakustannuksista ja vastaa omista kuluistaan. Vastaajalle ei voida säilyttää vastuuta näistä kantajalle aiheutuneista kuluista minkään sopimusvelvoitteen nojalla.


Vastaajalla ei voinut olla tietoa siitä, että kantaja joutuisi rahoittamaan tuotteiden valmistuksen lainavaroilla. Tuotannon rahoittaminen ei ole sopimuskumppanin vastuulla tai riskillä oleva asia. Vastaaja ei ollut tietoinen, että tilaukset olivat edustaneet kantajalle huomattavan suurta rahamäärää.

Kahden erillisen tilauksen tarkoituksena oli nimenomaan, että tuotteet valmistettaisiin erikseen. Vastaajalle selvisi vasta 30.6.1992 kantajan telefaxin myötä, että kantaja oli valmistanut jo kesällä 1992 molempien tilausten tuotteet, kun jälkimmäisen tilauksen tuotteet olisi tullut valmistaa vasta 15.9.1992 annetun lähetysmääräyksen jälkeen.


Vastaajan taholta ei oltu myöskään 26.2.1992 puhelussa sovittu jälkimmäisen tilauksen täsmällisemmästä toimitusajankohdasta. Pakkausmateriaalin kiirehtiminen oli koskenut vain tilausta 9/92. Raaka-aineseos oli luonnollisesti tarkoitettu tilauskohtaiseksi. Vastaajan taholta oli kymmenen viikon toimitusajankohtaa vaadittu ainoastaan tilauksen 9/92 osalta. Myöskään olosuhteet eivät olisi pakottaneet kantajaa valmistamaan tilauksen 10/92 tuotteet kiireellisesti. Tilauksen 10/92 osalta vastaaja oli ryhtynyt kaikkiin niihin toimenpiteisiin, mitkä tavaran vastaanottaminen olisi edellyttänyt.


Tavaran virheellisyys


Tilauksen 9/92 jälkimmäinen toimituserä oli saapunut elokuussa 1992 Suomeen.


VTT:n testitulokset siitä oli saatu 8.10.1992.


Tuloksista ilmeni, että A-vitamiinipitoisuus oli laskenut huomattavasti alle tilauksessa sovitun alarajan 1.000 IU/g. Viidestä tuotteesta kahden laatuominaisuudet eivät vastanneet sopimuksen mukaisia ominaisuuksia.


Tuotteiden A-vitamiinipitoisuus oli niiden keskeinen ominaisuus. Siten tuotteilla ei ollut myyjän lupaamia ominaisuuksia. Tuotteet eivät soveltuneet tarkoitukseensa, jos niistä puuttui riittävä A-vitamiinipitoisuus.


Kantajan oli täytynyt ymmärtää tilausasiakirjojen, kirjeenvaihdon ja puhelinkeskustelujen perusteella, että vastaaja piti vitamiinipitoisuuksia tuotteiden keskeisimpinä laatuominaisuuksina.


Koska kantaja oli taannut tuotteidensa hyllyiäksi vähintään 30 kuukautta, vastaajalla oli perusteltua aihetta olettaa, että tuotteen hyllyiällä tarkoitettiin tuotteen olennaisten ominaisuuksien säilymistä koko kyseisen ajan.


Kantaja oli erehdyttänyt vastaajaa valmistamalla tuotteita, jotka ennakkotestissä vielä täyttivät laatuvaatimukset, mutta joiden ominaisuudet kantajan tieten nopeasti alkoivat heiketä. Kantaja ei ollut noudattanut vastaajan vaatimusta lisätä riittävästi A-vitamiinia riittävien pitoisuuksien varmistamiseksi.


A-vitamiinipitoisuuksien tuli olla vaihteluvälillä 1.000-3.000 IU/g. Vaihteluväli oli näin suuri, koska vastaaja oli varautunut siihen, että A-vitamiinin häviäminen on 20-30 prosentin luokkaa.


Kantajan toimittamat voiteet ja geelit eivät olleet tilaussopimuksen mukaisia, vaan toimitetut tavarat oli virheellisiä, koska ne eivät täyttäneet tilaussopimuksessa asetettuja laatuvaatimuksia vähimmäisvitamiinipitoisuuden osalta ja kun virhettä oli pidettävä olennaisena.


Tuotteiden A- ja E-vitamiinipitoisuudet olivat tuotteiden ainoat laatuominaisuudet, joista tilaussopimuksessa oli nimenomaisesti sovittu.


Koska kantaja oli valmistanut myös tilauksen 10/92 tarkoittamat tuotteet jo saman vuoden huhtikuussa yhtä aikaa ja samasta raaka-aineseoksesta kuin tilauksen 9/92 tuotteet, VTT:ltä 8.10.1992 saatujen testitulosten myötä kävi selväksi, että myös tilauksen 10/92 tuotteet olivat jo tuolloin vastaavasti virheellisiä. Tavarat oli määrä toimittaa vastaajalle saman vuoden loppupuolella, jolloin oli selvää, että tilanne olisi vain pahentunut ajan myötä, eli A-vitamiinipitoisuudet voiteissa olisivat pudonneet vielä testituloksistakin. Koska näin ollen oli selvää, etteivät tilauksen 10/92 tarkoittamat tuotteet tulisi vastaamaan tilaussopimuksessa sovittuja laatuvaatimuksia, vastaaja ilmoitti oikeutetusti kantajalle 10.11.1992 purkavansa kaupan vielä toimittamattoman tilauksen 10/92 osalta. Vastaaja on tehnyt kantalle YK:n kauppalain 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ennakkoilmoitukset.

Vastaajan käsityksen mukaan myös Wienin yleissopimuksen 73 artiklan 2 kohta soveltuu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen. Kantaja on virheellisellä toimituksellaan antanut vastaajalle perustellun aiheen olettaa, että myös tulevien osatoimitusten suhteen tulee tapahtumaan olennainen sopimusrikkomus. Koska kantaja oli valmistanut tilauksen 10/92 tarkoittamat tuotteet samasta raaka-aineseoksesta tilauksen 9/92 tarkoittamien tuotteiden kanssa, oli VTT:n testitulosten myötä selvää, että tulevat tuotteet olisivat virheellisiä. Vastaajalla on siis selkeästi ollut 73 artiklan mukainen kaupanpurkuoikeus. 73 artiklassa ei edellytetä ennakkoilmoituksen tekemistä kaupan purusta. Koska tavaran virhe on johtunut tavaran keskeisimmän laatuominaisuuden puutteellisuudesta, täyttää kantajan sopimusrikkomus ilmiselvästi Wienin yleissopimuksen 25 artiklan mukaiset edellytykset, joiden nojalla sopimusrikkomus katsotaan olennaiseksi. On selvää, että myös kantaja on ymmärtänyt testitulosten myötä tuotteensa sopimuksenvastaiseksi. Ilmeistä tosin on, ettei kantaja alun alkaenkaan ole tosissaan pyrkinyt tekemään tuotteista sellaisia, että ne vastaisivat sopimuksessa asetettuja laatuvaatimuksia.


Minkäänlaiset kohtuusnäkökohdat eivät puolla sitä seikkaa, että vastaajan olisi kaupan purkamisen sijasta pitänyt antaa kantajalle mahdollisuus yrittää kaupan korjaamista. Sovittuihin laatuvaatimuksiin oli pyritty usean vuoden ajan ja edelleen kantaja petti odotukset. Vastaajalla ei ollut minkäänlaista syytä olettaa, että kantaja pystyisi tai tosissaan pyrkisi täyttämään laatuvaatimukset. Kantaja tarjoutui muuttamaan tuotettaan vasta saatuaan vastaajan ennakkoilmoituksen kaupan purusta 22.10.1992. Kantaja ei olisi kyennyt korjaamaan tavaraa Wienin yleissopimuksen 37 artiklan edellyttämällä tavalla aiheuttamatta vastaajalle kohtuutonta haittaa ja epävarmuutta. Ei olisi ollut kohtuullista velvoittaa vastaajaa suostumaan siihen epävarmuuteen, jonka korjaamisvelvollisuuden myöntäminen kantajalle olisi aiheuttanut.


Uusi kompositio olisi edellyttänyt uusien 30 kuukauden testien tekemistä eikä vastaaja olisi voinut ottaa vastaan testaamattomia tuotteita.


Vastaaja oli reklamoinut testituloksista 8.10.1992 ilmenneistä virheistä heti tiedon saatuaan 15.10.1992 ja pyytänyt selvitystä laatuvirheestä sekä 16.10.1992 korvaavaa toimitusta tilauksen 9/92 osalta. Tässä vaiheessa vastaaja ja L olivat toivoneet, että kantaja pystyy toimittamaan laatuvaatimukset täyttävät tuotteet. Tällöin ei kaupanpurkua tiedetty välttämättömäksi. Vastaaja oli antanut 22.10.1992 ennakkoilmoituksen purusta tilauksen 10/92 osalta. Vastaaja oli vahvistanut kaupan purkamisen 10.11.1992, koska purkaminen oli ollut ainoa vastaajan käytettävissä ollut kohtuullinen reagointitapa. Yhteisymmärrystä osapuolten välille ei ollut voinut syntyä, koska kantajalla ei ollut tarjota korvaavia tuotteita virheellisten tilalle. Tilauksen 9/92 tarkastuksen yhteydessä huhti/toukokuussa 1992 vastaajalla oli ollut perusteltu syy olettaa, että kantaja oli myös vitamiinipitoisuuksien ja niiden kokonaishävikin suhteen onnistunut valmistamaan laatuvaatimukset täyttäviä tuotteita, joten lähetysmääräyksen antaminen 15.9.1992 oli ollut selvää, koska testi toukokuussa 1992 oli ollut virheetön. Vastaajalla ei ollut syytä olettaa, että laatu huononisi toukokuun testituloksista. Virheitä ei olisi voitu havaita ns. vastaanottotarkastuksessa.


Vastaajan kannanotot vaadittujen määrien osalta


Kanteessa vaadittujen määrien osalta vastaaja on lausunut seuraaavaa:


- kanteen kohdat 1/1 ja 1/2 on myönnetty määriltään oikeiksi


- kanteen kohta 1/3 on kiistelty, kun ei ole saatu selvitystä siitä, että kustannuksiin ei sisältyisi kuluja tilauksesta 9/92 ja kun ei ole selvitystä siitä, miten paletit oli laskettu


- vastaaja ei ole kiistänyt kanteen kohdan 1/4 korkovaatimusta määrällisesti


- vastaaja on myöntänyt määrällisesti kanteen kohdasta 1/5 10.307,60 Sveitsin frangia


- vastaaja on kiistänyt kohdan 1/6 vaatimuksen määrällisesti, koska tavaraa ei ollut hävitetty ja koska kustannuksista ei ollut esitetty selvitystä


- vastaaja on kiistänyt määrällisesti lisäksi kanteen kohdat 2/1-2 selvittämättöminä





Väitetty viivyttely tilauksen 10/92 toimitusmääräyksen antamisessa


Vastaajan väitetyn myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta, sillä perusteella, että vastaaja olisi viivytellyt tilausta 10/92 koskeneen lähetysmääräyksen antamista, käräjäoikeus toteaa, että tilaukset on tehty kahdella eri asiakirjalla ja kun tilauksessa 9/92 toimitusaika on täsmällisesti määritelty ("latest week 18/92"), tilauksessa 10/92 se on jätetty avoimeksi ("will be agreed later on"). Edelleen voidaan todeta, että molempia tilauksia koskevan ensimmäisen sivun sanamuodon mukaan vastaaja kehottaa kiirehtimään pakkausmateriaalin tilaamista nimenomaan liittyen ensimmäisen tilauksen mahdollisimman nopeaan tapahtumiseen. Näitä molempia tilauksia koskenut kantajan vastaus on tosin annettu samassa asiakirjassa. Sen perusteella, huomioon ottaen myös asianosaisyhtiöiden välinen muu kirjeenvaihto kesän 1992 aikana, ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että vastaajan tekemän tilauksen 10/92 osalta toimitusaikaehto olisi muuttunut siitä, mitä se oli ollut tilauskirjeessä 26.2.1992. Kyseisessä kantajan vastauksessakin puhutaan kahdesta toimituksesta, joista toisen osalta on maininta ainoastaan siitä, mihin ajankohtaan asti toimitus voi tapahtua vanhalla hinnalla. Selvää on vastauksen perusteella myös, huomioon ottaen siinä mainitut tuotemäärät, ettei se ole koskenut pelkästään tilausta 10/92, vaikka vastaukseen on viitteeksi niin merkitty. Kantajan vastaus ei ole siten sisältänyt toimitusaikaehtoihin ainakaan tilauksen 10/92 osalta muutosta, johon vastaajan olisi tullut jotenkin reagoida.


Samasta raaka-aineseoksesta valmistamista koskevien tilausasiakirjojen lausumien perusteella ei kantaja ole myöskään voinut perustellusti päätellä, että molempia tilauksia koskien tuotanto olisi tullut saattaa loppuun jo ennen keväisiä VTT:n testejä, kun lausumat samasta raaka-aineseoksesta valmistamisesta on kirjattu erikseen molempiin tilauksiin eikä sen siten voi tulkita tarkoittavan enempää kuin että kyseistä tilausta koskevat tuotteet tuli tehdä yhdestä raaka-aineseoksesta, kun lisäksi otetaan huomioon, ettei tilauksissa ole määritelty tarkemmin testien ajankohtaa eikä senkään johdosta voi päätellä, että testit molempien tilausten osalta olisi tullut tehdä samanaikaisesti.


B:n ja R:n keskenään ristiriitaiset kertomukset huomioon ottaen on jäänyt myöskin näyttämättä, että R olisi puhelimitse vahvistanut B:lle jälkimmäisen tilauksen toimitusajankohdaksi elokuun 1992 tai jonkun muun täsmällisen ajankohdan.


R:n, N:n ja A:n kertomusten perusteella voidaan niinikään pitää selvitettynä, että vastaajan ja L:n taholla ei vielä tilausten tekoajankohtana pystytty arvioimaan tuotesarjan menekkiä siten, että toisen tilauksen osalta olisi jo silloin kyetty määrittämään tarkemmin toimitusajankohta.


Kun otetaan huomioon, että tilausta 10/92 edelsi tilauksen 9/92 toimittaminen, käräjäoikeus katsoo, että tilauksen 10/92 lähetysmääräys on annettu myös kohtuullisessa ajassa, kun se on tehty noin puolen vuoden kuluttua sopimuksen solmimisesta.


Edellä esitettyjen seikkojen perusteella käräjäoikeus pitää selvitettynä, ettei vastaaja ole vastuussa siitä, että kantaja on halunnut tulkita tilauksen 10/92 toimitusajankohdan aikaisemmaksi kuin mihin vastaaja on tosiasiassa sitoutunut tai mihin sen voidaan kohtuudella katsoa olevan velvollinen.


Tavaran väitetystä virheellisyydestä


Asiassa on riidatonta, että vastaaja oli tilauksissaan 9/92 ja 10/92 edellyttänyt VTT:lla testattavien näytteiden sisältävän tilausasiakirjojen osoittamat A-vitamiinimäärät ja että VTT:n testissä 4.5.1992 A-vitamiinipitoisuudet olivat vaadituissa vaihteluväleissä kaikilla viidellä tuotteella.


Kantaja on katsonut kyseisten tuotteiden keskeisiksi ominaisuuksiksi toisaalta että ne kelpaavat ihonhoitovalmisteiksi ja toisaalta että tuotteisiin ovat sisältyneet tuoteselostuksesta ilmenevät aineet. Vastaajan esittämä henkilötodistelu (R, N, A) tukee käsitystä siitä, että L Oy ja vastaaja olivat halunneet nimenomaan tilata kantajalta vitamiinivoiteita eikä muita ihovoiteita, joita kuultujen henkilöiden kertoman mukaan oli jo riittävästi L:n tuotevalikoimassa. Mainittujen henkilöiden kertomusten perusteella samoin kuin esitetyn asiakirjaselvityksen perusteella on niinikään selvitetty kantajan tienneen, että L Oy oli lopullinen ostaja ja että tilaukset tapahtuivat sen toivomusten mukaisesti. Sinänsä asiassa ei luonnollisestikaan ole myyjän vastuun kannalta merkitystä niillä seikoilla, mitä vastaajan tai L Oy:n taholta oli esitetty tuotteiden ominaisuuksista apteekeille tai kuluttajille myyjän tietämättä.


A- ja E-vitamiinipitoisuudet olivat tilausasiakirjojen mukaan ainoat niihin sisältyneet laatuvaatimukset. Lisäksi osoittavat kantajan telefaxilmoitus vastaajalle 13.8.1991 koskien vuoden 1991 toimitusta ja vastaajan telefax 22.1.1992 kantajalle, jossa vastaaja on kiinnittänyt kantajan huomiota vitamiinin imeytymiseen ja sen lisäämistarpeeseen, vastaajan kiinnittäneen jo aiemmin kantajan huomiota nimenomaan tuotteiden vitamiinipitoisuuksiin.


VTT:n testeissä vaadittujen A-vitamiinipitoisuuksien ja edellä mainittujen muiden todisteiden perusteella käräjäoikeus pitää selvitettynä, että vastaaja piti kyseisten tuotteiden keskeisenä ominaisuutena niiden A-vitamiinipitoisuuksia ja että kantajan oli täytynyt tulla tästä tietoiseksi.


Mitä sitten tulee kysymykseen siitä, onko jotain edellytyksiä A-vitamiinin säilyvyydestä tullut tilauksia 9/92 ja 10/92 koskeneiden sopimusten osaksi, voidaan todeta, että vastaaja on vedonnut lähinnä 21.12.1992 päivättyyn kantajan 15-kohtaiseen vastaukseen koskien vastaajan tiedustelua ja erityisesti sen kohtaa 2, jossa kantaja on ilmoittanut tuotteidensa hyllyiän olevan vähintään 30 kuukautta. Sinänsä ei ole esitetyn selvityksen perusteella poissuljettua, etteikö kaikissa tuotteissa olisi säilynyt jotain määriä A-vitamiinia 30 kuukauden ajan. Samoin voidaan pitää selvitettynä, että tuotteet olisivat säilyneet koko hyllyiän ajan sinänsä käyttökelpoisina ihonhoitovalmisteina.


Kantaja on kertonut ymmärtävänsä hyllyiällä sitä, että tuote säilyy asianmukaisesti säilytettynä tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa ja täyttää vaaraa terveydelle aiheuttamatta alkuperäistä käyttötarkoitustaan. Kantajan mukaan hyllyiän ilmoittaminen ei ole sisältänyt ilmoitusta vitamiinien säilymisestä vastaavan ajan. Vastaaja puolestaan on katsonut säilyvyysajan ilmoittamisen tarkoittavan ilmoitusta tuotteen säilymisestä keskeisiltä ominaisuuksiltaan vaatimukset täyttävinä koko annetun hyllyiän ajan.


Asiassa ei ole puolin tai toisin esitetty täysin selkeää näyttöä siitä, mikä Sveitsin lainsäädännön tai käytännön mukaan on hyllyikäkäsitteen sikäläinen sisältö.


Kantajan todistajana kuulema saksalainen M on kertonut käsityksenään hyllyikäkäsitteen sisällöstä Sveitsissä ensinnäkin, että tuote ei saa ilmoitetun hyllyiän aikana muuttaa säilyvyyttään tai ominaisuuksiaan. Edelleen kysyttäessä M on kertonut olevan normaalia, että tuote täyttää hyllyiän, jos se on käyttökelpoinen alkuperäiseen tarkoitukseensa silloinkin, kun sen on sisällettävä tarkemmin määräämätön määrä vitamiinia.


N on kertonut käsityksenään hyllyiän tarkoittavan aikaa, jonka tuotteen kaikki keskeiset ominaisuudet säilyvät ja jonka ilmoittaminen perustuu valmistajan tekemiin säilyvyystesteihin.


Todistaja A on kertonut käsityksenään, että säilyvyysajan ilmoittaminen koskee tuotteen fysikaalista, mikrobiologista ja kemiallista säilyvyyttä. Siten A:n mukaan hyllyiän ilmoittaminen vähintään 30 kuukaudeksi on tarkoittanut myös A-vitamiinien säilymistä raja-arvojen välissä hyllyiän ajan. Edelleen A on ilmoittanut olevan alan tapa, että hyllyikäilmoitus koskee kosmeettisissa tuotteissa niiden kaikkia ominaisuuksia.


Kun otetaan huomioon erityisesti A:n kertomus, jonka L Oy:n tuotekehityksestä vastanneena tuotepäällikkönä täytynee olla tietoinen siitä, onko hyllyikäkäsitteellä yleinen kansainvälinen sisältö sekä siitä, mikä käsitteen sisältö on, ja kun kantaja ei ole esittänyt tästä asiasta riittäväksi katsottavaa vastanäyttöä, käräjäoikeus pitää selvitettynä. että kantajan 21.12.1990 päivätyssä telefaxissa vastaajalle antama ilmoitus tuotteidensa 30 kuukauden säilyvyydestä on koskenut myös niiden A-vitamiinipitoisuuksia.


Kun kantaja ei ole väittänytkään antaneensa vastaajalle tuon ilmoituksen jälkeen muunlaista tietoa tuotteidensa hyllyiästä, käräjäoikeus pitää selvitettynä, että hyllyikäilmoituksellaan kantaja oli sitoutunut siihen, että kanteessa tarkoitettujen tuotteiden A-vitamiinipitoisuudet säilyvät koko hyllyiän ajan tilaajan edellyttämien pitoisuuksien mukaisissa vaihtelurajoissa. Vastaajan väittämää siitä, että myös kantajan oli tullut ymmärtää vastaajan pitäneen keskeisenä edellytyksenä A-vitamiinimäärien säilymistä vaaditulla tasolla koko hyllyiän ajan, tukee myös se, ettei kantaja ole pystynyt esittämään hyväksyttävää perustetta sille, miksi vastaajalle olisi riittänyt A-vitamiinimäärien ilmeneminen vain testeissä ennen tavaratoimituksia ilman, että niiden säilymisellä samalla vähimmäistasolla myös tuotteiden käyttöaikana olisi ollut merkitystä, kun lisäksi otetaan huomioon, että esitetyn selvityksen mukaan (R:n, N:n ja A:n kertomukset) vitamiinituotteiden hinnat olivat tavallisten ihovoiteiden hintoja korkeammat. Huomioon ottaen N:n ja erityisesti A:n kertomukset käräjäoikeus ei pidä pelkästään M:n kertomuksen perusteella selvitettynä, etteikö koko hyllyiän ajan edellytetyn vähimmäismäärän A-vitamiinia sisältäneitä tuotteita olisi ollut mahdollista valmistaa, kun A-vitamiinipitoisuuden sallittu vaihteluväli oli niin laaja ja kun kantajakin oli onnistunut siinä tuotesarjan kolmen tuotteen osalta.


Sallittu vaihteluväli huomioon ottaen myöskään sillä vastaajan tiedossa olleella ja esitetyn selvityksen mukaan alalla yleisestikin tiedetyllä seikalla, että A-vitamiinin osalta tapahtuu ajan myötä hajoamista, ei ole asiassa merkitystä. Ratkaisevaa merkitystä ei voi olla myöskään sillä seikalla, että tuoteselosteissa ei ollut edellytetty vitamiinien määrien ilmoittamista, kun R:n ja erityisesti A:n kertomuksen perusteella voidaan päätellä, ettei niiden määriä yleensäkään ilmoiteta, vaan ainoastaan laadullisesti ne ainesosat, joista tuote koostuu.


Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon kantajan vakuuttelut siitä, että se kykenee saavuttamaan vaaditut vitamiinipitoisuusarvot (kantajan telefaxit vastaajalle 21.5.1991 ja 13.8.1991), ei ostajan asiana ole ollut tarkemmin selvittää sitä, miten myyjä tulee tuotteiden valmistuksen hoitamaan. Näin ollen olosuhteista ei voida katsoa ilmenevän, ettei ostaja olisi jättänyt myyjän asiantuntemuksen ja arvioinnin varaan sitä, miten se vaaditut A-vitamiinimäärät saavuttaa ja miten niiden vaadittu säilyvyys toteutetaan.


Kun sopimuksen kohteena olleista viidestä tuotteesta kahden eli päivävoiteen ja liposomigeelin osalta olivat vitamiinipitoisuudet pudonneet VTT:n testeissä 8.10.1992 päivätyn tuoteselostuksen mukaan niin, että päivävoiteen A-vitamiinipitoisuus oli enää 750 IU/g ja liposomigeelin enää 340 IU/g, voidaan pitää selvitettynä, että näiden tuotteiden osalta tavara ei ole ollut sopimuksen mukaista ja että mainitut kaksi tuotetta eivät ole soveltuneet vastaajan edellyttämään erityiseen tarkoitukseen, jonka seikan edellä esitetyn perusteella on katsottava tulleen kantajan tietoon riittävän selvästi.


Kantajan tarjoamaa, varallisuusoikeudellisen lupauksen tulkintaan liittyvää ns. minimisääntöä ei siten voida tähän tapaukseen soveltaa, kun edellä kerrotuilla perusteilla voidaan pitää selvitettynä, mitä oli sovittu.


A-vitamiinimäärien jääminen kerrotuilta osin alle sovittujen määrien ei ole johtunut osaksikaan kantajan syyksi luettavasta seikasta, kun aiemmin edellä kerrotuilla perusteilla vastaajan ei voida katsoa viivytelleen tilauksen 10/92 suorittamisessa toimitusaikaa koskevan ehdon vastaisesti.


Kun A-vitamiinipitoisuuksissa oli kyse tuotteiden keskeisestä ominaisuudesta ja kun mainittujen kahden tuotteen osalta kyse oli selvästi alle vaaditun jääneistä vähimmäisarvoista ja kun esitetyn selvityksen (R:n, N:n ja A:n kertomukset) mukaan kyse oli yhdessä myytävästä tuotesarjasta, jonka myyntiä yhtenä kokonaisuutena apteekit olivat edellyttäneet, käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että kantaja oli syyllistynyt olennaiseen sopimusrikkomukseen.


Ennakoidusta sopimusrikkomuksesta


Kun testitulokset lokakuussa 1992 koskien tilausta 9/92 osoittivat, että tavara olennaisesti poikkesi siitä, mitä oli sovittu ja kun heinäkuun 1992 lopulla vastaajan tietoon oli tullut, että myös tilaus 10/92 oli tehty samasta raaka-aineseoksesta, vastaaja on katsonut, että sillä on ollut YK:n kauppalain 73 artiklan mukaisesti perusteltua aihetta olettaa myös tilauksen 10/92 tulevan olemaan sovitusta olennaisesti poikkeavaa tai, vaikkei kyseistä perättäishankintaa koskevaa säännöstä sovellettaisikaan, vastaaja on joka tapauksessa katsonut käyneen 72 artiklan edellyttämällä tavalla selväksi, ettei kantaja pystyisi toimittamaan sovittua tavaraa tammikuun 1993 alkuun mennessä 14.9.1992 annetun tilausmääräyksen mukaisesti.


Kantaja on telefaxissaan vastaajalle 28.10.1992 ilmoittanut pystyvänsä H-La R:n avulla ja reseptuurin muutoksen avulla saavuttamaan ja takaamaan optimaalisen A-vitamiinin tason. M:n kertoman mukaan reseptuurin muutos olisi tarkoittanut sitä, että tuote olisi ollut kemialliselta koostumukseltaan täysin sama, A-vitamiinia olisi käytetty ainoastaan eri muodossa. Edelleen M on kertonut, että uuden reseptuurin aiheuttavat muutokset ovat yleensä marginaalisia. Tällaisten muutosten vaatimat testit voidaan M:n ja myös B:n kertoman perusteella tehdä muutamassa päivässä.


Kuitenkin edellä kerrotun perusteella tuotteiden olisi tullut säilyttää asetettu A-vitamiinin vähhimmäistaso koko hyllyiän ajan. R:n, N:n ja myös A:n kertomusten perusteella voidaan päätellä, että A-vitamiinien säilyvyyden takaaminen olisi edellyttänyt lähes koko taatun säilymissajan kestävien testien tekemistä. N:n kertoman mukaan testausaikaa voidaan lyhentää testaamalla korkeammassa lämpötilassa, mutta silloinkin säilyvyystestit veisivät vähintään 15 kuukautta. M:nkään kertomus ei tue käsitystä, että kantaja olisi käytettävissään olleessa varsin lyhyessä ajassa (runsaat kaksi kuukautta) kyennyt valmistamaan uudet tuotteet tai muuttamaan vanhoja siten, että A-vitamiinin säilyvyys olisi voitu taata. Kun kantajan telefaxin 28.10.1992 perusteella eikä muutoinkaan vastaaja ei siten ollut saanut mitään takeita siitä, että kantaja voisi kyetä toimittamaan vuoden 1992 lopulla sopimuksenmukaisia vitamiinituotteita, joiden kaikkien osalta se pystyisi takaamaan myös A-vitamiinipitoisuuksien säilyvyyden sovituissa vaihteluväleissä, vastaajalla ei ollut ollut mitään aihetta olettaa, että kantaja kykenisi lähelläkään sovittua toimitusaikaa toimittamaan sovittuja tuotteita myös A-vitamiinin säilyvyyden suhteen. Näin ollen käräjäoikeus katsoo käyneen selväksi YK:n kauppalain 72 artiklan 1) kappaleen edellyttämällä tavalla jo ennen tilauksen 10/92 toimittamisajankohtaa, että kantaja tulee sen osalta syyllistymään olennaiseen sopimusrikkomukseen. Kun telefax 28.10.1992 ei ole sisältänyt mitään takeita kantajan toimituskyvystä, ei se ole myöskään voinut merkitä kantajan väittämää yhteisymmärrystä osapuolten välillä.


Menettelystä kaupan purussa


Esitetty asiakirjaselvitys (vastaajan telefaxit kantajalle 15., 16. ja 22.10.1992) osoittaa, että vastaaja oli ensin tiedottanut kantajaa VTT:n syksyllä tekemien testien tuloksista, pyytänyt sitten kantajalta korvaavaa toimitusta tilausta 9/92 koskien ja edelleen 22.10.1992 muun muassa ilmoittanut L:n vaativan seuraavaan toimitukseen (tilaus 10/92) tarkoitettujen tuotteiden vitamiinipitoisuuden ilmoittamista sille aivan lähitulevaisuudessa. Edelleen telefaxin 22.10.1992 mukaan vastaaja on ilmoittanut kantajalle, että mikäli vitamiinipitoisuudet eivät ole vaatimusten mukaisia, L tulee perumaan tilauksensa ja vaatimaan korvausta.


Kuten edellä on todettu, on jutussa esitetyn selvityksen mukaan kantaja ollut tietoinen siitä seikasta, että L Oy oli lopullinen ostaja, samoin kuin siitä, että tilaukset tapahtuivat sen toivomusten mukaisesti. Huomioon ottaen tämä seikka sekä mainitun telefaxin 22.10.1992 sisältö käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että vastaaja oli YK:n kauppalain 72 artiklan 2) kappaleen tarkoittamalla kohtuullisella tavalla ilmoittanut kantajalle purkuaikomuksestaan. Tämän vuoksi ja kun aiemmin kerrotuin tavoin kantajan kyvyttömyys sopimuksen mukaisen tuotteen toimittamiseen oli käynyt selväksi, ei asiassa ole merkitystä sillä, oliko tilausten 9/92 ja 10/92 osalta ollut kysymys YK:n kauppalain 73 artiklan mukaisesta perättäishankinnasta.


Tavaran tarkastamis- ja reklamaatiovelvollisuudesta


Ratkaisevaa on lisäksi tilausta 10/92 koskevaa vastaajan purkuoikeuteen vetoamisen hyväksyttävyyttä arvioitaessa kysymys siitä, olisiko vastaajan tullut aikaisemmin ryhtyä toimenpiteisiin varmistuakseen siitä, että tavara niin tilauksen 9/92 kuin 10/92 osalta tulee olemaan sovitunlaista, kun otetaan huomioon, että kevään testeissä liposomigeelin A-vitamiinipitoisuus oli ollut 1200 IU/g ja päivävoiteen 2400 IU/g ja että kesäkuun lopulla vastaajalle oli selvinnyt, että molempia tilauksia koskeneet tuotteet oli valmistettu samasta raaka-aine-erästä ja kun vastaaja oli telefaxilla 22.1.1992 ilmoittanut kantajalle vitamiinia imeytyvän liposomiin 20-30 prosenttia muutaman kuukauden kuluessa, jolloin A-vitamiinipitoisuuden havaittavuus testeissä laskee sekä kun vastaaja on muutoinkin ilmoittanut tietävänsä vitamiinin hajoamisen olevan kaikkiaan 20-30 prosentin luokkaa ja kun vielä otetaan huomioon, että vitamiinipitoisuuksien säilyminen riittävänä oli vastaajalle tuotteiden keskeinen ominaisuus. Kysymys on siten siitä, olisiko vastaajan kesäkuun 1992 loppuun mennessä saamiensa tietojen perusteella tullut välittömästi tarkastaa tavaran vitamiinipitoisuudet esimerkiksi pistokokein saatuaan tilauksen 9/92 toisen erän 7.8.1992 ja sitten tarvittaessa reklamoida kantajalle.


Tältä osin voidaan ensinnä todeta, viitaten edellä tavaran virhettä koskeviin perusteluihin, että ostajan on katsottava jättäneen myyjän asiantuntemuksen ja arvioinnin varaan sen, miten myyjä aikoo saavuttaa vaaditun vitamiinitason ja niiden säilyvyyden.


Edelleen voidaan todeta, että kevään 1992 VTT:n testien perusteella ei vastaajalla ollut ollut mitään syytä epäillä päivävoiteen osalta, ottaen huomioon sitä koskeneet testitulokset, että vitamiinipitoisuudet putoaisivat alle sovitun vähimmäismäärän. Liposomigeelin osalta 20-30 prosentin pudotus testituloksesta olisi tosin merkinnyt A-vitamiinipitoisuuden putoamista 40-160 IU/g alle sovitun vähimmäisarvon. Telefaxissa 22.1.1992 puhutaan L:n pyynnöstä vitamiinien lisäämiseksi. Kyseisen telefaxin allekirjoittanut N on todistajana kertonut, että ilmoitus vitamiinin 20-30 prosentin imeytymisestä ei ollut perustunut tutkimuksiin, vaan nyrkkisääntöön ja että vastaaja oli olettanut kantajan tietävän, miten asia on. Edelleen voidaan todeta, että kyseinen telefax ei ollut liittynyt vuoden 1992 tilauksiin vaan vuoden 1991 tilaukseen. Lisäksi asiassa esitetyn selvityksen mukaan vitamiinien hajoamista oli mahdollista hidastaa lisäämällä ns. "jarruja@.


Edellä kerrotuilla perusteilla ja erityisesti kun kantajan tehtävänä tuotteen valmistuttajana oli ollut huolehtia siitä, että vitamiinipitoisuudet pysyvät sovituissa rajoissa ja kun vastaajan on täytynyt voida luottaa siihen, että kantaja tämän tehtävänsä tavalla tai toisella hoitaa sekä kun vastaaja on voinut olettaa kantajalla olleen

käytettävissään muitakin keinoja vitamiiniarvojen säilymisen takaamiseksi kuin pelkästään vitamiinimäärien lisääminen, käräjäoikeus katsoo, ettei vastaajan pelkästään liposomigeeliä koskeneen näytteen varsin alhaisen arvon perusteella ollut aihetta ryhtyä erillisiin pistotarkastuksiin välittömästi 7.8.1992 tapahtuneen tilauksen 9/92 osatoimituksen johdosta, kun arvot kevään testeissä olivat joka tapauksessa yli sovitun vähimmäismäärän. Näin ollen, kun vasta 8.10.1992 saadut VTT:n testitulokset osoittivat vitamiinipitoisuuksien jääneen alle sovitun, vastaajan on katsottava telefaxillaan 15.10.1992 suorittaneen reklamaation kohtuullisessa ajassa.


Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus pitää selvitettynä, että vastaajalla oli ollut oikeus tilausta 10/92 koskeneen kaupan purkuun ja että vastaajan ei voida katsoa kaupan purkamisessa syyllistyneen YK:n kauppalain säännösten vastaiseen menettelyyn.




Kanne hylätään. Kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 162.185,50 markkaa korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamispäivästä lukien. Oikeudenkäyntikuluille tuomittu korko on seitsemän prosenttia yli kulloinkin voimassa olevan Suomen pankin viitekoron.




YK:n kauppalaki 35, 49 ja 72 artikla

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 '





30.06.1998 s 96/1215


Helsingin käräjäoikeus 5 os. 11.6.1996 no 19067 (95/11481)


ASIA Sopimusrikkomukseen perustuva vahingonkorvaus








EP S.A. on toistanut kanteensa ja vaatinut ensisijaisesti, että hovioikeus vahvistaa FP Oy:n peruneen lainvastaisesti 26.2.1992 tekemänsä tilauksen ja velvoittaa FP Oy:n ottamaan vastaan toimituksen ja suorittamaan kauppahinnan 671.450 markkaa, tai toissijaisesti, mikäli FP Oy:tä ei velvoiteta maksamaan kauppahintaa, että se velvoitetaan suorittamaan EP S.A.:lle vahingonkorvaukseksi 654.250,90 markkaa tai käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kohdan 2 vaihtoehtoisen korvauslaskelman perusteella hankintakustannuksista 523.657,45 markkaa ja hallintokuluista 115.204,74 markkaa. EP S.A. on lisäksi vaatinut FP Oy:n velvoittamista suorittamaan sille käräjäoikeuden tuomion 1/2-1/6 kohdissa kerrotut määrät. Siinä tapauksessa, että FP Oy velvoitetaan ottamaan vastaan tavaratoimitus, EP S.A. ilmoittaa luopuvansa hävittämiskuluja koskevasta käräjäoikeuden tuomion 1/6 kohdassa selostetusta 19.980 markan vaatimuksestaan. EP S.A. on vielä vaatinut, että FP Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta 279.740,68 markalla ja hovioikeuden osalta 24.100 markalla.




FP Oy on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan 13.908 markkaa korkoineen.




EP S.A. on 17.7.1996 ja 18.7.1997 toimittanut hovioikeudelle lisäkirjelmän liitteineen ja viimeksi mainitussa kirjelmässä pyytänyt, että hovioikeudessa toimitetaan suullinen käsittely todistajien kuulemiseksi.


FP Oy on antanut siltä EP S.A.:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen johdosta pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvaukseksi oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa yhteensä 27.084 markkaa.






Mainitut lisäkirjelmät liitteineen ovat saapuneet hovioikeuteen valituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen. Niiden huomioon ottamiseen ei ole esitetty erityistä syytä. Sen vuoksi kirjelmät liitteineen jätetään huomiotta 17.7.1996 saapuneen kirjelmän kohdalta muilta osin kuin valituksessa mainittujen kirjoitusvirheiden osalta ja 18.7.1997 saapuneen kirjelmän kohdalta muilta kuin suullisen käsittelyn toimittamista koskevalta osin.


Koska todistajien kuulemisella ei ole katsottava olevan saatavissa sellaista uutta selvitystä asiassa, että heidän kuulemisensa olisi tarpeen hovioikeudessa, suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään.




Syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei ole.




Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.


EP S.A. velvoitetaan suorittamaan FP Oy:lle, nykyisin R GmbH, korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa vastauksen ja hovioikeuden pyytämän selityksen laajuus ja niihin käytetty työmäärä huomioon ottaen kohtuulliset 8.000 markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antopäivästä. Vuotuisen viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä.



Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.


Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.08.1998


Helsingin hovioikeuden puolesta:


Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: AR, AA ja MI

Esittelijä: KH


Ratkaisu on lainvoimainen


Avgörandet har vunnit laga kraft






  © 2015 Thomas Neumann | Privacy Policy | Cookies | Disclaimer