Case Law:

- Denmark

- Finland

- Iceland

- Norway

- Sweden


- Bulgaria

- Estonia

- Latvia


- Case by Article



Status Chart

AV Conference Book '14

Nordic Judicial Systems




Autonomous CISG Network


Links to Sources

Media Library



Citing the Database

Update History












Date:   29 January 1998
Court:   Helsinki Court of Appeal
Local case reference:   n/a
CISG Nordic ID:   980129FI
Country of decision:   Finland
Buyer's country:   United Arab Emirates
Seller's country:   Finland
Goods involved:   Steel Plates
Case history:   First Instance: 1995 July 18, Helsinki (included below)
Original language:   Finnish
Provisions cited:   CISG articles 1, 9
Original court document:   n/a
Rapporteur:   Thomas Neumann
Case citations:   n/a



Graffi, Case Law on the Concept of "Fundamental Breach" in the Vienna Sales Convention, Revue de droit des affaires internationales / International Business Law Journal, No. 3 (2003) 338-349 at n.65; [2004]

Kuoppala, Examination of the Goods under the CISG and the Finnish Sale of Goods Act (2000) §§, 3.4.3

S.A. Kruisinga, (Non-)conformity in the 1980 UN Convention on Contracts for the International Sale of Goods: a uniform concept?, Intersentia at 75; [2005]

Schlechtriem & Schwenzer ed., Commentary on UN Convention on International Sale of Goods, 2d (English) ed., Oxford University Press, Art. 9 paras. 20, 21;

Henschel, The Conformity of Goods in International Sales, Forlaget Thomson (2005) 196.





Translated text

By Vanto, Jarno, with permission from Pace Law School


Helsinki Court of First Instance 18 July 1995 
Helsinki Court of Appeals 29 January 1998

  • Case history 
    - Claims 
    - Grounds 
    - Course of events
  • Ruling of Court of First Instance
  • Ruling of Helsinki Court of Appeals 
    - Ruling on CISG issues by the Helsinki Court of Appeals: ruling on 
      articles 38 [Examination of the goods] and 9 [Usages and practices]


Helsinki Court of First Instance. Department 3. Pasilanraitio 11, 00240 Helsinki, Finland. Judgment 17450. Claim I. Claimant: A Transport & General Contracting Establishment [buyer]. Defendant: E Oy. Matter at issue: Reduction of the purchase price of goods. Proceedings instituted: 8 November 1994. Claim II. Claimant: A Transport & General Contracting Establishment [buyer]. Defendant: E Oy. Matter at issue: Damages. Proceedings instituted: 18 July 1995.


In the statement of claims the claimant [buyer] has claimed the purchase price to be reduced by US $2,329,107.10, added to that 16% interest on arrears from 26 September 1993 onwards, plus damages of US $2,314,678.20, added to that interest on arrears from 2 February 1994 onwards, plus the restitution of legal fees of 312,491.97 FIM, added to that lawful interest on arrears.


The defendant [E Oy] delivered non-conforming goods to the claimant [buyer]. The goods did not conform with the information and assurances given by the defendant and consequently with what had been agreed on. Neither were the goods fit for purposes the claimant [buyer] had ordered them for and of whose quality the defendant was aware, or to the purpose that such goods are usually fit for, adding that the parties had not agreed upon anything else. The non-conformity is of such quality that it amounts to a fundamental breach of contract.

The claimant [buyer] has fulfilled his duty of checking the goods immediately after the goods arrived at the port of destination. After discovering the non-conformity, the claimant [buyer] has notified the defendant within a reasonable time. Additionally, the defendant could not have been unaware of the non-conformity of the goods in the manner specified above and consequently has willfully given the claimant [buyer] wrong information about the quality of the goods, which has contributed to the decision making of the claimant [buyer] in the deal.


- The formation of the contract

The defendant [E Oy] has sent the claimant [buyer] offers during summer and early autumn 1993 concerning steel plates on the basis of previous business relations. The steel plates originated from Russia and Ukraine. The claimant [buyer] has needed steel plates of specific type and size in his business. The claimant [buyer] inquired from the defendant the availability of these plates and their conformity with American standard ASTM 36 and Japanese standard JIS 63 101. It was the intention of the claimant [buyer] to make trailers and container cars out of the ordered steel.

On 16 September 1993, the defendant has delivered to the claimant [buyer] a table of the chemical composition of steel conforming with Russian GOST standards and, in his fax of 8 September 1993, has assured the conformity of the steel with the demands of the claimant [buyer]. Additionally, the defendant has informed the claimant [buyer] that the steel is in conformity with the American standard and even better, which, according to the defendant, was confirmed by R Oy.

[Identification of parties: 
- I Oy, original seller, had a transaction with defendant E Oy; 
- RE drafted the certificates of quality and acted as an intermediary; 
- E Oy had a transaction with claimant A Est. (buyer); 
- The role of the firm R Oy, mentioned above, appears to have been simply to confirm the conformity of the steel to standards.]

[The court ultimately concluded that the steel plates were sold: 
- I Oy to defendant E Oy; then 
- E Oy (RE as an intermediary) to claimant A Est. (buyer).]

Because the plates offered by the defendant were the size needed by the claimant [buyer] and the claimant [buyer] has trusted the assurances of the defendant concerning the quality of the plates, the claimant [buyer] accepted the defendant's offer and ordered 14,635.195 tons of steel plates.

The claimant [buyer] established a letter of credit, number G2405/3440, for US $4,097,854.60. The terms of delivery have changed since the establishment of the letter of credit in a manner that finally the delivery was made on terms FOB Tallinn and the price of the plates has been US $238/ton, total US $3,486,749.50.

The defendant has pressured the claimant [buyer] to make a swift decision concerning the deal, because according to the defendant there was also another buyer for the goods. The defendant had not encouraged the claimant [buyer] to check the goods in any manner. Due to the urgency of the matter and the long distance between Tallinn and Abu Dhabi, the claimant [buyer] was unable to send his representatives to check the plates before signing the contract.

The claimant [buyer] has trusted the assurances of the defendant concerning the quality of the steel in terms of its conformity with American and Japanese standards. The trust was based on a previous business relationship established in 1992 in which the claimant [buyer] proved to be trustworthy. The claimant [buyer] has bought from the seller used construction machinery and mine cranes manufactured by Sisu and Lokomo.

The defendant has delivered a certificate of origin and a certificate of quality to the claimant [buyer], which were signed by the seller and RE, acting as an intermediary, confirmed by the Chamber of Commerce of Estonia.

The steel plates have been loaded to a vessel named Prabhu Daya in October 1993. The vessel is the property of Assured Line Ltd. The loading was finished on 27 October 1993. During loading an employee of Assured Line Ltd. was present, named S, with whom the defendant agreed on checking the amount of the cargo and the proper manner of loading. The amount of cargo was correct and to S, a person not familiar with steel business, the steel plates appeared to be of good quality.

S was not authorized to check the quality of the goods and he would not even have been able to do so, considering his lack of expertise.

The representative of the vessel carrying the cargo has stated in the loading certificate that the cargo seemed to look proper, disregarding little damage resulting from rust. The representative in question was not in possession of such expertise to make him capable of detecting non-conformities.

Due to the large amount of steel plates it would have been impossible to check all the plates. Some of the plates were in conformity and in some plates the non-conformity appeared in a manner which would have been impossible to detect based on external examination.

There are many qualities in the plates which are not in conformity: in major part of the plates the surface is grooved, uneven or undulated, in almost half of the plates the layers are separated from one another or the steel has been cracking while bending or welding, the edges are uneven, plates have become distorted, some of them are rusty, some have burning marks and some are torn. Plates cannot be cut with a blowtorch.

These non-conformities are mechanical in nature. The correspondence over the matter may give a picture that the agreement was reached over mechanical features only. However, the defendant has assured that the steel plates are in conformity with GOST 1050-88 and 380-88 standards. These standards contain references to other GOST standards concerning mechanical features. All the standards concerned are not usually listed in a purchase contract. It is a good trade usage that when a reference to a certain standard has been made, the product is in conformity with the mentioned standard(s). The steel sold was apparently not in conformity with applicable GOST standards and not in conformity with American and Japanese standards required by the claimant [buyer].

Tons of steel plates delivered by the seller were not in conformity and the claimant [buyer] had no use for them. The non-conformity of the steel plates could not have resulted from transport or loading. According to an investigation financed by the defendant, certain chemicals and impurities have concentrated in the middle of the plates during rolling and this has resulted in fractures while bending or welding the plates. This is clearly a factory flaw and has been in existence at the moment of the passing of risk and could not have been detected during loading.

Out of the plates about 12,878,971 tons are uneven on the surface in addition to other flaws. The unevenness of the plates, as well as the askew cut edges, distortions and uneven edges are a result of flaws in the manufacturing process. The flaws are of such quality that a person unfamiliar with steel business could not have detected them.

The results of the investigation show that some of the plates deviate from the applicable standards in terms of their chemical composition. The claimant [buyer] has been able to use only 1,756,224 tons of the plates and, even out of these, some have gone to waste, because the claimant [buyer] has had to cut the edges straight before being able to weld them.

The rest, 12,878,971 tons, has not been fit for the purposes of the claimant [buyer].

The goods arrived at Abu Dhabi in December of 1993 and have been transferred from the vessel to claimant's [buyer's] warehouse on 13 December 1993 - 17 December 1993. The claimant [buyer] has noticed the goods being of bad quality. When trying to bend the plates, the worst flaw was detected. The plates have fractured when bending or welding.

The claimant [buyer] has immediately given notice of defect to the seller. In his letter of 2 January 1994 the claimant [buyer] has referred to previous discussions over the phone. There have been negotiations from January 1994 until September 1994 concerning the quality of the defect, its likely reason and compensation to the claimant [buyer], but without any results.

The sales contract between RE and I Oy has been signed not earlier than 6 October 1993 considering that the letter of credit in favor of the seller was established already on 26 September 1993. According to the contract RE was supposed to take care of the loading of steel to the vessel provided by I Oy, during which I Oy was entitled to check the steel. Apparently the defendant E Oy did not check the steel and could not have been aware of the quality of the steel sold. There was no factual basis for information and assurances given by the defendant concerning the quality of the steel.

Not knowing better, the defendant has given statements concerning quality of the goods, even signing a certificate of quality. On the basis of previous business relationship the defendant has been aware of the nature of the business conducted by the claimant [buyer] and the claimant [buyer's] purposes for the steel purchased.

Through marketing and other actions the defendant has misled the claimant [buyer] concerning the quality of the goods and their fitness for the purposes of the claimant [buyer]. Consequently the conduct of the defendant has been at least grossly negligent.

It is the claim of the claimant [buyer]:

- That the purchase price for the completely useless steel plates and steel plates without resale value should be reduced with US $1,593,020.10 on the part of 6,693,362 tons of plates. The original purchase price was US $238/ton.

- On the part of 6,185,609 tons of steel plates that the claimant [buyer] has not been able to use due to bad quality, the price should be reduced by half, meaning US $736,087.40.

- Freight and insurance costs caused by transportation of the goods from Tallinn to Abu Dhabi amount to US $42/ton, total of US $614,678.20.

It was the intention of the claimant [buyer] to manufacture different kinds of trailers and containers out of the steel plates. It took over three months to obtain a replacement for the steel. Due to the delay, a deal of over 40 trailers had to be cancelled, causing a loss of US $1,700,000.

The defendant has taken a view, that he will not be held responsible for the non-conformity of the goods. The defendant has misled the claimant [buyer] by trying to make the claimant [buyer] sue the manufacturer, with whom the claimant [buyer] has been in no contractual relationship whatsoever. The defendant has clearly acted as a seller and not as an intermediary in relation to the buyer.

The defendant has alleged that the goods were not defective because the quality of the goods was not specified, that they were in conformity with GOST standards, and that the defendant was unaware of the intended purpose for the steel. Additionally, the defendant has alleged that the representative of the claimant [buyer] during loading, S, had accepted the steel as such on behalf of the claimant [buyer]. Additionally, the claimant [buyer] has alleged that the defects were the result of unloading in Abu Dhabi.



The defendant [E Oy] has claimed, that the suit should be dropped in its entirety and the claimant [buyer] made to pay the legal fees of the defendant added with lawful interest on arrears.

- Grounds for denial

The statement of claims was based on the presumption that there has been a legal relationship, i.e., a trade relation based on a sales contract between the parties concerning the steel plates.

The legal nature of the relation between the parties has not been a sale, but one based on commission, namely a commission contract. In a purchase commission, the mandatory can not be held responsible for the quality of the goods in a similar manner as a sales partner in a trade relation. Consequently, the buyer may not direct a claim towards the seller based on the alleged non-conformity of the goods.

The suit of the claimant [buyer] should be dropped in its entirety as unlawful.

Because the nature of the legal relation between the defendant and the claimant [buyer] is of such significance in this case, the issues of general character of the activities of the parties, general features of purchase commission arrangements and matters concerning the content and the commencement of the legal and business relation between the parties shall be dealt with below.

The claimant [buyer] is a conglomerate having its place of business in the United Arab Emirates and operates in the fields of engineering and steel industry, among others, and has significant expertise and experience of steel industry at its disposal. The claimant [buyer] has previous experience of buying steel plates from Eastern European countries.

The defendant is a corporation having its place of business in Finland, whose field of operation is import, export, marketing and rental of construction machinery. It had no previous experience of selling steel plates and no expertise of steel trade.

According to jurisprudence, representation can be direct or indirect. Direct representation operates under the principal's name and on his account; whereas indirect representation operates under the representative's own name but on the principal's account.

Commissions are divided into sales commissions and purchase commissions. Legally, a commission contract is a representation contract, to which Finnish law on sales § 18 on agency is applicable.

Commissions can be further divided into trade commissions and civil commissions.

The business relation between the defendant and the claimant [buyer] began in 1992. The general manager of the claimant [buyer] corporation, named Y, has been interested in the contact made by the defendant and has paid a visit to Helsinki. During the visit Y has expressed satisfaction concerning the condition of the construction machinery, and has commissioned the defendant to buy the machinery on his behalf. Y has assigned the defendant to act as claimant's [buyer's] purchase agent in acquisitions of machinery or materials in the future.

The Chief Executive Officer of the claimant [buyer], named W, has met the representative of the defendant, named N, in 1993. During the meeting, an agreement was made that the defendant look into the possibilities of purchasing materials and goods from Eastern Europe and Russia on behalf of the claimant [buyer]. Special attention was to be paid to the availability of steel plates, aluminum and steel beams.

As commissioned, the defendant has been in search of the materials and equipment requested and from time to time has informed the claimant [buyer] about these. The commission relationship becomes apparent also from the correspondence between the defendant and the claimant [buyer] during 1993.

According to the defendant, the correspondence indicates that the claimant [buyer] and the defendant had a clear understanding of the defendant's position as an indirect representative of the buyer.

According to the defendant, the steel plate deal covered by the suit has been carried out in a manner similar to the previous construction machinery deals.

The claimant [buyer] has established a letter of credit G 2045/3440 in favor of the defendant on 26 September 1993. The terms of the letter of credit were slightly altered beyond that point in time.

The defendant has requested Postipankki to transfer US $3,073,390.95 from the letter of credit established by the claimant [buyer] in favor of I Oy and to notify the secondary beneficiary about the transfer through KOP Helsinki.

The defendant [E Oy] and I Oy have undersigned a sales contract on 19 October 1993. According to the provision 3. of the contract, I Oy will sell the defendant E Oy the steel products located in Maardu, Estonia, who will purchase the mentioned steel products on intention that he will sell them from Estonia directly to the final buyer acting as an intermediary.

The defendant has given the following statement concerning loading of the steel plates in Tallinn on 18 October - 27 October 1993 and the alleged non-conformity of the goods:

- While checking the goods before loading them, minor flaws were detected in the steel plates. A part of the steel plates in the warehouse had been damaged during transportation. The damaged plates were replaced with undamaged plates. Because of rain some plates had suffered minor superficial rust damage.

- M and S have supervised the whole process of loading together. According to them the loading of the plates was carried out professionally and with due care and no damage whatsoever was caused to the steel plates during loading.

- S has notified the defendant about the loading in writing.

- The steel plates have been transported to the port of Abu Dhabi in a vessel. From the harbor the plates were transferred to a warehouse in Mussafah. According to M the steel plates have been unloaded from the vessel without adequate lifting equipment and longer plates have been moved on the ground using only a forklift, because of which some of the plates are distorted or bent.

- S was not allowed to follow the process of unloading and transfer to Mussafah, even if he requested.

- M has stated, that G, who supervised the unloading had told Y after the unloading that the steel plates were damaged in the vessel already before the unloading took place.

- S has received information by phone concerning allegations about the condition of the steel plates on 12 January 1994. S has sent two faxes to W, Y and M on the same day, in which he has clarified the content of the contract between S and the buyer and further has stated that not one of the steel plates was damaged during loading and further has clarified the used methods of loading and the adequacy of those methods.

- In another letter, aimed to support his statements, S has sent a copy of the bill of lading signed by the captain, in which it is stated that the captain received the goods in good shape, commenting only on the rustiness of some of the plates, the fact which was specifically accepted by the claimant [buyer].

- The claimant [buyer] has notified several instances and the content of these notices has varied noticeably.

- First the claimant [buyer] blamed the port of Tallinn and the sea transport company for what had taken place. In a letter addressed to the sea transport company, dated 28 December 1993, the company is held liable for the damage to goods. At the same time the blame for the damage has been put on the manufacturer. In a fax dated 2 January 1993 a request was made to the defendant to deliver to the manufacturer a message, where the representatives of the manufacturer were asked to check the steel plates in Abu Dhabi. Demands have been placed also on S, who oversaw the loading.

- It is of significance that no notice whatsoever was given to the defendant, instead the claimant [buyer] requested defendant's assistance in the matter.

- The first time that there were oral discussions between the representatives of the defendant and the buyer concerning the alleged damage was at the end of December 1993. At that point it was brought to the attention of the defendant, that the harbor of Tallinn had loaded the steel plates incorrectly into the transport vessel.

The incidents cited above indicate that there is an ongoing commission agreement between the claimant [buyer] and the defendant, according to which it was the duty of the defendant to search for material and goods and report about them to claimant [buyer].

It was not until the claimant [buyer] had made a decision about a purchase and was given a separate commission for purchase of a designated consignment that the defendant had to make a deal concerning the designated consignment.

- The formation of the contract.

Claimant's [buyer's] allegation, that the defendant E Oy was in a position of a seller, is denied. As appears from the correspondence, the defendant has acted as a representative of the claimant [buyer] according to the commission agreement between the claimant [buyer] and the defendant. There is no factual basis for claimant's [buyer's] allegation that it was only after the institution of these proceedings that the defendant appealed to his position as an indirect representative of the claimant [buyer]. This appears from the evidence in writing submitted by the defendant.

- Conveyance of information before the sale of goods

The defendant was unaware of the intended purpose for the steel plates. The defendant has conveyed to the claimant [buyer] information concerning the standard according to which the steel was manufactured. Furthermore, the defendant has not given assurances concerning the quality of the steel or its conformity with any standards.

The signatures of the defendant in the certificates concerning quality and origin of the goods had only one purpose: to witness the document for the official stamp of the Chamber of Commerce. The purpose of the signatures was not to hold the defendant liable for the quality and the origin of the goods as stated in the certificate.

The defendant had not checked the goods, of which the claimant [buyer] was aware. The claimant [buyer] knew, that checking the steel by R Oy could not have been possible (the order was made within two days after discovering the steel consignment) and the defendant has not even alleged that the goods were checked by R Oy.

The fax, where R Oy appears, is a reply to the question whether GOST standards are equivalent to ASTM standards. The standards are equivalent to each other in a manner described in Stahlschlüssel handbook.

- The acts leading to authorization of order

The defendant has not pressured the claimant [buyer] into closing the deal. The nature of steel trade requires swift decision-making. Defendant had given information to the claimant [buyer] concerning the steel consignments and schedules.

Before authorizing the order, the defendant has been cognizant of the quality of the steel, its price/quality ratio and the quality risks involved.

The claimant [buyer] has been informed about the seller of the steel consignment, named RE, from whom the title to the steel consignment was transferred straight to the claimant [buyer].

It was known by the person checking the goods for the claimant [buyer] before goods were transferred on board, that RE was the seller (it appears from the fax sent by S that the certificates of origin and quality must be obtained from RE).

The items on the pro forma invoice of the defendant are based on the information provided by the seller, of which the claimant [buyer] was aware.

- Letters of credit

In the sale agreed previously between the claimant [buyer] and the defendant the claimant [buyer] had established a letter of credit worth US $1.7 million and commissioned the defendant to look for goods. The same procedure was applied in the sale currently before the court.

- Checking of the goods

It was the duty of the claimant [buyer] to check the goods and not of the defendant. The defendant had notified the claimant [buyer] about this. The claimant [buyer] had sent his representative to the loading dock and the defendant knew about this. On the other hand, the claimant [buyer] knew that the defendant was not going to check the goods. The claimant [buyer] was not entitled to checking the goods only after the goods had arrived at the port of entry.

- The alleged non-conformity of the goods

The defendant denies liability for the alleged visible and hidden non-conformity of the goods. It was the duty of the claimant [buyer] to check the goods and it has to be considered that the defendant accepted the goods in the port of Tallinn. The defendant is not liable for the hidden faults, because they are not within defendant's sphere of influence.

In any case, the defendant denies the amount of faulty plates as not supported by evidence.

- The investigation by the claimant [buyer] concerning non-conformity of the goods

The defendant denies the significance of the investigation by the claimant [buyer] and its weight as evidence, because the investigation was done in violation of the trade usage concerning checking of the goods and without giving the defendant an opportunity to be present during investigation. The investigation by the defendant is one-sided, and one cannot even know if the investigation concerns this steel consignment or another.

- Notice

The claimant [buyer] has not given notice to the defendant before RM became the CEO of the claimant [buyer]. As it appears from the correspondence between the defendant and the claimant [buyer], the claimant [buyer] has requested the defendant to take care of the notice for him. N may be heard as a witness in deciding whether the defendant was acting on behalf of the claimant [buyer]. The claimant [buyer] knew the seller and the manufacturer and, according to the defendant, could have sued RE, possibly together with the defendant.

- Negotiations over compensation

The defendant has not negotiated with the claimant [buyer] about defendant compensating the claimant [buyer]. It was RM who placed a demand on the defendant to compensate the claimant [buyer], and this demand was denied.

Neither has the defendant promised any compensation to the claimant [buyer] from the seller.

The defendant has promised to contribute when the claimant [buyer] places demands on the seller or the manufacturer.

- The amount of the price reduction and the alleged damage to the goods

Claimant [buyer's] claims directed at the defendant concerning reduction of the price of the goods and damages are denied, both in terms of their factual basis and the amount. The claim for price reduction, the claim for expenses caused by replacement steel and the claim for compensation for damage caused by allegedly canceled deal are all denied due to lack of evidence. The claim concerning transportation costs is denied as unspecified.

- Defendant acting as a representative

The defendant has practiced due care while acting as a representative. The defendant has protected the interests of his principal by finding a steel consignment and handling the necessary paper work. The defendant has encouraged the principal to check the goods as soon as it has been possible. Defendant has given no false information concerning his expertise. Neither has he given false statements concerning the quality of the goods or the features of the goods (defendant has checked the information he gave concerning the standards).


The claimant [buyer] has represented the following claims in his statement of claims, dated 18 July 1995:

(1) The court should try this case at the same time with the civil dispute 94/45165;

(2) The court should oblige the defendant [E Oy] to pay damages of US $4,643,785.30 and an annual interest on arrears from 2 February 1994 onwards; and

(3) The defendant should be made to pay the legal fees of the claimant [buyer] added with lawful interest on arrears starting from one month after the rendering of the judgment.


- Consolidation of actions

The claimant [buyer] has sued the defendant [E Oy] in a statement of claims, dated 7 November 1994, on grounds that the defendant has sold the claimant [buyer] a consignment of steel plates, which contained fundamental flaws. On these grounds, the claimant [buyer] has claimed damages and reduction of price.

In his answer, dated 18 May 1995, the defendant has denied the claims on grounds that he has acted in a position of an indirect sale representative and that it was a purchase commission arrangement. As a commissioned representative, the defendant cannot be held liable for the non-conformity of the goods.

If the court considers that the defendant acted as an indirect representative and further considers that, in the proceedings instituted prior to this point, the grounds were only the alleged role of the defendant as a seller and if this should constitute an unlawful reversal of action, then the claimant [buyer] should institute these claims as secondary in relation to the first claims.

Due to economic reasons, it would be reasonable to consolidate these actions. The material grounds are the same.

The claimant [buyer] has purchased a consignment of steel plates and considers the defendant to be the seller of the consignment, even though the defendant has alleged his position as being one of an indirect representative.

The steel plate consignment was non-conforming with what had been agreed upon in terms of information received by the defendant, the certificates and assurances. Furthermore, the goods were not fit for purposes they were ordered for and of whose quality the defendant as a representative has been aware of. The non-conformity of the goods has been of such quality that it constitutes a fundamental breach of contract from the claimant's [buyer's] viewpoint.

In claimant [buyer's] opinion, the defendant has willfully given the claimant [buyer] wrong and unfounded information and assurances concerning the quality of the goods, which has affected claimant [buyer's] decision making concerning the sale.

Claimant [buyer] has fulfilled his duty to check the goods as soon as the goods arrived at the port of destination and, after detecting the non-conformity, has notified the defendant, whom he considered to be the seller, in a reasonable time. At no point has the defendant directed the claimant [buyer] to notify someone other than him. This may cause a loss of rights to the claimant [buyer] in the sense that a notification done later may be considered to be done too late.

Before the proceedings were instituted, the defendant had given no information to the claimant [buyer] concerning the source of the steel consignment and additionally has acted in a manner of a seller. The defendant must have known that the claimant [buyer] considered him to be the seller and not a representative. At no point has the defendant made an effort to correct this conception.

What comes to chain of events, the nature of non-conformity, defendant's awareness of non-conformity, the amount of damages and the details of legal expenses, the claimant [buyer] refers to his statement of claims on 7 November 1994 and his oral statement of 14 July 1995.

- The legal characteristics of representation

It is characteristic for representation that the representative acts on behalf of someone else in relation to a third person. The legal consequences of representation require that representation is authorized, that the representative operates under the name of the represented party, and that the power to represent has been properly given. In a sale, representation is legal.

In relation to the instance that sold the steel to defendant, the defendant has acted under his own name, which does not fulfill the criteria of direct representation.

A right to represent someone may be based on law or authorization. There is a difference between authorization and competence, which defines the extent of the acts that the representative may do on behalf of the principal. In cases of sales representation a representation agreement is made. Generally a written agreement is made on sales representation, even though representation agreement can also be implied.

- On indirect representation

In cases of indirect representation, one acts on account of someone else. In indirect representation the representative, however, acts under his own name; whereas in direct representation the representative acts under principal's name.

The term commission merchant refers to a trader who has made an agreement between himself and the principal binding him to act on behalf of the principal but under his own name, making decisions concerning sale or purchase agreements by himself. A commission merchant does not make a deal under the principal's name but under his own name. The contract comes into existence between the commission merchant and a third person. This means that the duties stemming from the contract are directed at the commission merchant and not the principal, which is the case with agreements made by a direct representative.

- The duties imposed on the commission merchant by a purchase commission

It has been pointed out in jurisprudence that a sales representative has the following duties: to promote selling or buying, to take care of the principal's interests, to act dutifully and honestly, to obey the directions given by the principal, to obey the duty to inform, to obey to duty of professional secrecy. Negligence in following these duties results in damages.

- On defendant's infringement of his duties

The defendant has not attended his principal's interests as a representative. He has not checked the quality of the steel, neither has he made sure that the steel would be of such quality as requested.

If the defendant did not possess any expertise on steel industry, he should not have given the claimant [buyer] the impression that he did. The defendant should not have given statements concerning the quality of the steel and he should not have signed a quality certificate; furthermore, he should not have made unfounded allegations concerning examination of the steel.

The defendant has not disclosed the intermediary in the sale, who has made a lot of money in the deal without claimant's [buyer's] awareness of his existence. I Oy is the factual seller if [defendant] A's role is seen as one of a representative.

The defendant has been in breach of dutifulness and honesty when he has not disclosed the identity of the factual seller and has pretended to have bought the steel from an Estonian company, whose name was not disclosed to the claimant [buyer]. In order for the authorizer to have any rights in relation to a third person, the existence of a third person has to be known by the authorizer.

The defendant has made allegations of having negotiated with RE and the manufacturer. The defendant is not known at RE. Additionally, the defendant has alleged that the experts of R Oy have examined the steel consignment. It has not been confirmed that R Oy has done any investigation on the steel consignment whatsoever requested by the defendant or I Oy.

Defendant's actions cannot be seen as honest or dutiful and it is on breach of good business usage.

- On indirect representative's relation to the principal

In a purchase commission, the representative acts under his own name. A contractual relationship comes about only between the principal and the representative and the other party and his representative. The representative does not become an outsider and no legal relationship exists between the principal and the other party. Only in exceptional circumstances can a principal claim rights in relation to the other party, such as in the event of a bankruptcy of the representative.

The claimant [buyer] is in a legal relationship only with defendant acting as an indirect representative and therefore cannot claim compensation from anyone else. In relation to the claimant [buyer], the defendant is liable for the quality of the goods delivered.

By signing the quality certificate, the defendant has bound himself to being liable for the quality of the steel.

The claimant [buyer] and the defendant have not agreed on a price range or a fee percentage. According to jurisprudence, the price range remains under the principal's control. The essential elements of commission relation are not fulfilled.

If the defendant is seen as a representative, he is liable for assurances concerning the quality and other features of the goods that he has made and which are not given by the manufacturer. Due to the fact that certificates of origin and quality were signed by the defendant, the claimant [buyer] has come under the impression that the defendant has bound himself to be liable for the goods accordingly. R Oy has a separate liability from the defendant.

- The duty to check the goods

According to laws governing sales [Finland's domestic Law on International Sale of Goods], if transportation is involved in a sale, the buyer may legitimately check the goods at the port of destination.

S was present while loading the goods in order to gain certainty of the fact that the goods were actually loaded in to the vessel and to avoid the re-occurrence of an incident in connection with another contract made with Russians where the goods were never delivered even though the price for the goods had been paid.

S had no authorization to check the goods for the claimant [buyer] and S did not possess the necessary expertise to do that either.

According to jurisprudence (Palmgren - Olsson), the commissioned instance must check the goods. Defendant's representative was present while loading the goods.

Statement: The proceedings were not instituted within the time limit required by law.

Claims: The defendant has alleged that the claims should not be tried or at least should be dismissed, and that the claimant [buyer] should be made to compensate the defendant on the legal fees accumulated in response to these claims, added with lawful interest on arrears from the date of issuance of the judgment onwards.


According to Finnish sales law, the proceedings against the representative should be instituted at the latest after one year and one night after the completion of the commission relation.

The commission of the defendant [E Oy] has consisted of purchasing a steel consignment for the claimant [buyer]. The commission has been carried out and the commission relation has been completed after the steel consignment has been delivered and payment has been made.

If it was regarded that the commission relation had partly continued after the above mentioned time, the commission relation between the claimant [buyer] and the defendant has ended no later than 10 July 1994, when the claimant [buyer] begun presenting claims against the defendant.

The statement of claims of the claimant [buyer] has been signed on 14 July 1995 and consequently the proceedings could not have been instituted within the time frame required by the Finnish law on sales.

- Statements concerning discontinuation of the time limit

The Finnish law on sales, chapter 18, section 6, applicable in Action II, sets a one year and one night time frame to institute proceedings which was not discontinued by instituting the principal action. The period within which the action must be brought could have started at the earliest when the goods were loaded and the documents were issued, meaning 23 October 1993. On the basis of Action I, claims in Action II cannot be made because the legal relation as grounds for claims is different.

- Claimant [buyer's] statement on defendant's answer

The claimant [buyer] has made a reference, concerning defendant's allegation that proceedings were not instituted within the time limit allowed by law and defendant's reference to Finnish sales law chapter 18, section 8, to Finnish sales law, chapter 18, section 9, where it is stated that proceedings against a representative must be brought within one night and one year after the resignation of the representative. Because the defendant has not regarded the legal relation as being a commission relationship, the alleged claim of 10 July 1994 is not a termination of a commission relation. The defendant has not declared a resignation from the alleged assignment as a representative and has not rendered an account required by Finnish sales law.

The claimant [buyer] has instituted the proceedings before the passing of one year and one night after the termination of alleged commission relationship on 10 July 1994. The proceedings were based on the legal relation the claimant [buyer] and the defendant had between them. The proceedings instituted consisted of claims to price reduction and claims for damages based on seller's liability.

Even if it was regarded that the claimant [buyer] was late in instituting the proceedings, the defendant could not plead to limitation of action, because he has, through his own actions, apparently willfully caused this delay.

The reply given by the defendant concerning damages supports claimant [buyer's] view, that there has been no commission relationship between the parties but that it was a sale.



A steel sale was made, in which steel was delivered to defendant [E Oy]. The claimant [buyer] established a letter of credit in favor of the defendant covering the whole purchase price.

When loading the steel in Tallinn, M and S were present on behalf of the claimant [buyer] at least part of the time.

The steel was transported from Tallinn to Abu Dhabi on FOB terms with a vessel named Pradhu Daya. The transportation was organized by the claimant [buyer].

The defendant was not expressly invited to check the goods in the United Arab Emirates.

S and M are not experts in the steel business.

Disputed facts

- Was the legal relationship between the defendant and the claimant [buyer] a buyer-seller relation or a principal-mandatory relation?

- Has the defendant received remuneration from the claimant [buyer]? Had they agreed on remuneration or a commission percentage? Was the defendant entitled to receive a part of the price limit as a commission?

- If the defendant is seen as a representative, has he fulfilled the duties of a representative in relation to his principal?

- If the defendant is regarded as a representative, has the claimant [buyer] given him guidelines or directions, and if he has, has the defendant acted accordingly?

- What was the relevance of the usage developed earlier between the claimant [buyer] and the defendant in relation to the steel delivery now in dispute?

- Was the delivered steel non-conforming? If it was, in what manner?

- Is the defendant liable for the possible non-conformity in relation to the claimant [buyer], and if he is, on what grounds?

- If the goods were in fact non-conforming, has the claimant [buyer] given a timely notice to the defendant?

- Was the defendant aware of the quality requirements, purposes and fitness for welding, as required by the claimant [buyer] in terms of steel suitable for purchase?

- Was the claimant [buyer] entitled to trust that the steel purchased met those standards that it was promised to meet, or should the claimant [buyer] have checked the goods despite the fact that they met the standard? Had the claimant [buyer] promised or assured the [defendant] that the steel met the standard as required by the defendant?

- Was the defendant's signature on the certificates of quality and origin an indication of committing to liability for quality indicated by the certificate and the content of the certificate or just an attestation?

- What features are covered by GOST standards? Chemical and mechanical or just chemical?

- Who had the duty to check the goods and when? While loading/at the port of destination/other?

- Was the investigation of the goods that was carried out by the claimant [buyer] done properly?

- What was the role of S while loading the goods in Tallinn? Just a supervisor of loading and the amount of goods on behalf of the claimant [buyer]? Or also a person authorized to check the goods more extensively on behalf of the claimant [buyer]? Did the claimant [buyer] accept the steel loaded, and if he did, to what extent?

- Was the investigation of the steel organized by the claimant [buyer] carried out by an unbiased instance or an instance chosen by the claimant [buyer] and is the investigation reliable or biased?

- Was the investigation of the goods carried out properly by giving all the parties an opportunity to be present?

- Was the claimant [buyer] aware that the defendant possessed no expertise of steel business?

- Does the sales contract between RE and I Oy have such a significance that the defendant is a legal representative of I Oy?

- Has the claimant [buyer] been aware of RE's role in the steel sale, and if he was, when did claimant [buyer] become aware of it? Was the claimant [buyer] aware or should the claimant [buyer] have understood RE's role when a contract was signed between the claimant [buyer] and the defendant?

- The amount of damage to the steel.

- The amount of price reduction.

- Has the claimant's [buyer's] right to bring proceedings passed the period of limitation concerning the secondary statement of claims on the basis of Finnish Sales Law, Chapter 18, section 9?

- Have there been any negotiations concerning compensation, and if so, between which parties? Has the defendant acted as a representative of the claimant [buyer] in possible compensation negotiations?



- Applicable rules

Defendant, seller E Oy is from Finland and the buyer A from the United Arab Emirates.

According to CISG section 1 "this law is applicable in sale of goods with an international character." According to Finland's domestic law governing the international sale of goods, if the parties have not agreed upon the applicable law as defined in section 3 of this law, the applicable law is the law of the country where the seller has his place of business when he received the order. If the order was received by a business owned by the seller, the applicable law is the law of the country where the business is located.

Because there is no written contract, the applicable law of the contract is the law of the seller's country, i.e., the law of Finland.

According to the Finnish Sales Law, chapter 4, section 7, the goods must correspond to what can be considered as agreed in terms of their type, quantity, quality, packaging and other features. According to the Sales Law, section 18, goods are non-conforming if they do not correspond to the information given by the seller concerning the features of the goods or their use while the seller was marketing the goods or otherwise informed the buyer before concluding the sale and this information can be considered to have had an effect on the sale. Additionally, goods are not in conformity if they do not correspond to information given by some other party than the seller, for instance, information given by a wholesaler while marketing the goods where such information can be considered to have had an effect on the sale. However, goods are not deemed to be non-conforming if the seller did not know about, or should not have known about, this information. According to Sales Law, chapter 4, section 20, a buyer cannot plead non-conformity where he must have been presumably aware of it while buying the goods, or if the buyer has checked the goods before buying them, or, without an acceptable reason, has been derelict in following seller's request to check the goods. Additionally, buyer cannot plead non-conformity if he should have discovered the non-conformity while checking the goods, unless the seller acted in bad faith.

- On the contractual relationship and the coming about of the contract

When making a sale of goods, legally the buyer and a seller enter into a contractual relationship. When entering into a contract for the sale of goods, the buyer and the seller can do this simply by agreeing on what is sold and how much it costs. The sale becomes final when one party provides the goods and the other party pays the price.

It is undisputed in this case that there is a contract between the parties. Usually a definite form of a contract is not required in a sale of goods. Consequently, an oral contract made during a phone call constitutes a legitimate contract. In cases of oral contracts, one comes to a situation where the clauses in the contract and their validity depend on the unanimity of the parties concerning the content of the clauses and the matters deemed applicable to the clauses, which have not been written down to any faxes or other material serving as a basis for oral contract. To avoid disputes, it is often the case that contracts made orally are confirmed later in a letter or in a telegram. The minimum requirements of a contract are clauses concerning the object of the sale, price and terms of delivery. The law applicable to the contract is usually not included in the contract. This issue must be resolved according to the rules of private international law, if there is a disagreement.

- [Defendant] E Oy - I Oy

[Defendant] E Oy has made a sales contract with I Oy on 19 October 1993 in which the seller of steel has been I Oy. The buyer has been [defendant] E Oy. [Defendant] E Oy had purchased the steel on intention to resell and act as an agent for steel products which were in Estonia at the moment of the signing of the contract and to resell the steel products to a foreign buyer which, in the contract, was called the final buyer. The final buyer in that contract has been A, the claimant [buyer] in this case.

The sales contract between I Oy and [defendant] E Oy did not govern the contractual relationship between [claimant] A [buyer] and [defendant] E Oy.

- [Defendant] E Oy - A [buyer]

The contract between [defendant] E Oy and [claimant] A [buyer] has been made using fax machines. From the wording of the faxes that led to the contract, one cannot draw a conclusion as to how this contractual relationship should be interpreted.

[Claimant] A [buyer] informed [defendant] E Oy on 18 September 1993 of his willingness to order the steel plates offered by [defendant] E Oy. After being commissioned to purchase the steel plates, [defendant] E Oy placed an order to I Oy concerning the steel plates. The sales contract between I Oy and [defendant] E Oy was signed on 19 October 1993.

- Conclusions

No written contract between [defendant] E Oy and [claimant] A [buyer] has been presented to the Court of First Instance. [Defendant] E Oy has purchased the steel from I Oy on intention to resell the steel, as an agent, directly to a foreign buyer which, in the contract, was referred to as the final buyer.

As a concerned party heard as a witness, W has told the court that it was a question of a sale, where [defendant] E Oy was a reseller, and where [claimant] A was [defendant] E Oy's buyer. [Another witness] has told on his behalf that [defendant] E Oy had acted as a purchase agent. These testimonies are contradictory. The Court of First Instance sees that one witness cannot be seen as more reliable than the other. Through hearing witnesses, one has not been able to find out whether it was a question of sale or representation.

In trying to decide whether the contractual relationship should be seen as a purchase commission or a sale, the Court of First Instance has paid attention to the circumstance that on the basis of the wording of the contract between [defendant] E Oy and I Oy and faxes exchanged between the claimant [buyer] and the defendant, it is not a question of a purchase commission but a sale. While considering the nature of the contractual relationship, the Court of First Instance has additionally noted that the price was determined per ton, that the whole purchase price has been paid to the defendant company and that [defendant] E Oy has held the title to the steel plates bought from I Oy. Consequently, [defendant] E Oy has to be considered as a seller in relation to [claimant] A [buyer].

- Determining the object of the sale

The seller and the buyer have to, through contractual clauses, unambiguously determine the object of the sale by expressing the quality, quantity, type and purpose of the goods. The type and quality of the goods are often easy to individualize through usage of certain type marking that the seller has given to the goods to be used as their name in combination with a series of letters or numbers. Together, they separate the goods from other goods of the same type or quality. If it is a question of goods with a confirmed official standard, it is of use to mention the standard while determining the goods. By using this procedure, both the seller and the buyer know what requirements the goods must fulfill in terms of quality and other features.

Expressing the purpose of the goods is necessary especially when it is not possible to individualize the type or the quality of the goods in the contract with enough precision. When agreeing on the sale, the buyer has to express clearly and provably the possible special purpose for the goods and this way assure that the goods are delivered fitting exactly this purpose.

[Defendant] E Oy has conveyed to the claimant [buyer] information about according to which standard the steel was manufactured.

Referring to the statement of S, the signatures of the defendant in the certificates of origin and quality had only one purpose, which was to attest the documents for the official seal of the Chamber of Commerce. Through his signature, E Oy the defendant [seller] had not bound himself to liability for the quality of the goods or their origin as stated in the certificates. The defendant had not checked the goods, of which the claimant [buyer] was aware. The order had been placed within two days after the steel consignment had been found.

Witness M has stated that the defendant had not exerted pressure on the claimant [buyer] or tried to hasten claimant's [buyer's] decision making concerning the steel consignment. The nature of steel trade usually requires swift decision making. W has told that he knew the steel was Russian, Ukranian or Polish. M has stated that the price had been low. The claimant [buyer] has been notified of the seller of the steel consignment, RE, from whom the title to the steel consignment was transferred directly to the claimant [buyer]. The person who checked the goods on behalf of the claimant [buyer] knew that RE sold the steel to [defendant] E Oy before the goods were moved on board. The individualizations contained in the pro forma invoice of the defendant have been based on the information provided by the seller, a matter which, according to the Court of First Instance, was known by the claimant [buyer].

The Court of First Instance held that the defendant was not aware of the intended purpose of the steel.

- Checking of the goods and the investigation carried out by the claimant [buyer] concerning the non-conformity of the goods

Buyer is, and he should also be interested in what kind of goods the seller has delivered to him. The manner and the extent of checking the goods depends on the type and quality of the goods. It is of essential importance to the legal protection of the buyer to check the goods. After the goods have been delivered, he has to make sure that the goods are in conformity with what has been agreed on. If it is not so, he has to notify the seller immediately on the non-conformity and possible demands

It is undisputed in this case that it was agreed upon that the goods were to be delivered on terms FOB Tallinn. It is the duty of the seller to check the goods before loading.

Witness M has stated that W had expressly refused to check the goods, regarding it as unnecessary. Both S and M represented the claimant [buyer]. W has told that they had accepted the goods even if there was a slight amount of rust on them. Consequently, the Court of First Instance held that the duty to check the goods was within the claimant's [buyer's] domain and that the claimant [buyer] had accepted the goods in the port of Tallinn. Defendant E Oy was not liable for hidden non-conformities because they were not within his sphere of influence.

Witness M has stated that the steel was unloaded at the port of destination within three days and, during the unloading, the steel has been damaged. The Court of First Instance has received items 8-10, which contain an investigation of the non-conformity of the goods.

W has stated that, according to his knowledge, the representative of [defendant] E Oy was not invited to the scene of the investigation. This was confirmed also by M.

M has stated that he had been present during the investigation. The investigation had been carried out using so-called "production site" steel and two steel plates had been painted white.

M did not know whether the investigation was carried out using the steel delivered by [defendant] E Oy. M had no knowledge of other investigations done to the steel plates.

The investigation done by the defendant is one-sided as appears from M's statement and it cannot even be concluded if the investigation was done using the steel consignment sold by [defendant] E Oy.

Consequently, the Court of First Instance held that the investigation was carried out in breach of trade usage concerning checking of the goods and without giving the defendant an opportunity to be present during checking. Additionally, taking into account M's statement that over 70% of the steel consignment was either used to refining or sold, it remains unproved that the goods did not conform.

The demand for price reduction must be dismissed.

Claim II

Claim II has been based on claimant's [buyer's] allegation that due to the quality of the faulty steel, the claimant [buyer] has lost an order of at least 40 container cars and that it has suffered a loss of over 40 million US dollars.

Witness M has stated that the claimant [buyer] did not have the alleged order and that the claimant did not suffer any loss whatsoever.

Based on M's reliable statement, the Court of First Instance held that it remains unproved that the claimant [buyer] had lost an order or that he had suffered any losses. Consequently, the claim must be dismissed.

Second statement of claims

Because the contract has been tried as a sale, the secondary claim of the claimant [buyer] to make the defendant compensate based on a commission agreement is dismissed.


All claims are dismissed.

A Transport & General Contracting [buyer] is obliged to pay [defendant] E Oy's legal fees amounting to 409,039.62 Finnish Marks with interest on arrears from 29 June 1996 onwards. The interest on arrears is 7% more than the interest rate of the Bank of Finland.


HELSINKI COURT OF APPEALS, Judgment No. 257, 29 January 1998, S 96/1129

The appealed ruling: Helsinki Court of First Instance 29 May 1996. Matter:Price reduction in a sale of goods, etc. Appellant: A Transport & General Contracting Establishment [buyer], Abu Dhabi, United Arab Emirates. Defendant:E Oy, Helsinki.


By repeating the demands represented in the Court of First Instance, A Est. [buyer] has demanded that E Oy should be made to pay an amount of US $2,329,107.10 as a price reduction added with 16% interest on arrears from 26 September 1993 onwards and damages of US $2,314,678.20 added with 16% interest on arrears from 2 February 1994 onwards and additionally as a compensation for legal fees from the Court of First Instance 312,491.97 FI and from the Court of Appeals 10,000 FIM, both sums added with interest on arrears. In addition, [An oral hearing was requested] in the Court of Appeals to hear two witnesses already heard in the Court of First Instance again.


E Oy has given a reply to the appeal and demands compensation for legal fees of 14,810.80 FIM.

Oral hearing

The Court of Appeals has decided to have an oral hearing on 16 October 1997. The parties to the case have, however, requested a postponement of the hearing in order to engage in settlement negotiations. This request was granted by the Court of Appeals. The Court of Appeals has carried out an oral hearing, of which a separate record was made.

The parties to the case have requested compensation for their legal expenses resulting from the oral hearing. A Est. [buyer] requests for 8,000 FIM and E Oy 20,531.93 FIM. E Oy has demanded that Law Firm K Oy together with Est. Oy should be made to pay jointly and severally legal fees up to 5,000 FIM.

The parties have not heard any persons as witnesses in the Court of Appeals.


- Applicable law

E Oy has had its place of business in Finland at the time of the execution of the sale. Finland has bound itself to comply with the CISG, also known as the UN trade law. The first article of the CISG states that this Convention is applicable to contracts concerning the sale of goods between parties whose places of business are in different Contracting States when the rules of private international law lead to the application of the law of a Contracting State. Because the rules of private international law require that the law of a Contracting State is applicable to the sale between A Est. company [buyer] and E Oy [held to be seller to claimant A Est., buyer], the Convention is applicable to this sale instead of Finnish Sales Law.

- The checking of the goods and their quality

In connection with the sale, E Oy [seller] has delivered a certificate of quality concerning the composition of the steel plates. The certificate has been drafted at a company named RE in Tallinn. N has also signed the certificate on behalf of E Oy [seller]. Consequently, E Oy [seller] has bound itself to liability for the quality of the steel plates sold. Because E Oy [seller] has committed itself to delivering steel that meets certain quality requirements to A Est. [buyer], E Oy [seller] must have been aware of the purpose of the steel sold.

A Est. [buyer] has not checked the goods before closing the sale and not even when E Oy [seller] gave the goods in Tallinn for transportation to Abu Dhabi. According to the CISG, the buyer must check the goods as soon as it is possible considering the circumstances. If transportation of the goods is included in the contract, checking of the goods can be postponed until the goods have reached their destination. The goods, 14,650,208 tons of steel plates, have been transported to the United Arab Emirates from Tallinn by ship. Consequently, A Est. [buyer] was entitled to check the goods not earlier than when they reached the port of destination, despite the fact that the goods were sold on term FOB/Tallinn.

In Article 9 of the CISG, it is stated that a trade usage on which the parties have agreed and any practices they have assumed are binding on the parties. Unless otherwise agreed, it is regarded that the parties have implied such trade usage to be applicable to their contract or its formation. This trade usage must be known by the parties or they should have known it, and it must be widely used in international trade in the field in question and widely known and regularly obeyed by parties to such contracts. The Court of First Instance has held that, according to trade usage concerning checking of goods, the buyer has to give the seller an opportunity to be present while checking the goods. This was not denied by A Est. [buyer] The goods were checked twice by A Est. [buyer], in March 1994 and again in September 1994. A Est. [buyer] has not even alleged having invited a representative of E Oy [seller] to the United Arab Emirates for checkings of the goods. The statements concerning the results of the investigations, however, support the statement of claims, but it remains unclear whether the investigations were carried out using the steel consignment sold by E Oy [seller] and how large a part of the consignment was damaged. Consequently, there have been flaws in carrying out the investigations, which weaken the credibility of the statements based on them. Consequently, A Est. [buyer] has not established the non-conformity of the goods sold by E Oy [seller].

- Legal expenses

In an oral hearing, E Oy [seller] has demanded that Law Firm K Oy, an attorney for A Est. [buyer], should be made to pay the legal expenses of E Oy [seller] jointly and severally with A Est. [buyer] because the said attorney has lengthened the proceedings unnecessarily by requesting an oral hearing and consequently has willfully or at least negligently caused expenses to E Oy [seller].

When the Court of Appeals announced that an oral hearing will be organized, both of the parties have separately told the Court of Appeals about their willingness to engage in settlement negotiations. For this reason, the Court of Appeals has decided to postpone the oral hearing. The negotiations, however, did not result in a settlement and an oral hearing was carried out on 4 November 1997. E Oy [seller] has not established that Law Firm K Oy had acted in breach of its duties, willfully or negligently causing lengthening of the proceedings and expenses to E Oy [seller].

On these grounds, the Court of Appeals has given the following ruling.


The outcome of the ruling of the Court of First Instance remains.

A Est. [buyer] shall be made to pay E Oy [seller] 25,000 FIB as compensation for legal fees accumulated during the Court of Appeals hearings.

The case being so, A Est. [buyer] shall not be compensated for its legal fees.


Original text


Helsingin käräjäoikeus
Pasilanraitio 11 00240 Helsinki

Käräjätuomari KO
Käräjäviskaali ES-J, Käräjätuomari SJ

TUOMIO 17450
Annettu kansliassa 29.05.l996 94/45165


Kantaja A Transport & General Contracting Establishment

Vastaaja E Oy

Asia Irtaimen kauppahinnan alentaminen

Vireille 08.11.1994



Kantaja A Transpart & General Contracting Establishment

Vastaaja E Oy

Asia Vahingonkorvaus

Vireille 18.07.1995




Kantaja on 8.11.1994 saapuneen haastehakemuksen mukaisesti vaatinut
1 kauppahintaa alennettavaksi 2.329.107,10 Yhdysvaltain dollarilla 16 prosentin korkoineen 26.9.1993 lukien
2 vahingonkorvausta 2.314.678,20 Yhdysvaltain dollaria 16 prosentin korkoineen 2.2.1994
3 korvaamaan oikeudenkäyntikulut 312.491,97 markkaa laillisine korkoineen.


Vastaaja on luovuttanut kantajalle tavaraa, joka ei ole laadultaan ollut sopimuksen mukaista, koska se ei ole ollut vastaajan antamien tietojen ja vakuutusten mukaista. Tavara ei myöskään ole soveltunut tarkoituksiin, joihin kantaja on sen tilannut ja joiden laadusta vastaja on ollut tietoinen, tai joihin vastaavanlaista tavaraa
yleensä on käytetty eivätkä sopijapuolet ole muusta sopineet. Tavaran virhe on laadultaan sellainen, että sopimusrikkomus on olennainen.

Kantaja on täyttänyt velvoitteensa tutkia tavara heti, kun se saapui määräsatamaan ja virheen havaittuaan on reklamoinut siitä kohtuullisessa ajassa. Lisäksi vastaaja ei ole voinut olla tietämätön siitä, että tavara on ollut virheellistä edellä esitetyllä tavalla, vaan on tahallisesti antanut kantajalle vääriä tietoja ja vakuutuksia tavaran laadusta, mikä on ollut omiaan vaikuttamaan kantajan päätöksentekoon kaupasta.

Tapahtumien kulku
Sopimuksen syntyminen

Vastaaja on lähettänyt kesällä ja alkusyksystä 1993 aiemman liikesuhteen perusteella tarjouksia venäläis- ja ukrainalaisperäisistä teräslevyistä kantajalle. Kantaja on tarvinnut liiketoiminnassaan tietyntyyppisiä ja -kokoisia teräslevyjä ja on tiedustellut vastaajalta tällaisten levyjen saatavuutta ja tarjottujen levyjen tietyn amerikkalaisen standardin, ASTM A36, ja japanilaisen standardin JIS 63101 mukaisuutta. Kantajalla on ollut aikomus valmistaa teräksestä perävaunuja ja säiliövaunuja.

Vastaaja on toimittanut kantajalle taulukon venäläisten GOST-standardien mukaisen teräksen kemiallisesta koostumuksesta 16.9.1993 ja on vakuuttanut faxissaan 8.9.1993 teräksen olevan kantajan vaatimusten mukaista ja vielä 17.9.1993, että teräs vastaa amerikkalaista standardia ja on vielä parempaakin, minkä asianlaidan on vastaajan ilmoituksen mukaan R Oy vahvistanut. Vastaaja on vakuuttanut, että terästä voi hitsata.

Koska vastaajan tarjoamat levyt ovat olleet kantajan tarvitseman kokoisia ja kantaja on luottanut vastaajan vakuutuksiin laadusta, kantaja on vastannut 18.9.1993 myöntävästi tarjoukseen tilaten 14.635.195 tonnia teräslevyjä.

Kantaja on avannut remburssin numero G2405/3440 Yhdysvaltain dollareissa 4.097.854,60 dollarille. Kaupan ehdot on muuttuneet remburssin avaamisen jälkeen siten, että lopulta kauppa on tehty toimitusehdoilla FOB Tallinna ja levyjen hinta on ollut 238 USD/tonni, yhteensä 3.486.749,50 USD.

Vastaaja on painostanut kantajaa päättämään kaupan nopeasti, koska tavaralle on vastaajan ilmoituksen mukaan ollut myös toinen ostaja. Vastaaja ei ollut mitenkään kehottanut kantajaa tarkastamaan tavaraa. Asian kiireellisyyden ja Tallinnan ja Abu Dhabin pitkän välimatkan vuoksi, kantaja ei ole voinut lähettää edustajiaan tarkastamaan ostettavia teräslevyjä ennen sopimuksentekoa.

Kantaja on luottanut teräksen laadun osalta vastaajalta saamiinsa vakuutuksiin siitä, että teräs vastaa amerikkalaista ja japanilaista standardia. Kantajan luottamus on johtunut 1992 alkaneesta aiemmasta kaupankäynnistä, jossa vastaaja on osoittautunut luotettavaksi. Kantaja on ostanut vastaajalta käytettyjä Sisun ja Lokomon valmistamia rakennuskoneita ja kaivosnostureita.
Vastaaja on toimittanut kantajalle teräksestä Certificate of Origin ja Certificate of Quality-asiakirjat eli alkuperäistodistuksen ja laatutodistuksen, joissa on ollut vastaajan allekirjoitus samoin kuin Viron kauppakamarin vahvistama teräksen välittäneen RE:n allekirjoitus.

Teräslevyt on lastattu lokakuussa 1993 Tallinnassa Prabhu Daya -nimiseen alukseen, joka on kuulunut Assured Line Ltd:lle. Lastaus on päättynyt 27.10.1993. Kun tavaraa on lastattu paikalla on ollut S -niminen Assured Line Ltd:n työntekijä, jonka kanssa kantaja on sopinut lastin määrän ja lastaustavan asiallisuuden tarkistamisesta. Lastatun tavaran määrä on ollut oikea ja teräsalaa tuntemattomalle S:lle teräslevyt ovat näyttäneet kunnollisilta. S:ää ei oltu valtuutettu tarkastamaan tavaran laatua eikä hän siihen olisi kyennytkään asiantuntemuksen puuttumisen vuoksi. Rahdin kuljettaneen aluksen edustaja on lastaustodistuksessa todennut lastin olleen päällisin puolin, pieniä ruostevaurioita lukuunottamatta, kunnollisen näköistä. Edustajallakaan ei ollut sellaista asiantuntemusta, että hän olisi voinut havaita virheet.

Teräslevyjen suuren määrän vuoksi on ollut mahdotonta tarkastaa kaikki levyt. Kaikki levyt eivät olleet virheellisiä ja osassa virheellisyys on ollut sellaista, ettei sitä ole voinut päältä päin havaita. Lisäksi lastauksella on ollut kiire eikä tavaran huolellinen tarkastaminen siinä vaiheessa enää käynyt päinsä.

Teräslevyissä on ollut useammanlaisia virheitä: suurimmassa osassa levyjä on epätasainen, uurteinen tai aaltoileva pinta, lähes puolessa levyistä ovat kerrokset erottuneet tai teräs on halkeillut taivutettaessa tai hitsattaessa, reunat ovat epätasaisia, levyt vinoutuneita ja vääntyneitä, osa on ruosteisia, osassa on palamisjälkiä ja joissakin repeytymisjälkiä. Levyjä ei myöskään pystytä polttoleikkaamaan.

Virheet ovat mekaanisia. Asiassa käyty kirjeenvaihto ennen kaupan syntymistä voi antaa kuvan, että kaupassa olisi sovittu vain mekaanisista ominaisuuksista. Kuitenkin vastaaja on vakuuttanut teräksen olevan GOST 1050-88 ja 380-88 mukaista. Näissä standardeissa on mekaanisten ominaisuuksien osalta viittauksia muihin GOST-standardeihin. Ostosopimuksessa ei yleensä luetella kaikkia asiaan liittyviä standardeja. Hyvän kauppatavan mukaista on se, että tietyn standardin mukaisuus tarkoittaa, että tuote on myös niiden standardien mukainen, joihin mainittu standardi viittaa. Myyty teräs ei ilmeisesti ole ollut asiaan kuuluvien GOST- standardien mekaaniset vaatimukset täyttävää eikä ainakaan kantajan edellyttämien amerikkalaisten ja japanilaisten normien mukaista.

Vastaajan toimittamista teräslevyistä 6.693.362 tonnia on ollut virheellistä siten, että kantajalla ei ole ollut levyille mitään käyttöä. Teräslevyjen virheellisyys ei ole voinut syntyä lastauksen ja kuljetuksen aikana. Vastaajan teettämän tutkimuksen loppupäätelmien mukaan levyjen valmistuksessa tietyt aineet ja epäpuhtaudet ovat valssauksen aikana tiivistyneet kunkin levyn keskelle, mikä on aiheuttanut murtumien syntymisen levyä taivutettaessa ja hitsattaessa. Virhe on selvästi valmistusvirhe ja ollut olemassa jo vaaranvastuun siirtymishetkellä eikä sitä ole voinut lastauksen yhteydessä havaita.

Levyistä noin 12.878.971 tonnia on pinnaltaan epätasaista muiden virheiden lisäksi. Levyjen epätasaisuus samoin kuin vinoon leikatut reunat, vääntymät ja epätasaiset reunat ovat seurausta levyjen valmistuksessa tehdyistä virheistä. Virheet ovat sen laatuisia, ettei teräsalaan perehtymätön henkilö ole pystynyt havaitsemaan niitä.

Tutkimustuloksista on ilmennyt, että osa tutkituista levyistä poikkeaa kemialliselta koostumukseltaan ilmoitetuista standardeista. Kantaja on kyennyt käyttämään levyistä vain 1.756.224 tonnia ja näistäkin levyistä osa on mennyt hukkaan, koska kantaja on joutunut leikkaamaan reunat siisteiksi ja suoriksi, ennen kuin niiden hitsaaminen on ollut mahdollista. Loput 12.878.971 tonnia eivät ole soveltuneet kantajan tarpeisiin.

Tavara on saapunut Abu Dhabiin joulukuussa 1993 ja on siirretty aluksesta kantajan varastoon 13.12.1993 - 17.12.1993. Kantaja on huomannut tavaran olevan huonolaatuista. Kun levyjä on yritetty taivuttaa, pahin virhe on paljastunut. Levyt ovat halkeilleet taivutettaessa tai hitsattaessa.

Kantaja on reklamainut virheestä välittömästi. Kirjeessään 2.1.1994 kantaja on viitannut aiempiin keskusteluihin, jotka on käyty puhelimitse. Virheen laadusta, mahdollisesta aiheuttajasta ja kompensaatiosta kantajalle on neuvoteltu tammikuusta 1994 lähtien syyskuuhun 1994 pääsemättä tulokseen.

Vastaaja ei ole ilmeisesti itse tarkastanut millään tavalla terästä ennen sen myymistä kantajalle. Vastaaja on ilmoittanut ostaneensa teräksen RE:lta, virolaiselta valtionyhtiöltä. Kuitenkaan RE ei ole tehnyt mitään kauppoja vastaajan kanssa, vaan on myynyt kyseessä olevan teräserän helsinkiläiselle I Oy Ltd:lle.

Kauppakirja RE:n ja I:n välillä on allekirjoitettu vasta 6.10.1993, kun kantajan remburssi vastaajan hyväksi avattiin jo 26.9.1993. RE:n tuli kauppasopimuksen mukaan hoitaa teräserän lastaaminen I:n osoittamaan alukseen, jonka lastauksen aikana I:llä on ollut oikeus tarkastaa teräs. Vastaaja ei siis ole ilmeisesti tarkastanut ja siten voinut olla mitenkään selvillä myymänsä teräksen laadusta. Vastaajan antamat tiedot ja todistukset teräksen laadusta eivät ole perustuneet mihinkään tosiasialliseen tietoon.

Vastaaja on vastoin parempaa tietoaan antanut lausuntoja ja vakuutuksia tavaran laadusta, jopa allekirjoittanut laatutodistuksen. Vastaaja on aikaisemman kaupankäynnin johdosta tuntenut hyvin kantajan liiketoiminnan luonteen ja kantajan teräksen käyttötarkoituksen.

Vastaaja on markkinoinnillaan ja muilla toimillaan johtanut harhaan kantajaa tavaran laadusta ja sopivuudesta kantajan tarpeisiin, joten vastaajan menettely on siten ollut vähintään törkeän huolimatonta.

Kantaja on vaatinut kauppahintaa alennettavaksi kokonaan käyttökelvottomien ja ilman jälleenmyyntiarvoa olevien teräslevyjen eli 6.693.362 tonnin osalta kokonaisuudessaan kauppahinnan oltua 238 USD/tonni yhteensä 1.593.020,10 USD:lla.

6.185.609 tonnin osalta teräslevyjä, joita kantaja ei ole pystynyt käyttämään huonon laadun vuoksi, hintaa on laskettava puolella eli 736.087,40 USD:lla.

Rahti- ja vakuutuskulut tavaran kuljettamisesta Tallinnasta Abu Dhabiin ovat 42 USD tonnilta eli yhteensä 614.678,20 USD.

Kantajan on ollut tarkoitus valmistaa teräslevyistä erilaisia perävaunuja ja säiliöitä. Korvaavan teräksen hankinta on kestänyt yli kolme kuukautta. Viivästyksestä johtuen on peruuntunut 40 perävaunun kauppa aiheuttaen kantajalle 1.700.000 USD:n tappion.

Vastaaja on katsonut, ettei se ole vastuussa tavaran virheellisyydestä. Vastaaja on johtanut kantajaa harhaan yrittämällä saada sen nostamaan kanteen valmistajaa vastaan, jonka kanssa kantaja ei ole ollut missään sopimussuhteessa. Vastaaja on selkeästi toiminut kantajaan nähden myyjänä eikä välittäjänä.

Vastaaja on väittänyt, ettei tavara ole ollut virheellistä, koska toimitettavan teräkseen laadusta ei oltu sovittu mitään erityistä, se on vastannut GOST-standardin vaatimuksia eikä vastaaja ole tiennyt teräksen aiotusta käytöstä. Lisäksi vastaaja on väittänyt, että kantajan edustajana lastauksen aikana paikalla ollut S on hyväksynyt teräksen sellaisenaan kantajan puolesta. Lisäksi vastaaja on vielä väittänyt, että viat ovat syntyneet lastia purettaessa Abu Dhabissa.


Vastaaja on vaatinut, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Haastehakemus on perustunut lähtökohdalle, että kantajan ja vastaajan välillä on kanteen tarkoittaman teräserän osalta ollut kauppasopimukseen perustuva oikeussuhde eli kauppasuhde.

Kantajan ja vastaajan välinen oikeussuhde ei ole ollut oikeudelliselta luonteeltaan kauppa, vaan toimeksiantosopimukseen perustuva oikeussuhde eli toimeksiantosuhde, tarkemmin ostokomissiosuhde. Ostokomissiossa toimeksisaaja ei vastaa tavaran laadusta tavanomaisen kauppasuhteen kauppakumppanin tavoin. Kantaja ei näin ollen voi kohdistaa vastaajaan vaateita kaupan kohteen väitetyn virheen perusteella.

Kantajan kanne tulee kaikilta osin hylätä lakiin perustumattomana.

Koska kantajan ja vastaajan välisen liike- ja oikeussuhteen luonteella on asiassa keskeinen merkitys seuraavassa käsitellään

1) suhteen osapuolten toiminnan yleisluonnetta
2) ostokomissioon yleisesti liittyviä seikkoja
3) osapuolten liike- ja oikeussuhteen alkamiseen ja sisältöön liittyviä seikkoja.

Kantaja on Arabiemiirikuntien liitosta oleva monialayritys, joka toimii mm. konepaja- ja teräsalalla ja jolla on käytössään merkittävää teräsalan erityisosaamista ja kokemusta. Sillä on aiempaa kokemusta teräslevyn hankkimisesta Itä-Euroopan maista.

Vastaaja on suomalainen osakeyhtiö, jonka toimialana on ollut rakennustoimintaan liittyvien koneiden maahantuonti, vienti, markkinointi ja vuokraustoiminta. Sillä ei ollut aiempaa kokemusta teräslevyjen kaupasta eikä teräskauppaan liittyvää erityisosaamista tai asiantuntemusta.

Edustus voi oikeustieteessä vakiintuneen kannan mukaan olla välillistä tai välitöntä. Välitön edustaja toimii päämiehen nimissä ja lukuun, kun taas välillinen edustaja toimii omissa nimissään mutta päämiehen lukuun.

Komissiot jaetaan ostokomissioihin ja myyntikomissioihin.

Komissiosopimuksessa on oikeudellisesti kysymys toimeksiantosopimuksesta, johon sovelletaan kauppakaaren 18 luvun toimitsijaa koskevia säännöksiä.

Komission lajeina erotetaan toisistaan ns. kauppakomissio ja siviilikomissio.

Kantajan ja vastaajan liikesuhde on alkanut vuonna 1992. Kantajayhtiön pääjohtaja Y on ollut kiinnostunut vastaajan yhteydenotosta ja on vieraillut Helsingissä. Vierailun aikana Y on ilmaissut olevansa tyytyväinen tarjottujen maansiirtokoneiden kuntoon ja antanut vastaajalle toimeksiannon ostaa maansiirtokoneet kantajan puolesta. Y on antanut vastaajalle tehtäväksi ryhtyä toimimaan kantajan ostoagenttina myöhemmissä käytettyjen koneiden tai materiaalien hankinnoissa.

Kantajan toimitusjohtaja W on tavannut vuonna 1993 vastaajan edustajan N:n. Tapaamisessa on sovittu. että vastaaja ryhtyy tutkimaan kantajan puolesta materiaalien ja hyödykkeiden ostamista Itä-Euroopasta ja Venäjältä. Vastaajan tuli kiinnittää erityistä huomiota teräslevyjen, alumiinin ja vahvistettujen teräspalkkien saatavuuteen.

Vastaaja on etsinyt toimeksiannon mukaisesti pyydettyjä materiaalieriä ja laitteita sekä on ilmoittanut näistä aika ajoin kantajalle. Toimeksiantosuhde ilmenee myös kantajan ja vastaajan välillä vuonna 1993 käydystä kirjeenvaihdosta.

Vastaajan mukaan kirjeenvaihto osoittaa, että vastaajalla ja kantajalla on ollut selkeä käsitys vastaajan asemasta kantajan välillisenä edustajana.

Vastaajan mukaan kanteen tarkoittama teräslevykauppa on toteutettu samoin kuin aiemmat rakennuskonekaupat.

Kantaja on avannut remburssin G2045/3440 vastaajan hyväksi 26.9.1993. Remburssiehtoja on muutettu tämän jälkeen joiltain vähäisiltä osin.

Vastaaja on pyytänyt 2.10.1993 Postipankkia siirtämään kantajan vastaajan hyväksi avaamasta remburssista I Oy:n hyväksi 3.073.390,95 USD ja ilmoittamaan siirrosta toissijaiselle remburssinsaajalle KOP Helsingin kautta.

Vastaaja ja I Oy ovat allekirjoittaneet kauppasopimuksen 19.10.1993. Sopimuksen 3-kohdan mukaan I myy Viron Maardussa sijaitsevat terästuotteet vastaajalle, joka ostaa mainitut terästuotteet tarkoituksin myydä ja välittää ne Virosta suoraan edelleen ulkomaiselle loppuostajalle.

Vastaaja on kertonut teräslevyjen lastaamisesta Tallinnassa 18.10. - 27.10.1993 sekä tavaran väitetystä virheellisyydestä seuraavaa:

Ennen lastausta suoritetun tarkastuksen yhteydessä on teräslevyissä havaittu vähäisiä puutteita. Osa varastossa olleista teräslevyistä oli vaurioitunut kuljetuksen aikana. Vaurioituneet levyt vaihdettiin vahingoittumattomiin levyihin. Sateen vuoksi joidenkin teräslevyjen pinnalle havaittiin muodostuneen vähäistä pintaruostetta.

M ja S ovat yhdessä valvoneet teräksen lastausta loppuun saakka. Heidän mukaansa teräslevyjen lastaus on tapahtunut kaikilta osin ammattitaitoisesti ja huolellisesti eikä teräslevyille ole aiheutunut lastauksen yhteydessä minkäänlaista vahinkoa. Alukseen on lastattu vain virheettömiä teräslevyjä.

S on lähettänyt lastauksesta kirjallisen ilmoituksen vastaajalle.

Teräslevyt on kuljetettu laivalla Abu Dhabin satamaan, jossa levyt on siirretty varastoon Mussafahiin. M:n mukaan teräslevyt on purettu aluksesta ilman asianmukaisia nostovälineitä ja pidempiä teräslevyjä on kuljetettu maan pinnalla pelkällä haarukkatrukilla, minkä vuoksi jotkut levyistä ovat vääntyneet ja taipuneet.

S:ää ei hänen pyynnöstään huolimatta ole päästetty seuraamaan purkutyötä ja kuljetusta varastoon Mussafahiin.

M on kertonut. että purkamisen valvojana toiminut G on ilmoittanut aluksen purkamisen jälkeen Y:lle teräslevyjen vaurioituneen jo ennen niiden purkamista niitä kuljettaneesta aluksesta.

S on saanut tiedon teräslevyjen kuntoa koskevasta väitteestä puhelimitse 12.1.1994. S on lähettänyt samana päivänä kaksi telefaxia W:lle, Y:lle ja M:lle, joissa hän on selvittänyt S:n ja kantajan välisen sopimuksen sisältöä ja todennut, ettei yksikään teräslevy ole vaurioitunut lastauksen aikana sekä selvittänyt käytettyjä lastausmenetelmiä ja niiden asianmukaisuutta. Toisessa kirjeessä S on lähettänyt kertomansa tueksi jäljennöksen kapteenin allekirjoittamasta konossementista, josta on ilmennyt, että kapteeni on vastaanottanut tavaran hyvässä kunnossa, huomauttaen ainoastaan joidenkin levyjen ruosteisuudesta. jonka ruosteisuuden kantajayhtiö on erikseen hyväksynyt.

Kantaja on reklamoinut usealle eri taholle ja eri reklamaatioiden sisällöt ovat vaihdelleet huomattavasti.

Ensin kantaja on vierittänyt syyn tapahtuneesta vahingosta Tallinnan sataman ja merikuljetusyhtiön niskoille. Merikuljetusyhtiölle osoitetussa 28.12.1993 päivätyssä kirjeessä rahdinkuljettajaa pidetään vastuullisella vahingosta. Samaan aikaan on vahingosta syytetty valmistajaa. 2.1.1993 päivätyssä telefaxissa on vastaajaa pyydetty välittämään valmistajalle viesti, jossa valmistajan edustajia on pyydetty tarkastamaan teräslevyt Abu Dhabissa. Vaateita on kohdistettu myös lastausta valvoneeseen S:ään.

Merkittävää on, ettei kantaja kohdistanut reklamaatiota lainkaan vastaajaan, vaan päin vastoin on pyytänyt sitä avustamaan itseään.

Väitetystä vahingosta on ensimmäisen kerran käyty suullisia keskusteluja vastaajan ja kantajan edustajien kesken joulukuun 1993 lopussa, jolloin vastaajalle on esitetty, että Tallinnan satama on lastannut teräslevyt virheellisesti kuljetusalukseen.

Edellä kerrotut tapahtumat osoittavat sen, että kantajan ja vastaajan välillä on jatkuva toimeksiantosopimus, jonka mukaan vastaajan on tullut etsiä kantajalle tavara- ja materiaalieriä sekä ilmoittaa niistä kantajalle.

Vasta kantajan tehtyä ostopäätöksen ja annettua määrätyn tavaraerän ostoa koskevan erillistoimeksiannon vastaajalle on sen tullut tehdä ko. tavaraerää koskeva kauppa.

1. Sopimuksen syntyminen

Kantajan väittämä siitä, että vastaajan asema olisi ollut myyjän asema, kiistetään. Vastaaja on mm. kirjeenvaihdosta ilmenevin tavoin toiminut kantajan edustajana kantajan ja vastaajan välille syntyneen toimeksiantosopimuksen nojalla. Kantajan väite siitä, että vastaaja olisi vedonnut asemaansa välillisenä edustajana vasta tämän jutun vireillepanon jälkeen, on perätön. Asia ilmenee vastaajan kirjallisista todisteista 25, 28, 31, 34 ja 39.

2. Tietojen välittäminen ennen kauppaa

Vastaaja ei ole tiennyt teräksen aiottua käyttötarkoitusta. Vastaaja on välittänyt kantajalle saamiaan tietoja siitä, minkä standardin mukaan teräs on valmistettu eikä vastaaja ole vakuuttanut teräksen laatua tai tiettyjen standardien mukaisuutta.

Laatu- ja alkuperätodistuksissa olevilla vastaajan allekirjoituksilla on vain se merkitys. että näin asiakirjat todistettiin oikeiksi kauppakamarin leimaa varten. Allekirjoituksillaan vastaaja ei ole sitoutunut vastaamaan tavaran laadusta ja alkuperästä todistusten mukaisesti.

Vastaaja ei ole tarkastanut tavaraa, minkä kantaja on tiennyt. Kantaja on tiennyt, ettei teräksen tarkastaminen R Oy:n toimesta olisi ollut mahdollinen (tilaus tehtiin kahden päivän sisällä siitä, kun teräserä oli löytynyt) eikä vastaaja ole edes väittänyt. että R Oy olisi teräksen tarkastanut.

Se telefax, jossa ilmenee R Oy, on ollut vastaajan vastaus siihen kysymykseen, vastaavatko GOST- ja ASTM-standardit toisiaan. Stahlschlüssel -käsikirjasta ilmenevin tavoin standardit vastaavat toisiaan.

3. Tilausvaltuuteen johtaneet toimet

Vastaaja ei ole painostanut kantajaa kaupan päättämiseen. Metallikaupan luonne on edellyttänyt nopeita päätöksiä. Vastaaja oli informoinut kantajaa tarjolla olevista teräseristä ja aikatauluista.

Kantaja on ennen tilausvaltuuden antamista tiennyt venäläisen teräksen laadun, hinta-laatusuhteen ja teräkseen liittyvät laaturiskit.

Kantajalle on ilmoitettu teräserän myyjä RE, jolta teräserän omistusoikeus siirtyi suoraan kantajalle. Kantajan tavarantarkastaja on tiennyt ennen teräksen siirtymistä partaan ylitse, että RE oli myyjä (ilmenee S:n telefaxista, jossa maininta, että laatu- ja alkuperätodistukset haettava RE:ltä).

Vastaajan proformalaskussa olevat yksilöinnit perustuvat myyjän antamiin tietoihin, minkä kantaja on tiennyt.

4. Remburssit

Vastaajan ja kantajan välillä aiemmin sovitussa kaupassa (kalustohankinta) oli kantaja avannut vastaajan nimiin 1,7 miljoonan USD:n kauppahinnan määräisen remburssin USD:ssa ja antanut vastaajalle toimeksiannon etsiä tavaraa.

Samaa menettelyä noudatettiin nyt käsiteltävässä teräskaupassa.

5. Tavaran tarkastaminen

Tavaran tarkastusvelvollisuus kuului kantajalle, ei vastaajalle. Vastaaja oli ilmoittanut tästä kantajalle, joka vastaajan tieten oli lähettänyt edustajansa lastauspaikalle. Toisaalta kantaja tiesi, ettei vastaaja tarkasta tavaraa. Kantajalla ei ollut oikeutta tarkastaa tavara vasta sen saavuttua määräsatamaan.

6. Tavaran väitetyt virheet

Vastaaja kiistää vastuun väitetyistä näkyvistä ja piilevistä virheistä. Tavaran tarkastusvelvollisuus oli kantajalla ja on katsottava, että kantaja hyväksyi tavaran Tallinnan satamassa. Piilevistä virheistä vastaaja ei vastaa, koska ne eivät kuulu vastaajan vaikutuspiiriin.

Vastaaja kiistää myös sen, että tavarassa olisi ollut virhe, sillä teräs oli GOST-standardin mukaista ja kantaja oli tietoinen venäläiseen teräkseen liittyvistä laatuvaihteluista, jolloin kantaja ei voi vedota sellaisiin tavaran virheenä.

Joka tapauksessa vastaaja kiistää virheellisten levyjen määrän näyttämättömänä.

7. Kantajan teettämä tutkimus tavaran virheestä

Vastaaja kiistää kantajan teettämän tutkimuksen merkityksen ja todistusvoiman, koska tutkimus on tehty vastoin tavaran tarkastamista koskevaa kauppatapaa antamatta vastaajalle mahdollisuutta olla saapuvilla tarkastuksessa. Kantajan teettämä tutkimus on yksipuolinen eikä itse asiassa voida edes tietää, koskeeko kyseinen tutkimus nimenomaan tätä teräserää.

8. Reklamaatio

Kantaja ei ole reklamoinut vastaajalle ennen RM:n tuloa kantajan toimitusjohtajaksi. Kantaja on pyytänyt vastaajaa osapuolten kirjeenvaihdosta ilmenevin tavoin hoitamaan reklamaation kantajan puolesta. N:ää voidaan kuulla todistajana siitä, toimiko vastaaja kantajan puolesta. Kantaja on tiennyt myyjän ja valmistajan ja olisi vastaajan näkemyksen mukaan halutessaan voinut nostaa kanteen RE:tä vastaan mahdollisesti yhdessä vastaajan kanssa.

9. Neuvottelut kompensaatiosta

Vastaaja ei ole käynyt kantajan kanssa neuvotteluja siitä, että vastaaja suorittaisi kantajalle kompensaatiota taikka hyvitystä. Vasta RM on esittänyt vaatimuksen, että vastaajan tulisi kompensoida kantajalle, ja vaatimus on kokonaan torjuttu.

Vastaaja ei ole myöskään luvannut kantajalle hyvitystä myyjältä.

Vastaaja on luvannut myötävaikuttaa vaatimusten esittämiseen kantajan taholta myyjälle ja valmistajalle.

10. Kauppahinnan alennuksen määrä ja väitetty vahingon määrä

Kantajan vastaajaan kohdistamat vaatimukset kauppahinnan alennuksesta ja vahingonkorvauksesta kiistetään paitsi perusteeltaan myös määrältään. Kauppahinnan alennusvaatimus, vaatimus korvaavan teräksen hankinnasta aiheutuneista kustannuksista ja vaatimus peruuntuneeksi väitetystä kaupasta aiheutuneen vahingon korvaamisesta kiistetään määrältään selvittämättömänä ja näyttämättömänä. Kantajan vaatimus kuljetuskustannuksista kiistetään yksilöimättömänä.
11. Vastaajan toiminnasta edustajana

Vastaaja on toiminut edustajan toimessaan asianmukaista huolellisuutta noudattaen. Vastaaja on valvonut päämiehensä etua etsimällä pyydetyn teräserän ja hoitamalla tarvittavan "paperisodan". Vastaaja on kehottanut päämiestään tarkastamaan tavaran heti, kun se on ollut mahdollista.Vastaaja ei ole antanut väärää tietoa asiantuntemuksestaan eikä perättömiä lausuntoja tavaran laadusta ja ominaisuuksista vastoin parempaa tietoaan (vastaaja on tarkistanut standardeista antamansa tiedot).


Vaatimukset Kantaja on 18.7.1995 saapuneella haastehakemuksella vaatinut, että tuomioistuin

1 käsittelee asian yhdessä riita-asian 94/45165 kanssa,

2 määrää vastaajan maksamaan vahingonkorvausta 4.643.785,30 USD ja sille vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia 2.2.1994 lukien,

3 että vastaaja velvoitetaan maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamispäivästä.

Juttujen yhdistäminen

Kantaja on 7.11.1994 allekirjoitetulla haastehakemuksella nostanut kanteen vastaajaa vastaan sillä perusteella, että vastaaja on myynyt kantajalle teräslevyerän, jossa oli olennaisia virheitä, minkä perusteella kantaja on vaatinut kauppahinnan alennusta sekä vahingonkorvausta.

Vastaaja on vastauksessaan 18.5.1995 kiistänyt kanteen vedoten siihen, että se on toiminut välillisenä kauppaedustajana ja kyseesä on ollut ostokomissio, eikä vastaaja komissionäärinä olisi vastuussa kantajalle tavaran virheellisyydestä.

Jos tuomioistuin katsoo vastaajan olleen välillinen edustaja ja katsoo, että aiemmin vireille pannussa jutussa on perusteena ollut yksinomaan kantajan väittämä vastaajan rooli myyjänä ja vetoaminen edustajan vastuuseen olisi siksi kielletty kanteenmuutos, kantaja laittaa vireille tämän kanteen toissijaisena ensimmäiseen kanteeseen nähden.

Prosessiekonomisista syistä olisi järkevää käsitellä kanteet yhdessä. Materiaalinen peruste kanteissa on sama.

Vastaajan vahingonkorvausvastuu

Kantaja on ostanut teräslevyerän, jonka myyjänä se pitää vastaajaa, vaikka vastaaja on välttänyt olevansa välillinen edustaja.

Teräslevyerä ei ole ollut kantajan saamien tietojen, todistusten ja vakuutusten mukaisesti laadultaan sopimuksen mukaista. Tavara ei myöskään ole soveltunut tarkoituksiin, joihin kantaja on sen tilannut ja joiden laadusta vastaaja edustajana on ollut tietoinen. Tavaran virhe on laadultaan sellainen, että sopimusrikkomus on kantajan kannalta olennainen.

Kantajan mielestä vastaaja on tahallisesti antanut kantajalle vääriä ja perusteettomia tietoja ja vakuutuksia tavaran laadusta, mikä on vaikuttanut kantajan päätöksentekoon kaupasta.

Kantaja on täyttänyt velvoitteensa tutkia tavara heti, kun se saapui määräsatamaan ja on virheen havaittuaan reklamoinut siitä vastaajalle, jota piti myyjänä, kohtuullisessa ajassa. Vastaaja ei ole missään vaiheessa ohjannut kantajaa reklamoimaan kenellekään muulle, mistä voi aiheutua kantajalle oikeudenmenetys, kun reklamaatio voidaan nyt tehtynä katsoa liian myöhään tehdyksi.

Vastaaja on riidan oikeudessa vireilletuloon asti pitänyt teräserän sille myyneen tahon salassa ja käyttäytynyt muutoinkin kuten myyjä. Vastaajan on täytynyt olla tietoinen siitä, että kantaja on pitänyt sitä myyjänä eikä edustajana. Vastaaja ei ole missään vaiheessa pyrkinyt oikaisemaan tätä käsitystä.

Tapahtumien kulun, virheen laadun, reklamaation, vastaajan tietoisuuden virheestä ja vahingonkorvauksen määrän sekä oikeudenkäyntikulujen yksityiskohtien osalta kantaja on viitannut haastehakemuksessaan 7.11.1994 ja lausumassaan 14.7.1995 esittämäänsä.

Edustuksen oikeudelliset tuntomerkit

Edustukselle on tunnusomaista, että edustaja toimii toisen puolesta kolmanteen nähden.

Edustuksen oikeusvaikutuksen edellytyksiä ovat, että edustus on luvallinen, edustaja toimii edustetun nimissä ja edustusvalta on syntynyt oikein.

Kaupassa edustus on luvallista.

Vastaaja on toiminut sille teräksen myyneeseen tahoon nähden omissa nimissään eikä ole ollut ainakaan välitön edustaja.

Oikeus edustaa toista voi perustua lain säännökseen tai valtuutukseen. Valtuutuksesta on erotettava toimivalta, joka määrää sen, missä laajuudessa edustaja voi toimia päämiehen puolesta. Kauppaedustuksen ollessa kyseessä näistä asioista solmitaan edustussopimus. Yleensä kauppaedustuksesta sovitaan kirjallisesti, vaikkakin edustussopimus voi olla konkludenttinen.

Välillisestä edustuksesta

Välillisessä edustuksessa toimitaan toisen lukuun. Välillisessä edustuksessa edustaja toimii kuitenkin omissa nimissään, kun välittömässä edustuksessa edustaja toimii päämiehen nimissä.

Komissionäärillä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, joka toisen, päämiehen kanssa tekemässään sopimuksessa on sitoutunut tämän lukuun, mutta omissa nimissään päättämään tavaroiden myynti- tai ostosopimuksia. Komissionääri ei siis myynti- tai ostosopimuksia kolmannen henkilön kanssa tehdessään päätä sopimusta päämiehen nimissä, vaan hän tekee sen omissa nimissään. Sopimus syntyy silloin komissionäärin ja kolmannen henkilön välille. Tämä merkitsee, että sopimuksesta johtuvat velvollisuudet kohdistuvat komissionääriin eikä päämieheen, kuten on asia välittömän edustajan päättämien sopimusten osalta.

Ostokomission asettamat velvoitteet komissionäärille

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että kauppaedustajalla on seuraavanlaiset velvollisuudet:
- edistää myyntiä tai ostoa,
- huolehtia päämiehen edusta,
- toimia velvollisuudentuntoisesti ja rehellisesti,
- noudattaa päämiehen antamia ohjeita,
- noudattaa tiedonantovelvollisuutta sekä
- noudattaa vaitiolovelvollisuutta.
(Telaranta, "Kauppaedustaja, myyntimies ja yksinmyyjä", Helsinki 1993, s. 33)

Edustajan velvollisuuksien laiminlyömisestä seuraa vahingonkorvausvelvollisuus.

Vastaajan velvollisuuksien rikkomisesta

Vastaaja ei ole edustajana noudattanut velvollisuuttaan valvoa päämiehen etua. Se ei ole tarkastanut teräksen laatua tai huolehtinut siitä, että teräs on vaaditun laatuista.

Mikäli vastaajalla ei ole ollut teräsalan asiantuntemusta, sen ei olisi tullut myöskään antaa kantajan uskoa näin. Vastaaja ei olisi saanut antaa lausuntoja teräksen laadusta eikä allekirjoittaa laatutodistusta eikä myöskään esittää perättömiä väitteitä teräkselle tehdyistä tutkimuksista.

Vastaaja on salannut kaupassa olleen välikäden, joka on rahastanut suuren summan ilman, että kantaja olisi ollut tietoinen välikädestä. I on tosiasiallinen myyjä, mikäli vastaaja katsotaan välittäjäksi.

Vastaaja on myös menetellyt velvollisuudentuntoisuus- ja rehellisyysvaatimuksen vastaisesti, kun se on pitänyt "todellisen myyjän" identiteetin salassa ja teeskennellyt itse ostaneensa teräksen eestiläiseltä yhtiöltä, jonka nimeä ei ole paljastettu kantajalle. Jotta valtuuttaja voisi saada mitään oikeuksia kolmanteen nähden, täytyy kolmannen olemassaolon vähintäänkin olla tiedossa valtuuttajalla.

Vastaaja on väittänyt neuvotelleensa korvausasioista RE:n ja valmistajan kanssa. RE:ssä ei tunneta vastaajaa. Vastaaja on myös väittänyt R Oy:n asiantuntijoiden tutkineen teräserää. R Oy ei ole tiettävästi tehnyt minkäänlaista terästutkimusta vastaajan tai I:n pyynnöstä.

Vastaajan toimintaa ei voida pitää rehellisenä eikä velvollisuudentuntoisena ja se on ollut hyvän tavan vastaista.

Välillisen edustajan suhteesta päämieheen

Ostokomissiossa edustaja toimii omissa nimissään. Sopimussuhde syntyy vain päämiehen ja edustajan välille sekä vastapuolen ja edustajan välille. Edustaja ei jää ulkopuoliseksi eikä päämiehen ja vastapuolen välille synny oikeussuhdetta. Vain poikkeustapauksissa päämies voi saada oikeuden suoraan vastapuolta vastaan, esim. edustajan konkurssin yhteydessä.

Kantaja on oikeussuhteessa vain välillisenä edustajana toimineeseen vastaajaan, eikä se voi siksi lähteä hakemaan korvausta keneltäkään muulta. Vastaaja on kantajaan nähden vastuussa toimittamansa tavaran laadusta.

Vastaaja on allekirjoittamalla laatutodistuksen sitoutunut vastaamaan kantajalle teräksen laadusta.

Kantaja ja vastaaja eivät ole sopineet rajahinnasta tai palkkioprosentista. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan rajahinta kuuluu toimeksiantajalle (Palmgren - Olsson). Toimeksiantosuhteen tunnusmerkit kantajan ja vastaajan välillä eivät täyty.

Mikäli vastaaja katsottaisiin välittäjäksi, on sillä ns. välittäjän tietovastuu. Välittäjä vastaa sellaisista laatua ynnä muuta koskevista vakuutuksista, joita se on antanut tavarasta ja jotka eivät ole valmistajan antamia. Kun alkuperä- ja laatutodistuksissa on ollut vastaajan allekirjoitus, on kantajalle syntynyt mielikuva siitä, että vastaaja on sitoutunut vastaamaan tavarasta näiden sitoumusten mukaisesti. R Oy:llä on itsenäinen vastaajan (välittäjän) vastuusta riippumaton vastuunsa.

5. Velvollisuus tarkastaa tavara

Kauppaa koskevien lakien mukaan (L kansainvälisestä irtaimen kaupasta 4 ') mikäli tavaran kauppaan liittyy kuljetus, voi ostaja tarkastaa tavaran pätevästi määräsatamassa.

S oli tavaraa lastattaessa saapuvilla, jotta saataisiin varmuus siitä, että tavara todella lastataan alukseen eikä käy kuten eräässä venäläisten kanssa tehdyssä sopimuksessa, että tavaraa ei milloinkaan saatu, vaikka kauppahinta oli suoritettu.

S:llä ei ollut valtuuksia tarkastaa tavaraa kantajan lukuun eikä S:llä edes ollut siihen tarvittavaa asiantuntemusta.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen mukaan (Palmgren - Olsson) on komissionsaajan tarkastettava tavara. Vastaajankin edustaja oli saapuvilla tavaraa lastattaessa.


Väite Kannetta ei ole pantu vireille lain edellyttämässä määräajassa.

Vaatimukset Vastaaja on vaatinut, että
1 kanne jätetään tutkittavaksi ottamatta tai ainakin hylätään,

2 kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut tähän kanteeseen vastaamisen osalta laillisine korkoineen päätöspäivästä lukien.


Kauppakaaren 18 luvun 8 ':n oikeusohjeen mukaan kanne asiamiestä vastaan tulee nostaa yön ja vuoden kuluttua siitä, kun toimeksiantosuhde on päättynyt.

Vastaajan toimeksianto on käsittänyt teräserän ostamisen kantajan lukuun. Toimeksianto on tullut suoritettua ja toimeksiantosuhde on päättynyt terästoimituksen ja sen maksun tapahduttua. Mikäli katsottaisiin, että toimeksiantosuhde on joiltakin osin jatkunut kyseisen ajankohdan jälkeen, on kantajan ja vastaajan välinen toimeksiantosuhde kuitenkin päättynyt viimeistään 10.7.1994, jolloin kantaja on ryhtynyt esittämään vastaajaa kohtaan vaateita.

Kantajan haastehakemus on allekirjoitettu 14.7.1995, joten asia ei ole voinut tulla vireille kauppakaaren tarkoittamassa yön ja vuoden määräajassa.

12. Väitteet määräajan katkaisemisesta

Kanteeseen II sovellettavassa kauppakaaren 18 luvun 6 ':ssä säädetty yhden vuoden määräaika kanteen vireillepanolle ei ole katkennut pääkanteen vireillepanolla. Kanneaika on voinut alkaa aikaisintaan siitä hetkestä, kun tavara on lastattu ja asiakirjat luovutettu eli 23.10.1993. Kanteen I perusteella ei voida esittää kanteen II mukaisia vaatimuksia, koska kanneperusteena on eri oikeussuhde.

Kantajan lausuma vastaajan vastauksesta

Vastaajan väitteeseen, ettei vaatimusta ole pantu vireille lain edellyttämässä määräajassa ja viittaukseen kauppakaaren 18 luvun 8 ':ään kantaja on viitannut kauppakaaren 18 luvun 9 ':ään, jossa säädetään, että kanne asiamiehen toimituksesta on nostettava yön ja vuoden kuluessa siitä, kun asiamies toimesta erosi. Kun kantaja ei ole missään vaiheessa pitänyt oikeussuhdetta toimeksiantosuhteena, ei vastaajan väittämä 10.7.1994 tehty vaatimus ole toimeksiantosuhteen irtisanominen. Vastaaja ei ole itse ilmoittanut eroavansa väittämästään toimeksisaajan tehtävästä eikä tehnyt kauppakaaren tarkoittamaa tiliä toimestaan.

Kantaja on nostanut kanteen sen oikeussuhteen perusteella, joka kantajan ja vastaajan välillä on ollut, ennen kuin vuosi ja yö on kulunut vastaajan väittämästä toimeksiantosuhteen päättymisestä 10.7.1994. Kanne on nostettu kauppahinnan alennus-ja vahingonkorvausvaatimuksena perustuen myyjän vastuuseen. Vahingonkorvauslain mukainen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

Vaikka katsottaisiin, että kantaja olisi myöhästynyt kanteen nostamisen määräajasta, ei vastaaja voi vedota vanhenemiseen, koska se on omilla toimillaan ilmeisesti tarkoituksellisesti aiheuttanut tämän myöhästymisen.

Vastaajan vahingonkorvausvaatimukseen antama vastaus tukee kantajan näkemystä siitä, että osapuolten välillä asiassa ei ole ollut toimeksiantosuhdetta, vaan kyse on ollut kaupasta.



Riidattamat seikat

1. Teräskauppa tehtiin, jossa kantajalle toimitettiin terästä. Kantaja avasi remburssin vastaajalle koko kauppahinnasta.

2. Kantajan puolesta olivat Tallinnassa M ja S ainakin osan aikaa terästä laivattaessa.

3. Teräs kuljetettiin Pradhu Daya -laivalla Tallinnasta Abu Dhabiin FOB-ehdoin. Kuljetus oli kantajan järjestämä.

4. Lastia purettaessa Abu Dhabissa teräkselle aiheutui ainakin vähäistä vahinkoa.

5. Vastaajaa ei nimenomaisesti kutsuttu tavarantarkastustilaisuuteen Arabiemiirikuntien liittoon.

6. S ja M eivät ole teräsalan asiantuntijoita.

Riitaisat seikat

1. Oliko kantajan ja vastaajan välinen oikeussuhde myyjän ja ostajan välinen suhde vai toimeksiantajan ja toimeksisaajan välinen suhde (kauppa vai ostokomissio tai muu välitys).

2. Onko vastaaja saanut kantajalta palkkiota. Oliko palkkiosta tai palkkioprosentista sovittu. Oliko vastaajalla oikeus saada osa rajahinnasta palkkionaan.

3. Jos vastaaja katsotaan välittäjän asemassa olevaksi, onko se täyttänyt välittäjän velvollisuudet päämiestään kantajaa kohtaan (huolellisuusvelvoite, päämiehen edun valvonta, tietojenanto).

4. Mikäli vastaaja katsotaan välittäjäksi, onko kantaja antanut sille toimiohjeita ja jos, niin onko vastaaja toiminut näiden toimiohjeiden mukaisesti.

5. Mikä merkitys oli kantajan ja vastaajan välillä aiemmin olleella käytännöllä (nosturi- ja kalustokaupat) nyt riidan kohteena olevan terästoimituksen suhteen.

6, Oliko toimitetussa teräksessä virhe. Jos oli, niin millainen virhe.

7. Onko vastaaja vastuussa kantajaan nähden tavaran mahdollisesta virheestä ja jos, niin millä perusteella.

8. Jos tavarassa oli virhe, onko kantaja reklamoinut siitä vastaajalle ajoissa.

9. Oliko vastaaja tietoinen laatuvaatimuksista, käyttötarkoituksesta ja hitsauskelpoisuudesta, jotka kantaja asetti kaupan kohteeksi kelpaavalle teräkselle.

10. Oliko kantajalla oikeus luottaa siihen, että kaupan kohteena ollut teräs vastasi niitä standardeja, joita sen oli luvattu vastaavan, vai olisiko kantajan siitä riippumatta, että teräs vastasi standardia, tullut tarkastaa teräs. Oliko vastaaja luvannut tai vakuuttanut kantajalle, että teräs vastasi kantajan edellyttämin tavoin standardia.
11. Vastaajan edustajan allekirjoitus laatu- ja alkuperätodistuksissa (osoitus sitoutumisesta vastaamaan todistusten osoittamasta laadusta ja todistusten sisällöstä vai ainoastaan oikeaksi todistaminen).

12. Mitä ominaisuuksia GOST -standardit kattavat (kemiallisia ja mekaanisia vaiko pelkästään kemiallisia ominaisuuksia).

13. Kenellä oli velvollisuus tarkastaa tavara ja milloin (lastattaessa/määräsatamassa/muulloin).

14. Onko kantajan suorittama tavarantarkastus ollut asianmukaisesti suoritettu.

15. Mikä oli S:n rooli tavaraa Tallinnassa lastattaessa (pelkästään tavaran lastauksen valvoja ja määrän tarkastaja kantajan lukuun vai myös kantajan valtuuttama tavaran tarkastaja muiltakin osin kantajan lukuun). Hyväksyikö kantaja S:n välityksin tai muutoin laivatun teräksen ja jos, niin miltä osin.

16. Onko kantajan teettämä tutkimus teräksestä ollut puolueettoman tahon tekemä vai kantajan valitseman tahon tekemä ja onko tutkimus luotettava vai yksipuolinen.

17. Onko tavarantutkimus suoritettu asianmukaisesti varaamalla kaikille asianosaisille tilaisuus olla saapuvilla.

18. Oliko kantaja tietoinen siitä, ettei vastaajalla ollut teräskaupan asiantuntemusta.

19. Onko RE:n ja I Oy LTD:n välisellä kauppasopimuksella sellainen merkitys, että vastaaja on I Oy:n laillinen edustaja.

20. Onko kantaja ollut tietoinen RE:n osuudesta teräskaupassa ja jos, niin milloin kantaja tuli tästä tietoiseksi. Oliko kantaja tietoinen tai olisiko kantajan pitänyt ymmärtää RE:n rooli siinä vaiheessa, kun kantajan ja vastaajan välinen sopimus tehtiin.

21. Vahingon määrä.

22. Kauppahinnan alennuksen määrä.

23. Onko kantajan kanneoikeus kanteen II osalta vanhentunut kauppakaaren 18 luvun 9 ':n nojalla.

24. Onko kompensaatiosta käyty neuvotteluja ja jos on, niin keiden välillä. Onko vastaaja toiminut kantajan edustajana mahdollisissa kompensaationeuvotteluissa.

Kantajan kirjalliset todisteet

1) telefax 8.9.1993, läh. E Oy/MS, vast.ott. A Est./W
todistusteema: vastaaja vakuuttaa, että tarjottu teräs vastaa kantajan laatuvaatimuksia. Oikeussuhteen luonne. Painostus kiirehtimään.

2) telefax 9.9.1993, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./W
todistusteema: Oikeussuhteen luonne (vastaaja myyjä). Kiirehtiminen. Hinta (ei puhetta palkkioista eikä rajahinnasta).

3) telefax 15.9.1993, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./W
todistusteema: kiirehtiminen ennen ennakkotarkastusta. Vastaaja ei antanut kantajalle tarkastuskehotusta.

4) telefax 16.9.1993, läh. A Est./W, vast.ott. E Oy
todistusteema: Kantaja pitää vastaajaa myyjänä. Kantaja määrittelee käyttötarkoitustyypin. Vastaajan tietoisuus kantajan tavaran laatua koskevista edellytyksistä.
5) telefax 17.9.1993, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./W
todistusteema: Vakuutus laadusta. Tilausvahvistuksen kiirehtiminen. Ei tarkastuskehotusta.

6) telefax 3.1.1994, läh. A Est./Y, vast.ott. E Oy/N
todistusteema: Vastaaja myöntää vastuunsa. Oikeussuhteen laatu.

7) telefax 9.2.1994, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./BG
todistusteema: Oikeussuhteen luonne. Mikäli kysymyksessä katsotaan olevan välityssuhde, ohjeiden epäselvyys ja päämiehen etuja ei asianmukaisesti valvottu.

8) Ukrainasta tulleiden teräslevyjen laadun tutkimusraportti 8.5.1994
todistusteema: virheellisyys, virheen laatu.

9) A-S laboratoriotutkimus
todistusteema: virheellisyys

10) Kolmannen osapuolen tarkastuksen todistajan löydökset eli tavarantarkastajan lausunto
todistusteema: virheellisyys. Virheellisen teräksen määrä.

11) telefax 18.9.1993, läh. A Est./W, vast.ott. E Oy
todistusteema: oikeussuhteen luonne.

12) telefax 7.2.1994, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est.
todistusteema: Vastaaja on katsonut olevansa vastuussa virheestä.

13) valokuvia ja suomennos kuvateksteistä
todistusteema: virheellisyys

14) telefax 21.12.1993, läh. E Oy, vast.ott. A Est./M
todistusteema: oikeussuhteen luonne (Vastaaja antaa tarjouksia omissa nimissään)

15) telefax 12.1.1994, läh. S, vast.ott. A Est.
todistusteema: S:n rooli. Tavarantarkastus.

16) telefax 24.2.1994, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./M
todistusteema: reklamaatio. Virheen myöntäminen. Mikäli vastaaja välittäjä, osoituksena siitä, ettei selkeitä ohjeita annettu.

17) telefax 28.5.1994, läh. A Est., vast.ott. E Oy
todistusteema: Ei selkeitä ohjeita. Pyritty välttelemään asian selvittämistä.

18) telefax 23.10.1993, läh. TR Oy/ S, vast.ott. A Est.
todistusteema: S:n rooli. Yhtiön edustajan läsnäolo lastauksessa.

19) telefax 29.10.1993, läh. TR Oy/ S, vast.ott. E Oy
todistusteema: S:n rooli tavaraaa lastattaessa.

20) telefax 10.7.1994, läh. A Est., vast.ott. E Oy
todistusteema: oikeussuhteen luonne. S:n ja M:n rooli.

21) kauppalasku 29.10.l993 ja proformalasku 21.9.l993
todistusteema: tiedossa olleet GOST -standardit, joiden mukaisena terästä myyty

22) GOST 19282-73 -standardi
todistusteema: standardin mukaiset mekaaniset vaatimukset

23) alkuperätodistus
todistusteema: oikeussuhteen luonne

24) kauppasopimus 6.10.1993 RE:n ja I:n välillä (lukuunottamatta ko. kauppasopimuksen sivua n:o 10)
todistusteema: oikeussuhteen luonne

25) telefax 16.6.1993, läh. E Oy/MS, vast.ott. A Est.
todistusteema: Virhe. Vakuutus hitsauskelpoisuudesta.

26) laatutodistus
todistusteema: Oikeussuhteen luonne (Vastaajan toiminta myyjänä). Vastaajan sitoutuminen vastaamaan laadusta.

27) alkuperätodistus
todistusteema: oikeussuhteen luonne

28) pakkausluettelo
todistusteema: Vastaajan rooli kaupassa. Teräs ollut jonkin aikaa vastaajan hallinnassa.

29) telefax 16.9.1993, läh. E Oy/N, vast.ott. A Est./W
todistusteema: vakuutus hitsattavuudesta

30) telefax 16.9.1993, läh. E Oy/N, vast.ott.A Est./W
todistusteema: vakuutus standardinmukaisuudesta

31 a) A36/A36M -94
31 b)
todistusteema: myyjän tietoisuus ostajan edellyttämästä käyttötarkoituksesta ja hitsattavuusvaatimuksesta

32) JIS G 3101 -standardi
todistusteema: myyjän tietoisuus teräksen käyttötarkoituksesta

33) rahtikirja n:o 1
todistusteema: laatua ei hyväksytty lastattaessa

34) telefax 2.1.1994, läh. A Est., vast.ott. E Oy
todistusteema: reklamaatio

35) telefax 17.1.1994, läh. A Est., vast.ott. E Oy
todistusteema: reklamaatio

36) telefax 5.8.1994, läh. RE, vast.ott.?
todistusteema: RE pitää itseään välittäjänä; vastaajan rooli myyjänä

37) Ote GOST 1050-88 -standardista
todistusteema: GOST-standardin vaatimukset

38) Tutkimuksen tehneiden yritysten kaupparekisteriotteet ja Kauppa- ja teollisuuskamarin jäsenrekisteritodistukset
Todistusteema: tutkimuksen tehneiden yhtiöiden luotettavuus ja puolueettomuus

Kantajan henkilötodistajat ja todistusteemat
1) W
todistusteema: sopimuksen syntyminen, tietojen välittäminen ennen kauppaa, kantajan käsitys oikeussuhteen luonteesta, tavaran tarkastukseen liittyneet seikat, tavaran virheet ja niistä teetetyt tutkimukset, yhteydenpito vastaajaan vahingon tapahduttua, reklamaatio, kauppahinnan alennuksen ja vahingon määrä.

2) AK
todistusteema: terässtandardien vaatimukset, valokuvien tulkinta, lausuntojen tulkinta ja kauppatapa


Vastaajan todistusteemat kantajan kirjallisista todisteista

8), 9), 10): tarkastuksen toimittamistapa, tarkastusten yksipuolisuus, tarkastuksissa ilmenneet havainnot

22), 37): GOST- normien vaatimukset

36): RE:n rooli teräskaupassa

38) Kaupparekisteriotteista ilmenevä Ma-D:n ja Al H -yhtiöiden toimiala osoittaa asiantuntemuksen puutetta (eivät olleet erikoistuneita teräksen tarkastamiseen).

Vastaajan kirjalliset todisteet

1) telefax 16.6.1993, läh. E Oy
2) telefax 14.7.1993, läh. E Oy
3) telefax 19.7.1993, läh. E Oy
4) telefax 19.7.1993, läh. A Est.
5) telefax 20.7.1993, läh. E Oy
6) telefax 21.7.1993, läh. E Oy
7) telefax 21.7.1993, läh. E Oy
8) telefax 22.7.1993, läh. E Oy
9) telefax 23.7.1993, läh. A Est.
10) telefax 8.9.1993, läh. E Oy
11) telefax 9.9.1993, läh. E Oy

12) telefax 15.9.1993, läh. E Oy
todistusteemat 1)-12): Kantajan ja vastaajan välillä vallinnut oikeussuhde ennen teräshankintaa. Todisteen 9) osalta myös tulevan hankinnan aiottu toteuttamistapa.

13) telefax 16.9.1993, läh. E Oy
14) telefax 16.9.1993, läh. A Est.
15) telefax 17.9.1993, läh. E Oy
16) telefax 18.9.1993, läh. A Est.
todistusteemat 13)-16): tilausvaltuuden antamiseen liittyneet toimet

17) remburssin avausilmoitus 4.10.1993
todistusteema: tilauksen maksujärjestelyt

18) alkuperätodistus 28.9.1993
todistusteema: alkuperätodistuksen oikeaksi todistaminen

19) kirje 5.10.1993, läh. E Oy
todistusteema: teräshankinnan maksujärjestely

20) laatutodistus 18.10.1993
todistusteema: laatutodistuksen oikeaksi todistaminen

21) sopimus 19.10.1993
todistusteema: omistusoikeuden siirtyminen RE A/S:ltä kantajalle

22) telefax 23.10.1993, läh. S
todistusteema: teräserän tarkastaminen kantajan toimesta Tallinnassa

23) telefax 28.12.1993, läh. Abu Dhabi M & M International
todistusteema: kantajan reklamaation kohdistuminen rahdinkuljettajayhtiöön

24) kirje 2.1.1994, läh. A Est.
todistusteema: kantajan ohjeet reklamoinnista vastaajalle. Kantajan käsitys, ettei vastaaja ole vastuussa teräserän laadusta. Vastaajan rooli hankinnassa.

25) telefax 3.1.1994, läh. E Oy
todistusteema: vastaajan toiminta kantajan reklamaatiota koskeneiden ohjeiden mukaisesti. Vastaajan rooli hankinnassa.

26) telefax 12.1.1994, läh. S
todistusteema: Kantajan reklamaatio kantajan tavarantarkastajalle. Kantajan tavarantarkastajan käsitys teräserän kunnosta.

27) telefax 17.1.1994, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan toimiohjeet vastaajalle reklamaation suhteen. Kantajan käsitys, ettei vastaaja ole vastuussa teräserän laadusta.Vastaajan rooli hankinnassa.

28) telefax 18.1.1994, läh. E Oy
todistusteema: Vastaajan käsitys teräksen tarkastamisesta kantajan toimesta. Vastaajan aiemmat pyynnöt kantajalle tarkastaa tavara. Vastaajan toiminta reklamaatioita koskevien kantajan ohjeiden mukaisesti. Vastaajan rooli hankinnassa.

29) telefax 7.2.1994, läh. E Oy
todistusteema: Vastaajan toiminta reklamaatioita koskeneiden kantajan ohjeiden mukaan.

30) telefax 8.2.1994, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan ohjeet vastaajalle vastaajan hankkiman kompensaatioehdotuksen osalta. Kantajan käsitys vastaajan roolista hankinnassa.

31) telefax 9.2.1994, läh. E Oy
todistusteema: Vastaajan toimet reklamaatioita koskeneiden kantajan ohjeiden mukaisesti. Vastaajan rooli hankinnassa.

32) telefax 17.2.1994, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan toimiohjeet vastaajalle reklamaation osalta. Kantajan käsitys vastaajan roolista hankinnassa. Teräserän väitettyjen virheiden kohdentuminen 4 mm:n paksuiseen levyyn.

33) telefax 28.5.1994, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan toimiohjeet vastaajalle reklamaation osalta. Kantajan käsitys vastaajan roolista teräshankinnassa. Kantajan teettämän terästutkimuksen yksipuolisuus.

34) telefax 10.6.1994, läh. E Oy
todistusteema: Vastaajan pyynnöt saada tarkastaa teräserä. Vastaajan käsitys tavaran tarkastamisvelvollisuudesta ja tarkastamisesta ennen laivausta Tallinnassa. Vastaajan tarjous edelleen avustaa kantajan reklamaation/kompensaation toteuttamiseksi.

35) telefax 10.7.1994, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan uuden toimitusjohtajan mielenmuutos.

36) telefax 10.3.1993, läh. A Est.
todistusteema: Kantajan ja vastaajan välillä vallinnut oikeussuhde ja siihen perustuneet hankintojen maksujärjestelyt.

37) telefax 11.3.1993, läh. A Est.
38) telefax 14.3.1993, läh. A Est.
todistusteemat 37-38): kantajan ja vastaajan välillä vallinnut oikeussuhde.

39) telefax 15.6.1994, läh. E Oy
todistusteema: Vastaajan toiminta reklamaatiota koskeneiden kantajan ohjeiden mukaisesti. Vastaajan käsitys tavaran tarkastamisesta Tallinnassa, sekä tarkastamisen merkityksestä asiassa.

40) standarditaulukko
todistusteema: GOST- ja ASTM -normien rinnasteisuus.

41) 18 valokuvaa
todistusteema: M:n havainnot lastauksesta

Vastaajan henkilötodistajat ja todistusteemat

1) M
todistusteema: kantajan ja vastaajan välisen oikeussuhteen luonne, teräserän tilaamiseen liittyneet seikat, teräserän tarkastamiseen liittyvät kysymykset, reklamointi, vahingon määrä ja kauppahinnan alennuksen määrä, neuvottelut kompensaatiosta.

2) TG
todistusteema: metallikaupan kauppatapa ja teräksen tarkastaminen, tarkastuksen tehneiden tahojen luotettavuus, tehdyn tarkastuksen luotettavuus.

3) Ma S, varatuomari
todistusteema: metallikaupan kauppatapa ja teräksen tarkastaminen, syy teräksen toimitukseen liittyvien tiettyjen asiakirjojen allekirjoittamiseen vastaajan toimesta.




1. Sovellettavat oikeusohjeet

Vastaaja, myyjä E Oy on Suomesta ja ostaja A Arabiemiirikuntien liitosta.

Kansainväliseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavan lain 1 ':n mukaan tätä lakia sovelletaan kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan. Saman lain 4 ':n mukaan elleivät sopimuskumppanit ole 3 ':ssä mainituin tavoin sopineet sovellettavasta laista, on kauppaan nähden voimassa sen maan laki, jossa myyjällä on kotipaikkansa, kun hän otti vastaan tilauksen. Jos tilauksen on ottanut vastaan myyjän omistama liikelaitos, sovelletaan sen maan lakia, jossa liikelaitos sijaitsee.

Koska kirjallista sopimusta ei ole, sopimukseen on sovellettava myyjän eli E Oy:n maan lakia eli Suomen lakia.

Kauppalain (355/87) 4 luvun 17 ':n mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä mitä voidaan katsoa sovitun. Kauppalain 4 luvun 18 ':n mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Saman ':n 2 momentin mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoidessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut tai hänen ei olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista. Kauppalain 4 luvun 20 ':n mukaan ostaja ei saa virheenä vedota sellaiseen seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä ja saman ':n 2 momentin mukaan jos ostaja on ennen kaupan tekoa tarkastanut tavaran tai ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt noudattaa myyjän kehotusta tarkastaa se, hän ei saa virheenä vedota sellaiseen seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, ellei myyjä ole menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti.

2. Sopimuksen syntymisestä ja sopimussuhteesta

Tehdessään kaupan irtaimesta esineestä myyjä ja ostaja tekevät oikeudellisessa mielessä oikeustoimen, jota nimitetään sopimukseksi. Sopiessaan irtaimen kaupasta myyjä ja ostaja voivat tehdä sen yksinkertaisimmin sopimalla vain siitä, mitä myydään ja mitä siitä maksetaan. Kauppa toteutuu, kun toinen antaa tavaran ja toinen suorittaa siitä maksun.

Riidatonta asiassa on, että sopimus on syntynyt. Sopimusta ei yleensä tavarakaupassa tarvitse tehdä määrämuodossa. Näin ollen suullinen sopimus vaikkapa puhelimessa tehtynä muodostaa pätevän sopimuksen. Suullisella sopimuksella tosin joudutaan tilanteeseen, jossa sopimuksen ehdot ja niiden sitovuus jää riippumaan siitä, vallitseeko sopijapuolten välillä yhteisymmärrys sopimusehtojen sisällöstä ja niistä sovituiksi katsottavista seikoista, joita ei ole kirjattu mahdollisiin suullisen sopimuksen pohjana oleviin telefaxeihin tai muuhun aineistoon. Usein menetellään ristiriitojen välttämiseksi siten, että suullisesti tehdyt sopimukset vahvistetaan myöhemmin esimerkiksi sähkeellä tai kirjeellä. Sopimuksen vähimmäissisältönä ovat määräykset kaupan kohteesta, hinnasta ja toimitusehdoista. Sopimukseen sovellettavasta laista jätetään usein sopimatta. Kysymys joudutaan tällöin ratkaisemaan kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti, jos erimielisyyksiä ilmenee.


2.1. E - I Oy

E Oy on tehnyt I Oy:n kanssa 19.10.1993 kauppasopimuksen, jossa teräksen myyjänä on ollut I Oy ja ostajana E Oy. E Oy oli ostanut teräksen tarkoituksin myydä ja välittää Virossa sopimuksentekohetkellä olleet sopimuksen liitteessä yksilöidyt terästuotteet suoraan edelleen ulkomaiselle ostajataholle, jota sopimuksessa on kutsuttu loppuostajaksi. Kauppasopimuksen loppuostaja on ollut A, tämän jutun kantaja.

I Oy:n ja E Oy:n välinen kauppasopimus ei ole kattanut A:n ja E Oy:n sopimussuhdetta.

2.2. E Oy - A

E Oy:n ja A:n välinen sopimus on tehty telefaksien välityksellä. Sopimuksen syntymiseen johtaneiden telefaksien sanamuodosta ei ole pääteltävissä, miten kyseistä sopimussuhdetta olisi tulkittava.

A on ilmoittanut E Oy:lle tilaavansa tämän tarjoamat teräslevyt 18.9.1993. Ostotoimeksiannon saatuaan E Oy on tehnyt teräslevyjä koskevan tilauksen I Oy:lle. I Oy:n ja E Oy:n välinen kauppasopimus on allekirjoitettu 19.10.1993.

2.3. Johtopäätökset

Käräjäoikeudelle ei ole esitetty E Oy:n ja A:n välistä kirjallista sopimusta. E Oy on ostanut teräksen I Oy:ltä tarkoituksin myydä ja välittää Virossa sopimuksentekohetkellä olleet terästuotteet suoraan edelleen ulkomaiselle ostajataholle, jota sopimuksessa on kutsuttu loppuostajaksi.

Asianosaisena todistelutarkoituksessa kuultuna W on kertonut, että kysymyksessä oli ollut kauppa, jossa E Oy on ollut myyjänä ja A ostajana. M todistajana on puolestaan kertonut, että E Oy oli toiminut A:n ostoagenttina. Todistajankertomukset ovat keskenään ristiriitaiset. Käräjäoikeus katsoo, että toisen todistajan kertomusta ei ole pidettävä toista uskottavampana. Henkilötodistelulla ei siten ole ollut selvitettävissä, onko kyse ollut edustuksesta vai kaupasta.

Harkitessaan sitä, onko E Oy:n ja A:n sopimussuhdetta pidettävä ostokomissiona vai kauppana, käräjäoikeus on kiinnittänyt huomiota tämän vuoksi siihen, että teräksen myyneen I Oy:n ja E Oy:n välisen sopimuksen sanamuodon ja kantajan ja vastaajan välillä vaihdettujen telefaxien sisällön perusteella arvioituna kyseessä ei ole ostokomissio vaan kauppa. Sopimussuhteen luonnetta arvioitaessa käräjäoikeus on ottanut lisäksi huomioon sen, että hinta on määritelty tonnia kohden, että koko kauppahinta on maksettu vastaajayhtiölle sekä sen, että E Oy:llä on ollut omistusoikeus I Oy:ltä ostettuihin teräslevyihin. E Oy:tä on pidettävä siten myyjänä suhteessa A:han.

3. Kaupan kohteen määrittämisestä

Myyjän ja ostajan tulee kauppaa tehdessään yksiselitteisesti määritellä sopimusehdoin kaupan kohde esimerkiksi ilmaisemalla tavaran laji, laatu, määrä ja käyttötarkoitus. Tavaran laji ja laatu ovat usein tarkkaan yksilöitävissä tietyllä tyyppimerkinnällä, jonka myyjä on tavaralle antanut tavaran nimenä sekä siihen liittyvinä kirjain- ja numerosarjoina. Yhdessä ne osoittavat tavaran eroavuuden muista samanlajisista ja ehkä samanlaatuisistakin tavaroista. Jos kysymyksessä on sellainen tavara, josta on olemassa vahvistettu
virallinen standardi, on määrittelyssä syytä mainita ko. standardi. Kerrotulla tavalla meneteltäessä niin myyjä kuin ostajakin tietävät, mitkä vaatimukset tavaran laatunsa ja muiden ominaisuuksiensa osalta tulee täyttää.

Tavaran käyttötarkoituksen ilmoittaminen sopimuksessa on tarpeellista erityisesti silloin, kun tavaran lajin tai laadun yksilöintiä ei voida sopimuksessa suorittaa riittävällä täsmällisyydellä. Ostajan tulee kaupasta sovittaessa selvästi ja todistettavasti ilmaista tavaran mahdollinen erityinen käyttötarkoitus ja siten varmistaa, että tavara toimitetaan juuri tähän tarkoitukseen soveltuvana.

E Oy on välittänyt kantajalle saamiaan tietoja siitä, minkä standardin mukaan teräs on valmistettu.

Laatu- ja alkuperätodistuksessa olevilla vastaajan allekirjoituksilla on viitaten käräjäoikeudessa todistajana kuullun Ma S:n kertomukseen vain se merkitys, että näin asiakirjat todistettiin oikeiksi kauppakamarin leimaa varten. Allekirjoituksellaan vastaaja ei siten ollut sitoutunut vastaamaan tavaran laadusta ja alkuperästä todistusten mukaisesti. Vastaaja ei ole tarkastanut tavaraa, minkä kantaja on tiennyt. Tilaus oli tehty kahden päivän sisällä siitä, kun teräserä oli löytynyt.

Todistaja M on kertonut, että vastaaja ei ollut painostanut eikä kiirehtinyt kantajaa tekemään päätöstä teräserän suhteen. Metallikaupan luonne yleensä edellyttää nopeita päätöksiä. W on kertonut tienneensä, että teräs on venäläistä, ukrainalaista tai puolalaista. M on kertonut, että hinta oli ollut halpa. Kantajalle on ilmoitettu teräserän myyjä RE, jolta teräserän omistusoikeus on siirtynyt suoraan kantajalle. Kantajan tavarantarkastaja on tiennyt ennen teräksen siirtymistä partaan ylitse, että RE oli myyjä E Oy:lle. Vastaajan proformalaskussa olleet yksilöinnit ovat perustuneet myyjän antamiin tietoihin, minkä käräjäoikeus katsoo kantajan A:n tienneen.

Käräjäoikeus katsoo, että vastaaja E Oy ei ole tiennyt teräksen aiottua käyttötarkoitusta.

4. Tavaran tarkastaminen ja kantajan teettämä tutkimus tavaran virheestä
Ostaja on ja hänen pitääkin olla kiinnostunut siitä, minkälaista tavaraa myyjä hänelle on toimittanut. Tavaran lajista ja laadusta riippuu, millä tavalla ja missä laajuudessa tarkastamisen tulee tapahtua. Tavaran tarkastaminen on ostajan oikeussuojan kannalta ensiarvoisen tärkeä toimenpide. Tavaran saavuttua hänen on varmistauduttava siitä, että se on sopimuksenmukaista. Jos näin ei asianlaita ole, hänen on välittömästi tehtävä huomautus ja mahdolliset vaatimukset myyjälle.

Asiassa on riidatonta, että tavara oli sovittu toimitettavaksi ehdoin FOB Tallinna. Ostajan velvollisuutena on tavaran tarkastaminen ennen lastausta.

M todistajana on kertonut, että W oli nimenomaan kieltäytynyt tavarantarkastuksesta pitäen sitä tarpeettomana. Kantajan edustajana on paikalla ollut S sekä M. W on kertonut, että he olivat hyväksyneet tavaran, vaikkakin siinä oli ollut vähäistä ruostetta. Käräjäoikeus katsoo siten, että tavarantarkastusvelvollisuus on ollut kantajalla ja on katsottava, että kantaja on hyväksynyt tavaran Tallinnan satamassa. Piilevistä virheistä vastaaja E Oy ei ole vastuussa, sillä ne eivät ole kuuluneet E Oy:n vaikutuspiiriin.

Todistaja M on kertonut, että teräs purettiin määräsatamassa kolmessa päivässä ja purettaessa teräs vaurioitui. Käräjäoikeudelle kantaja on antanut kirjalliset todisteet numero 8-10, jotka sisältävät tutkimuksen tavaran virheestä.

W on kertonut, että hänen tietämänsä mukaan E Oy:n edustajaa ei kutsuttu paikalle. Tämän on myös M kertonut.

M on kertonut, että hän oli ollut paikalla tutkimusta tehtäessä. Tutkimus oli tehty ns. tuotantoalueella olleesta teräksestä ja siten, että kaksi teräslevyä oli maalattu valkoisella värillä. M ei tiennyt, oliko tutkimus tehty E Oy:n toimittamasta teräksestä. M ei tiedä levyille tehdyn muuta tutkimusta.

Kantajan teettämä tutkimus on M:n todistajankertomuksesta ilmenevin tavoin yksipuolinen eikä edes ole pääteltävissä, onko tutkimus nimenomaan tehty E Oy:n myymästä teräserästä.

Käräjäoikeus katsoo siten, että tutkimus on tehty vastoin tavaran tarkastamista koskevaa kauppatapaa antamatta vastaajalle mahdollisuutta olla saapuvilla tarkastuksessa. Lisäksi ottaen huomioon M:n kertomus, että 70 % teräksestä on joko käytetty jalostukseen tai myyty, näyttämättä on jäänyt, että tavara olisi ollut virheellistä.

Vaatimus kauppahinnan alentamisesta on siten hylättävä.

Kohta 2.

Vaatimuskohta 2 on perustunut kantajan väitteeseen siitä, että viallisen teräksen laadun johdosta kantaja on menettänyt ainakin 40 säiliövaunun tilauksen ja sille on aiheutunut yli 2 miljoonan USA:n dollarin vahinko.

Todistaja M on kertonut, ettei kantajalla ollut olemassa väitettyä tilausta eikä kantajalle ylipäätään ollut aiheutunut mitään vahinkoa.

M:n myös tältä osin luotettavana pidettävän kertomuksen perusteella käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että kantaja olisi menettänyt tilauksen tai että sille olisi aiheutunut vahinkoa. Siten vaatimus tältä osin on hylättävä.

Kanne II

Koska sopimus on tutkittu kauppana, kantajan toissijainen vaatimus vastaajan velvoittamiseksi suorittamaan korvausta toimeksiantosopimuksen perusteella hylätään.



Kanteet hylätään.

A Transport & General Contracting Establishment velvoitetaan suorittamaan E Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 409.039,62 markkaa viivästyskorkoineen 29.6.1996 lukien. Viivästyskorko on 7 prosenttiyksikköä yli kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin viitekoron.


Antopäivä Asian numero
29. 01.1998 S 96/1129

Helsingin käräjäoikeus 3. os. 29.5.1996 No 17450 (94/45165,

Irtaimen kauppahinnan alentaminen ym.

A Transport & General Contracting Establishment, Abu Dhabi, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat

E Oy, Helsinki

A Transport & General Contracting Establishment (A Est.) on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatinut, että E Oy velvoitetaan suorittamaan sille kauppahinnan alennuksena 2.329.107,10 Yhdysvaltain dollaria 16 prosentin korkoineen 26.9.1993 lukien ja vahingonkorvausta 2.314.678,20 Yhdysvaltain dollaria 16 prosentin korkoineen 2.2.1994 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden osalta 312.491,97 markkaa ja hovioikeuden osalta 10.000 markkaa. molemmat määrät korkoineen. Vielä A Est. on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa kuulustuttaakseen uudelleen kahta jo käräjäoikeudessa kuultua todistajaa.

E Oy on vastannut valitukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan 14.810,80 markkaa.

Hovioikeus on 21.8.1997 päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn 16.10.1997. Asianosaiset ovat kuitenkin pyytäneet asian käsittelyn lykkäämistä sovintoneuvottelujen käymistä varten, mihin pyyntöön hovioikeus on suostunut. Hovioikeus on 4.11.1997 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan suullisesta käsittelystä hovioikeudessa, A Est. 8.000 markkaa korkoineen ja E Oy 20.531,93 markkaa. E Oy on vaatinut, että Asianajotoimisto K Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti A Est.-yhtiön kanssa osallistumaan oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen 5.000 markan osalta.

Asianosaiset eivät ole hovioikeudessa kuulleet henkilötodistajia.


Sovellettava laki:

Kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain 4 ':n mukaan, elleivät sopimuskumppanit ole sopineet sovellettavasta laista, on kauppaan nähden voimassa sen maan laki, jossa tilauksen vastaanottaneen myyjän omistama liikelaitos sijaitsee. E Oy:n kotipaikka on kaupanteon aikaan ollut Suomessa ja siten kauppaan tulisi soveltaa Suomen lakia. Suomi on kuitenkin sitoutunut noudattamaan yleissopimusta kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista eli ns. YK:n kauppalakia, jonka 1 artiklan mukaan yleissopimusta sovelletaan tavaran kauppaa koskeviin sopimuksiin sellaisten sopijapuolten välillä, joiden liikepaikat ovat eri valtioissa, kun kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat sopimusvaltion oikeuden soveltamiseen. Koska A Est. -yhtiön ja E Oy:n välisessä kaupassa tulisi kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan sovellettavaksi sopimusvaltion eli Suomen oikeus, sanotussa kaupassa on näin ollen sovellettava Suomen kauppalain sijasta yleissopimusta.

Tavaran laatu ja tarkastus:

E Oy on kaupanteon yhteydessä toimittanut A Est.-yhtiölle laatutodistuksen kaupan kohteena olevien teräslevyjen koostumuksesta. Todistus on laadittu teräslevyt toimittaneessa RE -nimisessä yhtiössä Tallinnassa. E Oy:n puolesta N on myös allekirjoittanut todistuksen. Yhtiö on siten sitoutunut vastaamaan A Est. -yhtiölle myymiensä teräslevyjen laadusta. Kun E Oy on kaupassa sitoutunut toimittamaan A Est. -yhtiölle tietyt laatuvaatimukset täyttävää terästä, E Oy:n on täytynyt tietää myymänsä teräksen käyttötarkoitus.

A Est. ei ole tarkastanut teräslevyjä ennen kaupantekoa eikä myöskään E Oy:n luovuttaessa levyt Tallinnassa laivaan Abu Dhabiin kuljetusta varten. Yleissopimuksen 38 artiklan mukaan ostajan on tarkastettava tavara niin pian kuin se on olosuhteisiin nähden mahdollista. Jos sopimukseen liittyy tavaran kuljetus, tarkastusta voidaan lykätä siihen saakka, kunnes tavara on saapunut määräpaikkaansa. Tavara, 14.650,208 tonnia teräslevyjä, on kuljetettu laivalla Virosta Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. A Est. -yhtiöllä on siten ollut oikeus tarkastaa tavara vasta sen saavuttua määräsatamaan siitä huolimatta, että tavara on myyty ehdolla FOB/Tallinna.

Yleissopimuksen 67 artiklan mukaan vaaranvastuu siirtyy ostajalle, kun tavara luovutetaan määrätyssä paikassa rahdinkuljettajan hallintaan. Yleissopimuksen 36 artiklan perusteella E Oy myyjänä vastaa myös sellaisesta virheestä, joka on olemassa kun vaaranvastuu siirtyy ostajalle, vaikka virhe ilmenisi vasta sen jälkeen.

Yleissopimuksen 9 artiklassa säädetään, että kauppatapa. josta sopijapuolet ovat sopineet, ja käytäntö, jonka he ovat omaksuneet, sitovat sopijapuolia. Jollei toisin ole sovittu, sopijapuolten katsotaan hiljaisesti saattaneen sellaisen kauppatavan koskemaan sopimustaan tai sen tekemistä, jonka sopijapuolet tunsivat tai joka heidän olisi pitänyt tuntea ja joka kansainvälisessä kaupassa on kyseisellä alalla toimivien ja kyseisen tyyppisten sopimusten osapuolten laajalti tuntema ja säännöllisesti noudattama. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että tavaran tarkastamista koskevan kauppatavan mukaan ostajan on varattava myyjälle tilaisuus olla läsnä tavaran tarkastuksessa. A Est. ei ole valituksessa kiistänyt tällaisen kauppatavan olemassaoloa. Sen toimesta tavara oli tarkastettu kaksi kertaa, maaliskuussa 1994 ja syyskuussa 1994. A Est. ei ole edes väittänyt kutsuneensa E Oy:n edustajaa Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin tavaran tarkastustilaisuuksiin.Tarkastustuloksia koskevat lausunnot tosin tukevat kannetta, mutta epäselväksi on jäänyt, onko tarkastukset edes suoritettu E Oy:n myymästä teräserästä ja kuinka suuri osa levyistä on ollut käyttökelvotonta. Tarkastusten suorittamisessa on siten ollut puutteita, jotka heikentävät niiden perusteella annettujen lausuntojen luotettavuutta. A Est. ei näin ollen ole näyttänyt, että E Oy:n myymässä tavarassa olisi ollut virhe.


E Oy on suullisessa käsittelyssä hovioikeudessa vaatinut, että Asianajotoimisto K Oy A Est.-yhtiön asiamiehenä velvoitetaan yhteisvastuullisesti A Est. -yhtiön kanssa korvaamaan E Oy:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 5.000 markkaa, koska asiamies on pitkittänyt oikeudenkäyntiä vaatimalla tarpeettomasti suullisen käsittelyn toimittamista asiassa ja siten sekä muutoinkin menettelyllään tahallisesti tai ainakin huolimattomuudesta aiheuttanut E Oy:lle kustannuksia.

Kun hovioikeus on ilmoittanut suullisen käsittelyn toimittamisesta 16.10.1997, asianosaiset ovat kumpikin erikseen ilmoittaneet hovioikeudelle haluavansa käydä sovintoneuvotteluja asiassa. Sen vuoksi hovioikeus on päättänyt lykätä suullisen käsittelyn toimittamista. Neuvottelut eivät ole kuitenkaan johtaneet sovintoon ja suullinen käsittely on alkuperäisen vaatimuksen mukaisesti toimitettu 4.11.1997. E Oy ei ole näyttänyt, että Asianajotoimisto K Oy olisi velvollisuuden vastaisella menettelyllä tahallisesti tai edes huolimattomuudesta aiheuttanut oikeudenkäynnin pitkittymisellä kuluja E Oy:lle.

Näillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.


Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

A Transport & General Contracting Establishment velvoitetaan suorittamaan E Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa kohtuullisiksi harkitut 25.000 markkaa.

Asian näin päättyessä A Transport & General Contracting Establishment saa pitää sillä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisinä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.03.1998

Helsingin hovioikeuden puolesta:
Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: RU, MR ja VI
Esittelijä: O N-K

Ratkaisu on lainvoimainen.

Avgörandet har vunnit laga kraft.




  © 2015 Thomas Neumann | Privacy Policy | Cookies | Disclaimer