Case Law:

- Denmark

- Finland

- Iceland

- Norway

- Sweden


- Bulgaria

- Estonia

- Latvia


- Case by Article



Status Chart

AV Conference Book '14

Nordic Judicial Systems




Autonomous CISG Network


Links to Sources

Media Library



Citing the Database

Update History












Date:   18 February 1997
Court:   Turku Court of Appeal
Local case reference:   n/a
CISG Nordic ID:   970218FI
Country of decision:   Finland
Buyer's country:   Finland
Seller's country:   Germany
Goods involved:   Animal Food
Case history:   1st instance: District Court of Turku, 16 June 1995 (included below)
Original language:   Finnish
Provisions cited:   CISG articles 1, 25, 49
Original court document:   Reported below in full text.
Rapporteur:   Thomas Neumann
Case citations:   n/a



Ämmälä,Tuula: International Trade in Finland - the Applicable Rules, Turku Law Journal (1/2003) Section 8.1

DiMatteo, Larry A. et al: The Interpretive Turn in International Sales Law: An Analysis of Fifteen Years of CISG Jurisprudence, Northwestern Journal of International Law & Business (Winter 2004) 299-440 at n.647



by Neumann, Thomas

In the case concerning sale of animal food the buyer had not paid for a delivery and had claimed avoidance due to a delay by the seller. The court found that the seller were entitled to the contract sum. The buyer were entitled to avoid the contract as a delay of 14 weeks did not amount to a fundamental breach.

An abstract is also available at Unilex.


Translated text

by Ämmälä, Tuula. Reproduced with permission from University of Turku.




Judgement 1(13)


16 June 1995, S 94/4988

Claimant: Heinsberg, West Germany [seller]

Defendant: Turku, Finland [buyer]


Case Report

1. The [seller] demanded, among other things, that the [buyer] should pay the [seller] 32,741.28 DM as per the invoice, 16 % interest due on 17 November 1994 and expenses. Alternatively, if the Finnish Interest Act could not be applied in this case, the [seller] demanded that the interest ought to be paid according to the German Bank-Debet-Zinsen.

2. The [buyer] had ordered packages for animal food from the agent of the [seller's] company, Sf. The confirmation of the order was signed by the agent on 6 August 1992. The following were delivered: 36,864 packages marked PG, weighing 100 grams, at 0.52 DM per package, totalling 19,169.28 DM; 21,600 packages marked PrG, weighing 150 grams, at 0.62 DM per package, totalling 13,392 DM; and 12 packages marked Ep, at 15.00 DM per package, totalling 180 DM.

3. The [buyer] was sent an invoice for 32,741.28 DM, on 18 February 1993, the date of payment being 20 March 1993. In spite of the [seller's] reminders, the [buyer] did not pay the purchase price.

4. The alternative demand for interest made by the [seller] was mentioned in the general conditions of sale which were printed on the reverse side of the forms the [seller] used in its business.

5. The [buyer] had ordered the goods mentioned in the case. According to the [buyer's] requirements, the delivery was to be made as soon as possible after the labels were printed. The delay in starting the printing was caused by the [buyer]. The [buyer] had sent the proof corrections to the [seller] over six weeks later. This was the reason why the printing had taken so long and the delivery of the goods was made on time. The fact that the [buyer] had arranged for the carriage of the goods from Camurg to Cuxhaven and from Cuxhaven to Turku proves clearly that the [buyer] had accepted the delivery. The [buyer] had not stated that the delivery was delayed until its rejoinder.

6. The [seller] had argued that the CISG should be applied.

7. The [buyer] contested the action and claimed that it should be rejected. The [buyer] argued that because the printing was delayed and the deliverer had difficulties with its new factory in the former Eastern Germany, they declared the contract avoided in autumn 1992. In spite of this the labels were made for future use.

8. However, the delivery was delayed fundamentally because it took about 14 weeks, whereas in the international sale of food stuffs the delivery time is normally 5-6 weeks from the date of the order. Delivery therefore took over twice the time that is usually accepted in international practice. In spite of the delay the seller did not ask the buyer if he was still ready to accept the sale. For this reason the [buyer] argued that the parties were bound by the avoidance of the contract.

9. Immediately after the goods had arrived in Finland, the [buyer] gave notice to the agent of the seller of the former avoidance of the contract and of the fundamental delay. The [buyer] had given notice to the [seller] that the [buyer] would not take over the goods. The seller retained title to the goods.

10. After the reclamation, the parties agreed that they and the agent should try to sell the goods, but because similar cheaper animal food was available, they failed.

11. The [buyer] argued that the Finnish Sale of Goods Act should be applied in this case.

12. The [seller] argued that the [buyer] had not submitted that the contract was avoided until this trial. Furthermore, the [buyer] had not indicated any difficulties with the factory of the deliverer.

13. The goods had been sold under the Ex works term. This term provides necessarily that the buyer takes measures. That is why the buyer has accepted the goods and transported them to Finland in his own name.

14. The [buyer] stated that the fact that they had paid for the carriage of goods was of no relevance in this case.


The Arguments of the Judgement

15. The District Court of Turku decided that the CISG should be applied according to the Finnish Sale of Goods Act, paragraph 5 and the Finnish Act on Law Applicable to Sale of Goods of International Character.

16. The [seller] had sent a telefax to the [buyer] confirming the order on 6 August 1992. Agent N testified as a witness that the goods ought to have been delivered as soon as possible after the printing of the labels. No proof of any other time of delivery was shown.

17. The delivery took over 14 weeks. The District Court considered that the delivery was delayed.

18. The buyer had fulfilled his obligation to deliver the labels to the seller on 14 November 1992.

19. No reliable evidence had been provided regarding the avoidance of the contract in autumn 1992. The fact that the [buyer] delivered the corrected proofs of the labels on 11 November 1992 supports the view that the contract was not avoided in autumn 1992 and that there was no intention to avoid it.

20. The [buyer] failed to prove that they had given notice of the delay or any other matter in autumn 1992 or thereafter.

21. The [seller] had received an acceptance of the carriage from Camburg to Cuxhaven from the [buyer].

22. Summary. According to Article 49 of the CISG, the buyer may declare the contract avoided if the failure by the seller to perform any of his obligations under the contract amounts to a fundamental breach of the contract. According to Article 25 of the CISG, a breach of a contract committed by one of the parties is fundamental if it results in such detriment of the other party as substantially to deprive him of what he is entitled to expect under the contract, unless the party in breach did not foresee and a reasonable person of the same kind in the same circumstances would not have foreseen such a result. The devaluation of the Finnish Mark does not constitute such a fact which the [seller] or a reasonable person of the same kind in the same circumstances could have foreseen. When considering all the relevant circumstances, the delay in question cannot be regarded as fundamental. According to Article 49(2)(a), in cases where the seller has delivered the goods, the buyer loses the right to declare the contract avoided unless he does so in respect of late delivery, within a reasonable time after he has become aware that delivery has been made. The [buyer] failed to prove that they had declared the contract avoided within a reasonable time after they had become aware that the goods had arrived in Turku. The [buyer] had failed to prove that they had given notice of the avoidance of the contract before in this trial.

23. The District Court therefore ruled that the [seller] had proved their case. The [buyer] was obliged to pay the [seller] the amount of the invoice minus the amount the district customs office had already restored to the [seller], 16 % interest due on 20 March 1993, expenses, and the VAT.



24. According to Article 1(1)(a) of the CISG the Convention applies to contracts of sale of goods between parties whose places of business are in different States, when the States are Contracting States. The place of business of [seller] is in West Germany and of [buyer] in Finland. Both States are Contracting States. The CISG is applicable in this case.

25. There are no provisions in the CISG concerning whether a partial payment ought to be credited primarily as a payment of the capital or the interest. Therefore, the applicable law is the law of the State according to the rules of the Finnish Act on Law Applicable to Sale of Goods of International Character. The Agent of [seller] had received the order in Finland, where [buyer] is domiciled. The applicable law in this question is Finnish law, i.e., the Finnish Commercial Code (The Act on Law Applicable to Sale of Goods of International Character, § 4,2).

26. [Buyer] had accepted the proof corrections on 12 November 1992. Before that date, [seller] had an obligation to deliver the goods. The goods had been sold under the Ex works term. According to this, the time of the delivery was the time of their arrival at [seller's] factory, not the time of their arrival in Finland as the District Court had ruled. The goods left the factory on 18 February 1993. The time from the acceptance of the proof corrections to the delivery was 14 weeks. The usual, reasonable time of delivery in the field is a maximum of 8 weeks. The delivery was delayed.

27. According to Article 49(1)(a), the buyer may declare the contract avoided if the failure by the seller to perform any of his obligations under the contract amounts to a fundamental breach of the contract. A fundamental breach is defined in Article 25 of the CISG.

28. When determining the fundamentality of the breach, the appeal court took into consideration the following points: The devaluation of the Finnish Mark had already happened before the delay caused by [seller] and it therefore has no bearing on the right of [buyer] to avoid the contract. The delivery was delayed by about 6 weeks. When taking into consideration the quality of the goods and the fact that [buyer] is a company engaged in wholesale business selling daily goods, it cannot be concluded on the basis of the time of delay alone that the delay would result in such detriment of the company as substantially to deprive them of what they are entitled to expect under the contract. [Buyer] had not shown that the delay had resulted such detriment.

29. The delay caused by [seller] was not regarded as fundamental. [Buyer] had no right to avoid the contract. Therefore whether [buyer] had given notice of the avoidance of the contract or not was of no relevance.

30. The copy of the telefax sent on 24 May 1993 did not indicate that [seller] accepted the avoidance of the contract. It can only be concluded from the contents of the telefax that the parties had tried to make an adjustment at that stage as [buyer] had not paid the price. This does not constitute an acceptance of the avoidance of the contract. [Buyer] had not shown that [seller] would have accepted the avoidance of the contract.

31. No payment can be credited as a capital before the interest has been paid. (The Finnish Commercial Code, chapter 9, § 5). The amount the district customs office already paid to [seller] has to be credited as payment of the interest.

32. [Buyer] was obliged to pay [seller] the capital of the invoice 32,741.28 DM, the interest due on 17 November 1994, plus expenses.

The decision has become final.



Original text


Lyhennelmä Tuula Ämmälän 

Referatet av fallet kommer att utarbetas på svenska senare. 
Text of the case will be published in English later. 


TUOMIO 1(13 ) 
Riita-asia 5990 
16.6.1995 S 94/4988 

KANTAJA T GmbH, Heinsberg, Saksa 
ASIA velkomus 

Kantajan kanne 

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle erääntyneen laskun mukaisesti 32.741,28 DM 16 %::n viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien sekä kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun alioikeuden tuomion antopäivästä on kulunut kuukausi. 

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että juttua ratkaistaessa ei korkolain mukaista vaadittua 16 %:n viivästyskorkoa pääomalle jostain syystä katsottaisi voitavan jutussa soveltaa, tulisi viivästyskorko tuomita maksettavaksi Saksassa kulloinkin voimassa olevan luottokorkokannan (Bank-Debet-Zinsen) mukaisesti. Näin ollen kantaja vaatii toissijaisesti, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan laskusaatavaa 30.233,95 DM sille luettavine Saksassa kulloinkin voimassa olevan luottokorkokannan (Bank-Debet-Zinsen) mukaisine viivästyskorkoineen 23.3.1995 lukien. 

Kanteen perusteet 

Vastaaja on tilannut kantajayhtiön tuotteita Skandinaviassa edustavan Sf:n välityksellä kantajalta eläinruokapakkauksia. Vastaajayhtiön edustajan allekirjoittaman edellä mainitun tilauksen mukainen tilausvahvistus on päivätty 6.8.1992. Vastaajalle on toimitettu 36.864 kappaletta PG-tunnuksin varustettuja kooltaan 100 grammaa olevia eläinruokapakkauksia 0,52 DM: n yksikköhintaan, yhteishinnan ollessa 19.169,28 DM, 21.600 kappaletta PrG-tunnuksin varustettuja, kooltaan 150 grammaa olevia eläinruokapakkauksia 0,62 DM: n yksikköhintaan, yhteishinnan ollessa 13.392 DM ja 12 kappaletta Ep-eläinruokapakkauksia yksikköhintaan 15,00 DM yhteishinnan ollessa 180 DM. 

Vastaajalle on lähetetty edellä sanottuja toimituksia vastaava 18.2.1993 päivätty eritelty lasku, jonka eräpäivä on ollut 20.3.1993. Määrältään lasku, jonka vastaaja on kantajan kehoituksista huolimatta jättänyt kokonaisuudessaan maksamatta, on edellä vaaditut 32,741,28 DM. 

Sanottu toissijaisesti vaaditun viivästyskoron määräytyminen on todettu kantajan liiketoiminnassaan käyttämien kirje- ja asiakirjalomakkeiden kääntöpuolelle painetuissa yleisissä kaupan ehdoissa. 

Selvitys Saksassa tammikuusta 1993 lukien kulloinkin voimassa olleen luottokoron mukaisesta korkokannasta, joka on laadittu Kreissparkasse Heinsbergissä, ilmenee oikeudelle jätetystä asiakirjasta. 

Vastaaja on tilannut kantajalta kanteessa todetut tavarat. Toimituksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti vastaajan ohjeiden mukaisesti valmistettavien etikettien painatuksen jälkeen, joiden painotyön aloittaminen on viivästynyt vastaajasta johtuvasta syystä. Vastaaja on toimittanut oikovedosten hyväksymis/muutosilmoitukset kantajalle kuuden viikon kuluttua ja pyynnön saatuaan. Painotyö on kestänyt tästä syystä toimitusaikaan liittyneiden joulupyhien vuoksi runsaat kuusi viikkoa ja tavaran toimitus, joka on tapahtunut helmikuussa 1993, on toimitusehtojen mukainen. Vastaajan huolehdittua tavaran kuljetuksen tilaamisesta Campurgista Cuxhaveniin ja huolehdittua itsenäisesti tavaran kuljetuksesta Cuxhavenista Turkuun osoittaa, että vastaaja on hyväksynyt toimitukset. Vastaaja ei ole ennen kanteeseen vastaamista edes väittänyt toimituksen viivästyneen ja vastaaja on vielä myöhäiskeväällä 1993 luvannut N:lle maksaa kantajan laskun. 

Kantaja on lisäksi esittänyt kanteensa perusteluiksi ne seikat, jotka ilmenivät kantajan kirjelmistä, sekä katsonut, että tapaukseen tulisi soveltaa kansainvälistä kauppalakia. 

Vastaajan vastaus 

Vastaaja on kiistänyt kahteen ja vaatinut, että se kaikilta osin hylätään. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 16 %:n vuotuisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä. 

Vaatimuksen määrän osalta vastaaja on katsonut. että vaadittavan summan tulisi olla 24.049,21 DM eli tämä summa saadaan kun alkuperäisen laskun määrästä vähännetään summa, jonka piiritullikamari on palauttanut tavaran toimittajalle. Palautetulle määrälle ei voida vaatia korkoa, mutta sen sijaan 24.049,21 DM:lle voidaan vaatia korkoa laskun eräpäivästä 20.3.1993 alkaen. 

Kiistämisen perusteet 

Tavaran toimitukseen liittyvät painotyöt viivästyivät. Kun ilmeni, että valmistelevat toimet ja painotyöt viivästyivät, ja edelleen ilmeni, että tavaran toimittajalla oli uudessa entisellä Itä-Saksan alueella sijaitsevassa tehtaassaan toimintaongelmia, niin F Oy ilmoitti purkavansa koko kaupan. Tämä tapahtui joskus syksyllä 1992. Tästä huolimatta saatettiin etiketit asianmukaiseen kuntoon kieliasultaan silmällä pitäen mahdollisia tilauksia tulevaisuudessa. 

Alunperin F Oy oli katsonut tilanneensa tavarat suullisesti elokuun alkupäivinä 1992 ja yleisen kansainvälisen kauppatavan mukaan oletti vastaanottavansa tavaraerän elo-syyskuun vaihteessa 1992. F Oy ilmoitti hyväksyvänsä oikovedokset N:n ilmoituksen mukaan 12.11.1992. Tällöin kuitenkin F Oy oletti ilmoittaneensa tekstien sisällön tavarantoimittajalle jo lähes 9 kuukautta aikaisemmin lopullisessa muodossa. 

Mikäli katsotaan. että tavarantoimitukseen olisi toimittajan taholta voitu ryhtyä vasta 12.11.1992 jälkeen, on siinäkin tapauksessa tavarantoimituksessa tapahtunut olennainen viivästyminen, koska tavara saapui Suomeen vasta 25.2.1993. Tavara luovutettiin N:n järjestämälle rahdinkuljettajalle Saksassa 18.2.1993. Joka tapauksessa tavarantoimitukseen on kulunut 14 viikkoa ja yli 15 viikkoa, ennen kuin tavara oli Suomessa. Osapuolet olivat sopineet, että tavara toimitetaan mahdollisimman pian tilauksen tapahduttua. Kansainvälisessä elintarvikkeiden tavarakaupassa tämä merkitsee 5-6 viikkoa tilauksen tekemisestä, Euroopan sisällä tapahtuvassa elintarvikkeiden kaupassa korkeintaan 2-3 viikkoa, sisältäen nuo ajat kaikki mahdolliset painatus-, pakkaus- ym. työt. 

Tavaratoimitus siis myöhästyi yli kaksinkertaisesti siitä. mitä yleisen kansainvälisen kauppatavan mukaan voidaan pitää sovittuna. Viivästymisestä huolimatta myyjä ei tiedustellut ostajalta, hyväksyikö tämä edelleen kaupan. Näin ollen F Oy piti aikaisemmin ilmoittamansa kaupan purkua sovittuna ja osapuolia sitovana. 

F Oy:n tietoon tuli tavaraerän saapuminen Suomeen vasta, kun Suomessa oleva huolitsija ilmoitti tavaran olevan Turussa, Tämä johtui siitä, että F Oy:llä on terminaali Cuxhavenissa ja kaikki F Oy:n nimellä kyseiseen tavaraterminaaliin toimitetut tavaraerät kuljetetaan varustamon kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti mahdollisimman nopeasti Turkuun. Itämeren yli tapahtuvaan kuljetukseen kuluu näin ollen 2-4 vuorokautta. 

Välittömästi tavaraerän tultua Suomeen ja F Oy:n tietoon yhtiön toimitusjohtaja L otti puhelimitse yhteyttä N:ään. Samanaikaisesti F Oy oli vastaanottanut kantajan 18.2.1993 päiväämän laskun tavaraerästä. L reklamoi kantajan agentille Sf:n N:lle viittaamalla ensinnäkin siihen, että osapuolet olivat jo aikaisemmin sopineet tilauksen ja kaupan purkamisesta, sekä siihen, että tavaraerä oli olennaisesti viivästynyt. 

Reklamaation yhteydessä F Oy ilmoitti joko kantajan agentille tai myöhemmin erikseen kantajayhtiölle, että F Oy ei vastaanota kyseistä tavaraerää. joka sijaitsi Turun piiritullikamarin tullivarastossa. Todettakoon lisäksi, että myyjä oli saksalaisen oikeuskäytännön nojalla sekä yleisen sopimusehtojen mukaisesti pidättänyt omistusoikeuden kyseiseen tavaraerään. 

Tämän reklamaation jälkeen sopijapuolet T GmbH myyjäosapuolena ja F Oy ostajaosapuolena ryhtyivät neuvottelemaan purkautuneen kaupan kohteena olleen tavaraerän kohtalosta. Tällöin sovittiin, että T GmbH itse pyrkii myymään kyseisen tavaraerän Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan. Samalla sovittiin, että kantaja on yhteydessä Sf:ään ja antaa N:lle toimeksiannon ryhtyä myymään kyseinen tavaraerä muualle Skandinavian markkinoilla. Lisäksi F Oy lupautui auttamaan myyjäyhtiötä pyrkimällä myymään omistajan lukuun kyseinen tavaraerä Suomeen 20 prosenttia alhaisemmalla hinnalla. Asia sovittiin näin puhelimitse tavarantoimittajan T GmbH:n kanssa. Tämä ilmenee T GmbH:n lähettämästä 24.5.1993 päivätystä telefaxkirjeestä. Kirjeessä sanotaan mm., että myöskään te ette ole kyenneet myymään tavaraerää, mikä osoittaa selkeästi, että T GmbH, Sf tai F Oy ei ollut saanut tavaraerää myydyksi talven ja kevään 1993 aikana. 

F Oy tarjosi kyseisen tavaraerän jopa kahdesti R Oy:n ostopäällikkö T K:lle sekä kerran B Oy:n kauppiaalle J N:lle kyseisen 20 prosentin alennuksella. Nämäkään ostajat eivät olleet kiinnostuneita tavaraerästä. koska samankaltaista lemmikkieläinruokaa oli saatavilla tuohon aikaan halvempaan hintaan. 

Koska F Oy ei yrityksistään huolimatta onnistunut myymään ko. tavaraa T GmbH:n lukuun, loppui F Oy:n tarjoama apu siihen ja tavaraerä jäi sen omistajan huolenpidon alaiseksi. 

Vastaaja on lisäksi esittänyt kiistämisensä perusteluiksi ne seikat, jotka ilmenivät vastaajan kirjelmistä sekä katsonut, että tapaukseen tulisi soveltaa kauppalakia. 

Kantajan vastaselitys 

Vastaaja oli tuonut ensimmäisen kerran esille vasta tässä yhteydessä, että kauppa olisi purettu syksyllä 1992. Kaiken esitetyn selvityksen perusteella väite tuntuu täysin käsittämättömältä kuin myöskin se, että etiketit ja oikovedokset olisi haluttu saattaa valmiiksi mahdollisesti jotakin myöhempää käyttötarkoitusta varten. Vastaaja on toimittanut tilauksen kantajalle, joka edellytti vastaajan ohjeiden mukaista etikettien painatusta eläinruokapakkauksiin. Kantajalla ei ollut mahdollisuutta lähteä suorittamaan painotyötä ennen, kuin hyväksytty oikovedos oli kantajalle toimitettu. Kantaja oli joutunut pyytämään hyväksymistä vastaajalta kaksi kertaa 30.9.1992 ja 5.11.1992, molemmilla kerroilla fax-kirjeillä, jotka on jätetty oikeudelle. Tässä oli kysymys nimenomaisesti tähän tilaukseen liittyvistä etikettien painatuksesta. Missään yhteydessä vastaaja ei ollut väittänyt viivästystä tai purkamista. Toimitusehdoiksi oli sovittu mahdollisimman pian etikettien painotyön valmistumisen jälkeen eikä suinkaan mahdollisimman pian tilauksen antamisen jälkeen. Tämä on täysin selvää, koska etikettien valmistumisajankohdasta. joka edellytti vastaajan toimenpiteitä, ei voinut kantajana olla tietoa. Etikettien painotyön ajasta ei ollut sovittu mitään ehdotonta aikaa. Ainut toimitusehto oli siis edellä mainittu "etikettien valmistumisen jälkeen". Mitä Itä-Saksassa väitettyihin toimintavaikeuksiin tulee, niin niitä ei ole ollut tilauksen toimitusaikana eikä vastaaja ole väitteensä tueksi esittänyt minkäänlaista näyttöä. Vastaaja väittää, ettei kantaja ole tiedustellut ostajalta, hyväksyykö tämä kaupan tavaran valmistumisen jälkeen. Vastaaja on pyytänyt N:ää selvittämään rahtikustannukset Camburgista Cuxhaveniin. N on 14.1.1993 vastaajalle lähettämässään faxissa ilmoittanut rahdin hinnan 950 DM, jonka L on 18.1.1993 puhelimessa N:lle ilmoittanut hyväksyvänsä. N on faxannut edelleen samana päivänä tästä vastaajan hyväksymisestä kantajalle tiedon. Tämän jälkeen L:n toimeksiannosta tavarat on kuljetettu Camburgista Cuxhaveniin J-aluksella ja tämän J:n F Oy:lle toimittaman laskun 950 DM sanotusta kuljetuksesta F Oy on maksanut maaliskuussa 1993. Tässä sanotussa toimenpiteessä on ollut kysymys siitä, että F Oy on hyväksynyt tavaran toteutuneen toimitusajankohdan ottaessaan tavaran vastaan silloin, kun kantajan taholta on tapahtunut tavaran luovutus vastaajalle sillä hetkellä, kun myyjä on luovuttanut tavaran rahdinkuljettajalle ostajalle toimittamista varten. Tavara on myyty Ex works-ehdoin, mikä ilmenee yleisistä Allgemeine Geschäftsbedingungen-ehdoista, jotka on mainittu kirjelomakkeen kääntöpuolella. Kansainvälisen kauppakamarin ICCN:n kauppasanaluettelon mukaan Ex works tarkoittaa "noudettuna lähettäjältä". Kun tavara on myyty sanotuin ehdoin, on se edellyttänyt vääjäämättömästi vastaajan toimenpiteitä, ja menetellessään sanotun ehdon mukaisesti vastaaja on hyväksynyt toimituksen ja kuljettanut omissa nimissään tavaran Suomeen. Kun tavara oli saapunut Suomeen ja ilmeni, että vastaaja ei kyennyt laskua maksamaan, on tavarantoimittaja tietoisena siitä, että vastaajalla ei purkuperusteita ollut, kuitenkin pyytänyt vastaajaa useamman kerran palauttamaan tavara toimittajalle, mistä vastaaja on kieltäytynyt. Missään tapauksessa tavaraa ei ole toimitettu myyjän lukuun tai myyjän toimesta Suomeen. 

Kysymyksessä on laskusaatava, johon myyjältä on oikeus viivästyskorkoineen eräpäivästä lukien. Viivästyskorko alkaa juosta kyseisestä ajankohdasta ja osasuorituksen tapahtuessa myöhemmin velkojalla on oikeus käyttää saatu suoritus kertyneiden viivästyskorkojen maksamiseen. 

Vastaajan lausuma kantajan vastaselityksen johdosta 

Vastaaja on huomauttanut, että toimitusehto oli kuten aikaisemmin on jo ilmoitettu mahdollisimman pian tilauksen tekemisestä. Se, että etikettikysymys liittyi kantajan mielestä olennaisesti tilauksen tekemiseen, ei merkitse, että myyjälle sillä perusteella olisi myönnetty tavanomaisesta pidempi toimitusaika siitä, kun etikettien oikovedokset oli hyväksytty eikä tällaisesta ole erikseen sovittukaan. Toimitusaika sisältää aina mahdolliset painotyöt, pakkaustyöt ym. Mitä tulee N:n ilmoittamiin rahtikuluihin, ne liittyivät osapuolten kesken käytyihin keskusteluihin siitä, mitä samankokoisen tavaraerän rahtikulut tulisivat maksamaan uuden tilauksen yhteydessä. 

Se seikka, että F Oy on maksanut Saksassa tapahtuneen maakuljetuksen, ei vaikuta nyt käsiteltävään kaupanpurkuasiaan, koska F Oy:llä oli sopimusoikeudellinen velvoite maksaa kyseiselle rahdinkuljettajalle tämän lasku. Samalla tavoin F Oy on maksanut Cuxhavenista Turkuun tapahtuneen rahdin. F Oy korostaa vielä, että vastoin N:n kanssa sovittua N itse oma-aloitteisesti valjasti rahdinkuljettajan Saksassa hoitamaan kyseisen kuljetuksen eikä F Oy:llä siinä vaiheessa ollut asian kanssa tekemistä. 

F Oy ei ole kieltäytynyt palauttamasta Turkuun tullutta tavaraerää vaan on ilmoittanut T GmbH:lle, että tavaraerä säilytetään Turussa omistajan lukuun ulkopuolisen toimesta. 

Ratkaisun perustelut 

Riidattomat seikat 

- Kanteessa tarkoitetut tavarat on tilattu ja ne on toimitettu Turkuun. 
- Toimituksen määrät ja laskun markkamäärät 
- Tilaukseen kuului vastaajan toivomusten mukaiset etiketit 

Sovellettava laki 

Käräjäoikeus katsoo, että kysymyksessä olevaan tavaran kauppaan on sovellettava 1. 1. 1989 voimaantullutta yleissopimusta kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (jäljempänä yleissopimus) huomioon ottaen kauppalain 5 §:n ja kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain säännökset. 

Sovittu toimitusaika 

Kantaja on lähettänyt vastaajalle telefaxilla 6.8.1992 päivätyn tilausvahvistuksen, jossa on muun muassa todettu, että tuotteisiin tulevien etikettien koevedokset toimitetaan tarkastettavaksi ennen niiden painattamista. Tilausvahvistuksen ovat allekirjoittaneet Sf:n puolesta N ja vastaajayhtiön puolesta L vasta 9.9.1992 N:n käydessä muun asian yhteydessä Turussa. N on todistajana kuultuna kertonut, että tilauksen yhteydessä ovat asianosaiset puhelimitse sopineet, että toimituksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti eläinruokapakkauksiin tulevien etikettien valmistumisen jälkeen. Varsinaisesta muusta toimitusajasta ei ole näytetty sovitun. 

Toimituksen myöhästyminen 

Kantajan on näytetty 9.9.1992 vastaanottaneen tilauksen. 30.9.1992 on kantaja kysynyt vastaajalta, hyväksyykö se etikettien tekstin. Vasta 12.11.1992 on tavarantoimittaja saanut vastauksen vastaajalta etikettien tekstin hyväksymisestä saadessaan muutos/korjausmerkinnöin varustetut koevedokset. 
18.1.1993 on vastaajan edustaja L käynyt puhelinneuvotteluja Camburgista Cuxhaveniin toimitettavan rahdin hinnan osalta N:n kanssa ilmoittaen, että rahdin hinta oli OK. Toimitus on tullut Turkuun 25.2.1993. Siten siitä hetkestä, kun kantaja 12.11.1992 oli saanut vastaajan hyväksymisen etikettien tekstille, oli toimituksen perille toimittamiseen vastaajalle kulunut aikaa runsaat 14 viikkoa. Jutussa kuullun todistaja S:n käsityksen mukaan, jos toimitusaika Euroopassa on 10-12 viikkoa, voidaan tavaran toimitus pitää olennaisesti viivästyneenä. Jo kuuden viikon toimitusajan jälkeen on alalla tapana, että tilaaja kysyy toimittajalta, missä tavara viipyy. Keskivertoaika tämän laatuisen tavaran toimittamiselle oli 3-4 viikkoa. Käräjäoikeus katsoo, että toimitus on ollut myöhässä. 

Etikettien painatuksen vaikutus toimitusaikaan 

Edellä on katsottu, että toimituksen aikaisin alkamisajankohta on se ajankohta, jolloin lopulliset tekstit olivat tavarantoimittajan käytössä. Etikettien painatustyö ja kiinnitys on mahdollista samanaikaisesti tilatun tuotteen valmistuksen kanssa, eikä sen vaikutus toimitusaikaan ole kuin muutamia päiviä, enintään 2 viikkoa kuten S on kertonut. Etikettien painatukseen kuluneella ajalla ei siten tässä jutussa ole ratkaisevaa merkitystä toimitukseen kuluneen kokonaisajan kannalta. F Oy:n on katsottava 12.11.1992 täyttäneen oman velvoitteensa toimittaa etiketit tavarantoimittajalle. 

Onko F Oy purkanut tilauksen syksyllä 1992 

Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä vastaajan syksyllä 1992 tapahtuneeksi väittämästä tilauksen purkamisesta. Todistajana kuultu E on kertonut eräästä L:n käymästä puhelinkeskustelusta saaneensa sen käsityksen, että kauppa oli purettu loka-marraskuun vaihteessa 1992 sen vuoksi, että tavaraa ei ollut pystytty toimittamaan. E:n todistajankertomukselle ei tältä osin voida antaa riittävää merkitystä ja on E itsekin todennut, ettei hän pysty takaamaan, kenen kanssa L oli puhunut. E on kertonut kuulleensa viereiseen huoneeseen vain sanoja sieltä sun täältä. Minkäänlaista kirjallista purkuilmoitusta ei E ole nähnyt. Se seikka, että vastaaja toimitti kantajalle vielä 12.11.1992 korjatut oikovedokset etikettien teksteiksi, tukee sitä käsitystä, että kauppaa ei ollut syksyllä 1992 purettu tai tarkoituskaan purkaa. Vastaaja ei myöskään ole uskottavasti perustellut väitettään, että etiketit olikin tarkoitus saattaa valmiiksi vain tulevaa tarvetta varten, vaikka kauppa muuten olikin tarkoitus purkaa. Myöskään vastaajan selitys, että tuotteet oli tarkoitettu syysmarkkinoille, ei tunnu uskottavalta, koska vastaaja vielä marraskuussa toimitti etikettien tekstejä kantajalle. 


Se, mitä edellä on lausuttu tilauksen purkamisesta, syksyllä 1992, koskee myös syksyllä 1992 tapahtuneeksi esitettyä reklamaatiota. Vastaaja ei ole näyttänyt syksyllä 1992 mitenkään reklamoineensa toimituksen viivästyksestä tai muustakaan seikasta. Myöskään eri yhteydenotoissa syksyn 1992 jälkeen vastaaja ei ole näyttänyt reklamoineensa toimituksen viivästyksen johdosta. Tavaraerän saavuttua helmikuussa 1995 Suomeen on vastaaja kertonut samanaikaisesti saatuaan kantajan 18.2.1993 päivätyn laskun tavaraerästä reklamoineensa kantajan agentille N:lle viittaamalla ensinnäkin siihen, että osapuolet olivat jo aikaisemmin sopineet tilauksen ja kaupan purkamisesta, sekä siihen, että tavaraerä oli olennaisesti viivästynyt. Todistajana kuultu N on kertonut oikeudessa, että L ei käydyissä puhelinkeskusteluissa ollut puhunut toimituksen viivästyksestä ja kaupan purusta mitään. L oli yhtiön huonon tilanteen ja Suomen markan devalvoitumisen johdosta pyytänyt 50 prosentin alennusta laskun hinnasta tai maksuajan pidennystä. N on kertonut, että tähän kantajayhtiössä ei ollut suostuttu. Vielä toukokuussa 1993 oli keskusteltu vastaajan maksuongelmasta. Vielä huhtikuussa 1993 oli L N:n kertoman mukaan luvannut maksaa laskun. Todistajana kuultu E on kertonut maaliskuun 1993 alussa L:n soittaneen kantajayhtiöön sekä N:lle. Todistaja oli kuullut puhelinkeskusteluista jonkun sanan eikä ollut kuunnellut keskustelua sen tarkemmin omien töittensä vuoksi. Todistaja E on kertonut kantajan pyrkineen siihen, että vastaaja olisi myynyt tavarat eteenpäin vaikka halvemmalla. Näin oli yritettykin tehdä, mutta kukaan ei halunnut ostaa tavaraa. Koska itse reklamaation tapahtuminenkin on jäänyt käyttämättä, ei sen mahdollisesta sisällöstäkään ole olemassa selvitystä. Reklamaation tekemättä jättämistä tukee vahvasti myös se seikka, että asianosaisten välisissä suhteissa on käytetty runsaasti telefaxeja, mutta juuri näistä reklamaatioista ja -kaupan purusta ei ole kirjallisia dokumentteja. Muilta aikaisemmilta ja myöhemmiltä ajankohdilta olevista asianosaisten välisistä yhteydenotoista on olemassa runsaasti telefaxeja. 

Oliko vastaaja tilannut tavaraerän kuljetuksen Camburgista Cuxhaveniin 

Th-niminen henkilö Saksasta oli puhelimitse keskustellut L:n kanssa juuri ennen toimituksen lähettämistä ja saanut F Oy:n Ln suostumuksen kuljetukseen Camburgista Cuxhaveniin. Tämän seikan asianosaisten asiamiehet ovat varmistaneet Th:lta puhelimitse. 

Näytön arviointi 

Vastaajan esittämää henkilötodistelua yksinään huomioon ottaen todistajana kuullun E:n todistajanlausunnon epävarmuus juuri viivästyksestä reklamoinnin ja purkuvaatimuksen osalta ei voida pitää asiakirjanäytön puuttuessa riittävänä selvityksellä siitä, että edellä mainitut vastaajan väittämät purkuvaatimukset toimituksen oleellisen viivästymisen vuoksi olisi puhelimitse tai muutoinkaan tehty. Todistajana kuullun N:n kertomus asiasta on tältä osin täysin eri suuntainen. N:n kertomuksen arvoa harkittaessa on huomioon kuitenkin otettu, että N on toiminut kantajayhtiön kauppa-agenttina. Tämä seikka ei kuitenkaan tee hänen kertomustaan mitättömäksi. Käräjäoikeus katsookin, että kokonaisuutena arvostellen on N:n kertomusta kuitenkin pidettävä uskottavana sen johdonmukaisuuden ja yhteneväisyyden vuoksi. Myös jutussa esitetty kannetta tukeva asiakirjanäyttö ei anna aihetta epäillä N:n kertomusta. Todistajana kuullun S:n kertomusta käräjäoikeus pitää S:n pitkä työkokemus tältä alalta huomioon ottaen asiantuntevana ja luotettavana. 


Yleissopimuksen 49 artiklan mukaan ostaja voi purkaa sopimuksen, jos se, että myyjä jättää täyttämättä sopimuksen, merkitsee olennaista sopimusrikkomusta. 25 artiklan mukaan sopimusrikkomus on olennainen, jos se aiheuttaa vastapuolelle sellaista haittaa, että hän menettää olennaiselta osin sen, mitä hänellä on aihetta odottaa sopimuksella saavuttavansa, paitsi jos sopimuksen rikkonut osapuoli ei ennakoinut eikä samassa asemassa oleva järkevä ja huolellinen henkilö olisi samanlaisessa tilanteessa ennakoinut sellaista lopputulosta. Suomen markan devalvoitumista ei kuitenkaan ole pidettävä sellaisena seikkana, jonka kantaja tai edellisessä lainkohdassa tarkoitettu huolellinen henkilö olisi voinut ennakoida. Kaikki asianhaarat huomioon ottaen ei kysymyksessä olevaa viivästystä ole pidettävä olennaisena. Yleissopimuksen 49 artiklan 2 a-kohdan mukaan luovutuksen ollessa viivästynyt ja milloin myyjä on luovuttanut tavaran, ostaja menettää kuitenkin oikeutensa purkaa kaupan, jollei hän tee sitä kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on saanut tietää luovutuksen tapahtuneen. F Oy ei ole näyttänyt kohtuullisessa ajassa saatuaan tietää tavaran tulleen Turkuun tehneensä vaatimusta kaupan purkamisesta. Vastaajan ei ole näytetty tehneen todisteellista purkuvaatimusta ennen kuin vasta tämän oikeudenkäynnin yhteydessä. 

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyillä ja kanteesta ilmenevillä perusteilla kanteen tulleen toteennäytetyksi. Turun piiritullikamarin kantavalle palauttama rahamäärä on vähennettävä kantajan vaatimuksen pääomasta eikä kertyneistä koroista. 

Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus katsoo, että kantajalla on oikeus täyteen korvaukseen kuluistaan, koska kantajan vaatimuksen hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. 


Käräjäoikeus velvoittaa F Oy:n suorittamaan T GmbH:lle erääntyneestä laskusta sen määrän, mikä jää jäljelle, kun alkuperäisen laskun määrästä on vähennetty piiritullikamarin kantajalle palauttama määrä eli yhteensä 24.049,21 DM 16 prosentin viivästyskorkoineen 20.3.1993 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen 40.298 markalla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antopäivästä lukien. 

Oikeudenkäyntikuluille määrätyn viivästyskoron määrä on kunakin vuonna voimassaoleva Suomen Pankin viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. 


ASIANOSAISET T GmbH ja F Oy vuoroin valittajina ja vastaajana 


T GmbH on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että Turun piiritullikamarin yhtiölle tilittämä tullihuutokauppaylijäämä luetaan pääoman asemesta kertoneen viivästyskoron maksuksi ja että F Oy siten velvoitetaan suorittamaan sille käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 32 741,28 Saksan markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien. T GmbH on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen. 

F Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja T GmbH velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. 
Yhtiöt ovat vastanneet toistensa valituksiin ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen. F Oy on vastauksessaan pyytänyt, että asiassa tarvittaessa toimitetaan suullinen käsittely käräjäoikeudessa todistajana kuullun E:n uudelleen kuulemiseksi, T GmbH on vastauksessaan pyytänyt, että asiassa tarvittaessa toimitetaan suullinen käsittely sen nimeämän todistajan kuulemiseksi. 



F Oy on valituksessaan esittänyt, että T GmbH oli luvannut sille 20 prosentin alennuksen kauppahinnasta. Käräjäoikeudessa F Oy on kertonut asianosaisten sopineen, että F Oy pyrkisi myymään kyseisen tavaraerän T GmbH:n lukuun jollekin toiselle ostajalle Suomessa 20 prosenttia alhaisemmalla kauppahinnalla. F Oy on näin ollen vasta hovioikeudessa vedonnut siihen, että asianosaiset olisivat sopineet kauppahinnan alentamisesta nyt kysymyksessä olevan, niiden välisen kaupan osalta, Yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut vedota sanottuun seikkaan jo käräjäoikeudessa tai että sillä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla hovioikeus jättää mainitun seikan huomiotta. 

F Oy on vasta hovioikeudessa vedonnut todisteina T GmbH:n 20.4.1993 ja 16.6.1993 lähettämiin telefakseihin. Yhtiö ei ole edes väittänyt, ettei se olisi voinut vedota sanottuihin todisteisiin jo käräjäoikeudessa. Yhtiö ei myöskään ole saattanut todennäköiseksi. että sillä muuten olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Edellä mainitun lainkohdan nojalla hovioikeus jättää myös mainitut todisteet huomiotta. 

Pyynnöt suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään, koska tarjottu selvitys ei vaikuta asian ratkaisuun. 

Pääasiaratkaisun perustelut 

Sovellettava laki 

Kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain 1 :n mukaan Wienissä 11 päivänä huhtikuuta 1980 kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu. Yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen a) kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan tavaran kauppaa koskeviin sopimuksiin sellaisten sopijapuolten välillä, joiden liikepaikat ovat eri valtioissa, kun valtiot ovat sopimusvaltioita. T GmbH:lla on liikepaikka Saksan Liittotasavallassa ja F Oy:llä Suomessa. Molemmat valtiot ovat yleissopimuksen sopimusvaltioita. Näin ollen kysymyksessä olevaan tavaran kauppaa koskevaan sopimukseen on käräjäoikeuden toteamin tavoin sovellettava yleissopimuksen määräyksiä. 

Yleissopimus ei sisällä määräystä siitä, onko kaupasta johtavalle saatavalle tullut osasuoritus luettava ensisijaisesti pääoman vai koron maksuksi. Tämän kysymyksen osalta on näin ollen noudatettava sen maan lakia, jota kysymyksessä olevaan kauppaan kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain säännösten mukaan on sovellettava. Asiassa on selvitetty, että T GmbH:n edustaja on ottanut vastaan tilauksen Suomessa. jossa F Oy:llä on kotipaikka. Näin ollen kauppaan on tämän kysymyksen osalta mainitun lain 4:n 2 momentin mukaan sovellettava Suomen lakia eli kauppakaaren asianomaista säännöstä. 

Tavaran luovutuksen viivästyminen 

Käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin asianosaisten on selvitetty sopineen, että F Oy tarkastaisi etikettien koevedokset ennen etikettien painattamista ja että tavaran luovutuksen tuli tapahtua mahdollisimman nopeasti etikettien valmistumisen jälkeen. F Oy on hyväksynyt etikettien koevedokset 12.11.1992. Ennen tuota ajankohtaa T GmbH:lla ei siten ole sopimuksen mukaan ollut velvollisuutta tavaran luovuttamiseen. 

Tavarat on myyty Ex works -ehdoilla, jonka mukaan myyjä täyttää toimitusvelvollisuutensa, kun hän asettaa tavaran ostajan käytettäväksi omissa tiloissaan, esimerkiksi tuotantolaitoksessa. Tämän mukaisesti tavaran luovutusajankohdaksi F Oy:lle on katsottava sen luovutusajankohta T GmbH:n tehtaalta eikä sen saapuminen Suomeen, kuten käräjäoikeus on katsonut. J GmbH -nimisen yhtiön F Oy:lle toimittamasta laskusta ilmenee, että tavara on luovutettu tehtaalta 18.2.1993. Koevedosten hyväksymisestä tavaran luovutukseen on siten kulunut aikaa 14 viikkoa. Ottaen huomioon asiassa esitetyn selvityksen alalla yleensä noudatettavista toimitusajoista hovioikeus katsoo, että kohtuullinen toimitusaika olisi etikettien painatustyön vaatima aikakin huomioon ottaen ollut enintään kahdeksan viikkoa. 

Mainituilla perusteilla tavaran luovutus F Oy:lle on viivästynyt. 

F Oy:n oikeus purkaa kauppa 

Ostajan oikeus purkaa kauppa myyjän sopimusrikkomuksen perusteella edellyttää käräjäoikeuden tuomionsa todetuin tavoin yleissopimuksen 49 artiklan 1 kappaleen a) kohdan mukaan sopimusrikkomuksen olennaisuutta. mikä on määritelty yleissopimuksen 25 artiklassa käräjäoikeuden tuomionsa selostetulla tavalla. Arvioidessaan sopimuksen täyttämisen viivästymiset olennaisuutta hovioikeus ottaa huomioon seuraavaa. 

Kun Suomen markka oli devalvoitunut jo ennen T GmbH:n joutumista viivästykseen, devalvoitumisella ei, toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, ole merkitystä arvioitaessa F Oy:n oikeutta purkaa kauppa viivästyksen perusteella. 

T GmbH on edeltä ilmenevin tavoin viivästynyt tavaran luovuttamisessa noin kuusi viikkoa. Ottaen huomioon tavaran laatu ja se, että F Oy on päivittäistavaroiden tukkumyyntiä harjoittava yhtiö, yksinomaan viivästyksen kestoajan perusteella ei voida päätellä. että viivästys olisi aiheuttanut yhtiölle sellaista haittaa, että yhtiö olisi menettänyt olennaiselta osin sen, mitä sillä oli aihetta odottaa sopimuksella saavuttavansa. F Oy ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä. että sille olisi viivästyksen vuoksi aiheutunut tällainen haitta. 

Mainituilla perusteilla T GmbH:n viivästys tavaran luovutuksessa ei ole merkinnyt olennaista sopimusrikkomusta. F Oy:llä ei näin ollen ole ollut oikeutta purkaa kauppaa. 

Reklamaatio ja purkuilmoitus 

Kun F Oy:llä ei edellä todetuin tavoin ole ollut oikeutta purkaa kauppaa viivästyksen perusteella, asian ratkaisun kannalta on merkityksetöntä, onko yhtiö reklamoinut viivästyksestä tai ennen oikeudenkäyntiä ilmoittanut T GmbH:lle tahtovansa purkaa kaupan. 

Toimitusehtojen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti 

F Oy on valituksessaan esittänyt, että T GmbH oli laiminlyönyt sille Ex works -toimitusehtojen mukaan kuuluvan velvollisuuden ilmoittaa ostajalle ajankohta ja paikka. milloin ja missä tavara tulee olemaan tämän käytettävänä. Tämän vuoksi F Oy ei ollut voinut reklamoida ja purkaa kauppaa ennen tavaran saapumista Suomeen. 

Kun F Oy:llä ei edellä todetuin tavoin ole ollut oikeutta purkaa kauppaa viivästyksen perusteella, ei merkitystä ole sillä, mistä syystä reklamaation ja purkuilmoituksen tekemättä jättäminen on johtunut. F Oy ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut oikeus purkaa kauppa mainitun toimitusehtojen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Näin ollen asian ratkaisun kannalta on merkityksetöntä, onko T GmbH F Oy:n väittämin tavoin laiminlyönyt toimitusehtojen mukaisen imoitusvelvollisuutensa. 

Kaupan purun hyväksyminen 

F Oy on esittänyt myös, että T GmbH oli hyväksynyt kaupan purkamisen. 

F Oy:n esittämä kopio 24.5.1993 päivätystä telefaksista ei osoita, että T GmbH olisi F Oy:n väittämin tavoin hyväksynyt kaupan purkamisen. Telefaksin sisällöstä on pääteltävissä ainoastaan, että asianosaiset ovat pyrkineet asian sovinnolliseen ratkaisemiseen siinä vaiheessa, kun F Oy oli jättänyt suorittamatta siltä vaaditun kauppahinnan. Tämä ei merkitse kaupan purkamisen hyväksymistä. 

Kun muutakaan selvitystä väitteen tueksi ei ole esitetty, on jäänyt näyttämättä. että T GmbH olisi hyväksynyt kaupan purkamisen. 

Tullihuutokauppaylijäämän käyttäminen saatavan maksuksi 

Kauppakaaren 9 luvun 5 :n mukaan ennen koron maksamista älköön mitään pääoman maksuksi luettako. 


Turun piiritullikamarin T GmbH:lle tilittämä tullihuutokauppaylijäämä on mainitun lainkohdan perusteella luettava pääoman asemesta kauppahinnalle kertoneen viivästyskoron maksuksi. F Oy on näin ollen velvollinen maksamaan laskun mukaisen pääoman 32 741,28 Saksan markkaa sekä sille viivästyskorkoa 17.11.1994 lukien. 

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa muutetaan siten, että F Oy velvoitetaan suorittamaan T GmbH:lle käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 32 741,28 Saksan markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen 17.11.1994 lukien. 

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta. 

F Oy velvoitetaan suorittamaan T GmbH:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 3 500 markkaa seitsemällä prosenttiyksiköllä Suomen Pankin vahvistaman viitekoron ylittävine korkoineen, jota on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta. 

Ratkaisu on lainvoimainen. 

Avgörandet har vunnit laga kraft.



  © 2015 Thomas Neumann | Privacy Policy | Cookies | Disclaimer