Case Law:

- Denmark

- Finland

- Iceland

- Norway

- Sweden


- Bulgaria

- Estonia

- Latvia


- Case by Article



Status Chart

AV Conference Book '14

Nordic Judicial Systems




Autonomous CISG Network


Links to Sources

Media Library



Citing the Database

Update History












Date:   5 November 1996
Court:   District Court of Kuopio
Local case reference:   n/a
CISG Nordic ID:   961105FI
Country of decision:   Finland
Buyer's country:   Lithuania
Seller's country:   Finland
Goods involved:   Butter
Case history:   2nd instance: 27 March 1997, Court of Appeals (included below)
Original language:   Finnish
Provisions cited:   CISG articles 1, 47, 49, 74
Original court document:   Reported below in full text.
Rapporteur:   Thomas Neumann
Case citations:   n/a



Mazzotta, Francesco G.: CISG art. 78: Endless disagreement among commentators, much less among courts (2004)



An abstract is also available at Unilex.


By Rastas, Laura. Reproduced with permission from University of Turku.


1.The claimant has demanded that the defendants should be jointly and severally obliged to pay the claimant 45.716 USD as repayment of money paid in advance by the claimant, and 223.092 USD of the interest paid until 20 December 1995 with interest payable from a month after the judgement until the date of payment, and 15.960 USD with legal interest from 20 March 1995 as damages, and the claimant=s expenses that are due to litigation in the U.S. and Finland.

2.The claimant [A] had entered into a contract on 24 February 1995 with S Trading Ltd. [S], who was represented by K (the defendants). The contract was about delivering 100 tons of butter to Russia. On 15 March 1995, A paid 79.800 USD in advance to S as payment for 40 tons of butter. S transferred the money to a company in the U.S. called C Trading Group Inc. [C] that was to deliver the butter to St. Petersburg. Because the delivery did not take place on time, A declared the contract avoided by telefax on 11 April 1995.

3.Before answering the matter of substance, the defendants S and K claimed that the District Court of Kuopio had no jurisdiction over the case since it was a question of interpretation and execution of the contract. According to the contract an arbitral tribunal should have jurisdiction in these cases. They also claimed that K is not the general manager nor a shareholder of S and should not be personally responsible for S=s obligations.

4.The claimant contested the defendants= allegations by stating that it was not a question of interpretation or execution of the contract and, though S was registered in Turks and Caicos Islands, its business was de facto run by K from Kuopio.

5.The District Court of Kuopio decided 21 May 1996 that it had jurisdiction over whole the case. The reasons for the interlocutory decision were as follows: the action was based on the avoidance of the contract, so it was not a question of interpretation or execution of the contract. It was also evident that K, who was resident in Kuopio, had acted as the general manager of S, therefore the case could be tried in the District Court of Kuopio.

6.In their answer to the matter of substance, the defendants contested the action and claimed that it should be rejected. The defendants alleged that the action was directed against wrong defendants because the contract was only temporary and the definitive contract was meant to be concluded between A and C. Therefore, the right defendant should be C. S had no obligation to repay the money paid in advance, because A had no grounds for declaring the contract avoided in the first place. Finally, K had not been negligent, but had rather acted according to good business custom and practice followed in international trade. He had investigated the existence and background of C beforehand and the money paid in advance to C was sent to a blocked account. For an unknown reason the bank in the U.S. had given the money to C contrary to the conditions of the account.

The Arguments of the Judgement

7.The District Court of Kuopio decided that A and C had no contractual relationship together. This being the case, K and S are the correct defendants. Although K and S and C=s representative had signed a draft contract that was (according to them) meant to be signed by A=s representative, no evidence was produced to show that A intented to enter into a contract with C. To the definitive nature of the contract between A and S indicates also A=s advance payment to S whose resposibility it was to transfer the money further on. The wording of the contract between A and S indicates that K and S would also be the actual deliverer of the butter. The fact that K and S have been designated in the contract as the seller and that they have received payment, makes them parties to the contract.

8.The District Court of Kuopio decided that the CISG should be applied according to the rules of the Finnish Act on Law Applicable to Sale of Goods of International Character, Paragraph 4. If the parties fail to agree on the applicable law, the law of the country in which the seller is domiciled when he receives the order, will be applied. The Court considered that K had been the seller and he was domiciled in Kuopio, therefore the Finnish law was the applicable law.

9.It was shown that the delivery was made several weeks after the agreed time because of a reason on the seller=s side. The buyer did not receive any documents of delivery. For the first time A declared the contract avoided on 11 April 1995. The next day he, however, gave the seller another opportunity to fulfil his contractual obligations by communicating to the seller the address to which the butter should be delivered. A declared the contract avoided again on 5 May 1995 because there had been no delivery as agreed.

10.According to his own statement K knew that A had raised a loan in order to be able to pay the money in advance. In other words, K had the possibility to foresee that A would suffer a loss of interest owing to non-fulfilment of the contract. However, there was no proof of that K knew that interest rate in Lithuania were essentially higher than in Western Europe.

11.The District Court considered that K had been grossly negligent when he transferred the money. Reliable evidence was presented to show that K=s contract with C may be unduly risky. By sending the advance payment to C, K took a bigger risk than the one which A had bound itself to by entering into a contract with K and S. Only K had could estimate the amount of risk involved in the case because A did not know the real deliverer of the butter. K has not taken any measures in order to repay the advance payment to A.

12.It was shown that K may be identified with S. During the whole transaction K had acted as an independent businessman with the title general manager of S. Nothing indicates that he should have received a separate order from S to sell the butter. K was in fact in control of S. K was responsibile for S=s obligations as if they were his own obligations.

13.Summary. According to the Article1(1b) of the CISG, the Convention applies to contracts of sale of goods between parties whose places of business are in different States when the rules of private international law lead to the application of the law of a Contracting State. According to Article 49(1) of the CISG, the buyer may declare the contract avoided if the failure by the seller to perform any of his obligations amounts to a fundamental breach of contract; or in the case of non-delivery, if the seller does not deliver the goods within the additional period of time fixed (in accordance with Article 47(1) of the CISG) by the byer. A declared the contract avoided by a proper announcement to the seller. The seller did not deliver the goods to the buyer in the additional period of time fixed by the buyer. A has the right to get back the paid purchase money. According to Article 74 of the CISG, damages for breach of contract by one party consist of a sum equal to the loss, including loss of profit, suffered by the other party as a consequence of the breach. Such damages may not exceed the loss which the party in breach foresaw or ought to have foreseen at the time of the conclusion of the contract. The Court estimated that K should have foreseen a loss of interest of about 10% of the contractual price, in other words 8000 USD. As a loss of profit, A has claimed 20% of the purchase price, that is 15.960 USD, which sum the Court considers reasonable.

14.The District Court decided that the claimant A had proved their case. The defendants K and S were obliged to pay jointly and severally the claimant 45.716 USD as a repayment of money paid in advance; and 8.000 USD of loss of interest and 15.960 USD of loss of profit as damages, plus annual interest on the arrears after one month from the date of the judgement; and the legal expenses.

The Decision of the Appeal Court



15.According to paragraph 8 of the contract, the contract is subject to the rules of the authorities of the International Chamber of Commerce. In the event of any difficulties in a question of interpretation of the execution of the contract, all the parties have agreed to obey the decision that has been made according to the rules of the authorities of the International Chamber of Commerce. If unanimity is not reached, the dispute shall be settled definitively in arbitration proceedings of the Chamber of Commerce of Helsinki.

16.The Appeal Court decided that the above- mentioned paragraph 8 of the contract shows that all disputes arising from the contract shall be settled in an arbitration proceedings. The wording of the paragraph did not show that the parties= intention would have been to settle only some contractual disputes in arbitration proceedings and the others in a public court.

17.K had challenged the court=s jurisdiction before answering the matter of substance. The District Court of Kuopio had no jurisdiction over the case.

18.The decision of the District Court was revoked and the claim against K was not examined. K was released from all monetary obligations to A which were left to S to pay.

The decision has become final.




Translated text

by Vanto, Jarno. Reproduced with permission from Pace Law School


District Court [Court of First Instance] of Kuopio 5 November 1996 

Court of Appeals, Eastern Finland 23 March 1997


  • Case history
    - Claims 
    - Grounds
  • Ruling of Court of First Instance
    - Grounds 
    - The contractual relationship between [buyer] and C 
    - Buyer's right to declare the contract avoided
    - Calculation of damages
    - The transfer of the advance payment to the U.S. 
    - Identifying liability 
    - Legal fees 
    - Judgment of District Court
  • Ruling of Court of Appeals [The CISG issues were not appealed; the ruling of the Court of Appeals is therefore not relevant to the interpretation of the CISG.]


Plaintiff: A., Lithuania [Buyer]. Defendant 1: K, Kuopio, Finland; Defendant 2: S Trading Limited, Turks and Caicos Islands. Issue: Damages, etc.

Buyer's claim

The plaintiff [buyer] claims that the defendants should be liable to pay the [buyer] jointly and severally a total of U.S. $268,808, consisting of U.S. $45,716 restitution of an advance payment and U.S. $223,092 for interest expenses caused to the [buyer] plus lawful interest on arrears starting from one month after the issuance of judgment onwards. Additionally, the defendants should be liable to pay the [buyer] damages of U.S. $15,960 plus lawful interest on arrears from 20 March 1995 onwards and the legal fees of the [buyer] resulting from litigation in the U.S.A. and in Finland plus interest. A deduction of U.S. $6,905 can be made from legal fees because the defendant has already paid this amount.

Buyer's position

On 24 February 1995 [buyer] entered into a contract with [seller] for a consignment of 100,000 kilograms of butter to be delivered to Russia. [Seller] was represented by K, the CEO of [seller]. [Buyer] made an advance payment of U.S. $79,800 on 15 March 1995 for a consignment of 40,000 tons of butter. [Seller] transferred the money over to the U.S. to C Trading Group Inc. that was supposed to deliver the butter consignment to St. Petersburg, Russia. When this consignment did not arrive in St. Petersburg, [buyer] declared the contract avoided based on delay in delivery.

[Seller] has the duty to return the advance payment of the sale price.

K and [seller] are personally liable for damage caused to the [buyer] based on their negligent actions and breach of contract. K was negligent in transferring the prepaid sum and the obligations of the company he represented to the U.S. to a third party. K was negligent in handling the money given to the company led by him. K has not taken any measures in relation to returning the money from the U.S. The gross negligence of K amounts to personal liability for all the damage caused.

Additionally K is personally responsible for duties of [seller], because [seller] was established in an aim to circumvent the laws concerning minimum capital of a company and thus it cannot be regarded as a corporation. Consequently, the persons acting on behalf of such entity are personally liable for its obligations.

Before the pre-payment, [buyer] had to take a loan worth U.S. $79,800 from a bank in Lithuania. The interest rate for the loan was 7% per month. Due to defendants' actions [buyer] had been unable to repay the loan on 15 April 1995; this led to [buyer] having to pay interest on arrears at a rate of 0.5% per day.

C [Trading Group Inc.] has given [buyer] a sum total of U.S. $34,904 as a return for the advance payment. The debt of [buyer] to the bank totaled U.S. $ 268,808, consisting of U.S. $45,716 of capital, U.S. $5,586 of 7% interest and U.S. $217,506 of interest in arrears.

Because this was a matter of contractual breach, the defendants have to compensate also for [buyer's] lost profit. It amounts to 20% of the sale price, totaling U.S. $15,960. K, together with [seller], is liable for all the sums required from [seller].

Defendants' reply

This claim has to be held inadmissible. Kuopio Court of First Instance has no jurisdiction to hear the case, because this is a matter relating to the interpretation and enforcement of a contract. According to the Contract of Sale, an arbitration panel set up by the Helsinki Chamber of Commerce has the jurisdiction over disputes arising out of the aforesaid circumstances. The arbitration clause excludes other fora.

The contract referred to in the statement of claim was intermediary and it includes the said arbitration clause. By signing the contract, K became bound by it in a manner that a claim against him should also be brought before an arbitration panel.

In any event, this case can be admitted only in Turks and Caicos Island, the place of business of [seller]. This case can not be entertained in a general court in Finland because [seller] does not do business in Finland in any locale. The signing of the contract in Kuopio is accidental. Not even the claim directed at K can be admitted anywhere else but in the forum where the company has its place of business.

K is not the CEO of [seller]. He has only acted as an intermediary. K has brought the buyer and the seller together. Even the claim directed at K should be brought in the forum where the company has its place of business. K has no general authority to act on behalf of [seller]. Instead the company gives him guidelines and an authority to act for each individual situation.

[Seller] was established according to regulations of the State where the company was registered. K is not a shareholder of the company, nor is he is liable for its obligations in any other manner.

[Buyer's] reply as to the statement made by the defendant concerning the forum

As far as [seller] is concerned, the [Finnish] forum is a general court [of jurisdiction] and the arbitration clause only covers disputes particularly agreed upon or specified in the arbitration clause. Because the current dispute does not concern interpretation or carrying out of the contract, the case cannot be resolved by an arbitration panel.

The contract has been made by means of a fax and a phone in a situation where the buyer was in Lithuania and the seller was in Kuopio, Finland. The contact information of the seller referred to Kuopio, which is the only place of business of the seller known to the buyer. Jersey (the place where [seller] allegedly does business) only has a P.O. Box address and the allegation concerning Jersey as a place of business cannot be taken seriously. The burden of proof over the company being administered from somewhere else than from Finland, is on defendants.

When a company bases its operations in Kuopio, it can be called as a defendant to the Court of First Instance in Kuopio, regardless of where its actual place of business is. Additionally, Section 10:7 of The Law of Procedure provides that [seller] can be sued in Kuopio, because the lawful forum according to section 10:7 of The Law of Procedure is Kuopio.

Regardless of whether K is the CEO of [seller], by signing the contract and by acting negligently in transferring the money, he is liable for the claims.

Judgment of Court of First Instance, 21 May 1996

The Court of First Instance denied the pleadings of the defendants concerning the jurisdiction of the court and holds that the case can be tried in this court in its entirety.


The statement of claim of the [buyer] is based on the circumstances, that the Sale Contract into which the [buyer] and [seller] had entered into on 24 February1995, has been declared avoided. The claim of the [buyer] concerns the return of the advance payment, compensation for interest expenses and damages. The performance of the said sale is no longer possible. Consequently, the statement of claim does not concern the difficulty in interpreting the performance of the contract referred to in Section 8. of the said contract, disputes arising out of which should be tried by an Arbitration Panel.

The contract referred to in the statement of claim was signed on behalf of the seller by K, who has indicated his position to be that of the CEO. The contact information of the seller refers to Kuopio, which is also the hometown of K. The contract has been made using a fax and a phone in a situation, where the buyer has been in Lithuania and the seller in Kuopio. On these grounds it is apparent, that K has been the CEO of the company and that the company is doing business in Kuopio. Notwithstanding the address abroad communicated by the company and the place of registration of the company, the object of the statement of claim can be tried in this Court in its entirety.

Claims directed at different defendants can all be tried in the same Court where one of the defendants has been sued if the claims are brought simultaneously and they are based on essentially the same grounds. Because this court has jurisdiction over the claim directed at the company, the claim directed at K can also be tried in this Court.

This judgment can be appealed only in connection with the main issue

Defendants' reply in the main issue

The claim must be denied in its entirety and the [buyer] has to be made to pay the legal fees of the defendants added with interest on arrears.

The claim is directed at the wrong defendant. The contract referred to in the statement of claim was only a temporary one, and the aim was that [buyer] and C would make the actual contract on the delivery of the butter. Based on this, the claim should have been directed at C.

[Seller] has no duty to return the part of the sale price paid in advance, because [buyer] had no grounds to declare the contract avoided. After the delivery had been delayed, [buyer] should have accepted [seller's] offer concerning the delivery of a test consignment from the company warehouse in St. Petersburg or some other measure for fulfilling the contractual obligations.

There are no grounds for defendants' liability for financing costs of [buyer], the amount of which in itself is undisputed.

K is not liable for the sale price or damages in relation to [buyer].

The primary defense for K is that he was not the CEO of [seller]. K had no general authority to act on behalf of [seller]. The company gives the authority and guidelines to each individual case. In this case, K has just brought together the supplier of goods and the one ordering the goods. In this position, K is not liable for the obligations of the company. Even if it was regarded that K in fact acted as the CEO of [seller], he still is not liable for the obligations of the company.

K has acted carefully and as a prudent businessman, obeying the usages of international trade. Before the contract was made between the [buyer] and [seller], K, through his attorney, conducted background research on the existence and history of C Trading Group Inc. According to the information received, the company was reliable. K did not receive the payment made by the buyer, instead it was transferred to the account of [seller's] Finnish lawyer. The money has been wired to an account opened by C in the U.S., out of which it should have been withdrawn until the necessary freight and shipping document had been presented. For some reason, the bank in the U.S. had given the money to C in violation of the terms of the account.

Buyer's bill of legal fees is excessive and unspecified. It has been supplemented with expenses resulting from settling disputes between [buyer] and C in the U.S. A reasonable amount of legal fees of the [buyer] is FIM 50,000.

[Buyer's] response to the reply of the defendants

The contract between [buyer] and C did not cover just the delivery. [Buyer] had grounds to declare the contract avoided because the delivery was delayed. Due to the principle of identification of liability, K is liable for the obligations of [seller]. [Seller] can be regarded as a one-man company.

The contractual relationship between [buyer] and C

The Court of First Instance holds that [buyer] and C were not in a contractual relationship with one another. This being so, C would not be the correct defendant in the case, to whom demands resulting from the avoidance of the contract should be directed at.


[Seller] and [buyer] have signed the contract for delivery of butter referred to in the contract. Other contracts signed by [buyer] have not been presented to the Court.

Witness A has been an intermediary in the deal in a manner that K has been informed of the existence of the buyer, through H. After the signing of the contract, the representative of [buyer] has inquired from H, whether the sale goes through with this contract or whether there is a need for additional contracts. H assumed, that other contracts were not necessary and informed [buyer's] representative of this. Usually an intermediary does not sign contracts. H informed, that he has not made a single sale where he would be the seller or a buyer himself and the money would go through him.


As a matter of fact, the butter has been delivered by C. The former General Manager of C, namely W, has presented his view on the real parties to the contract in the document marked as Exhibit 25. W brings forth that the parties to the contract were [buyer] and C. To prove this [seller] presents a draft contract that went to K for acceptance. Document marked as Exhibit 26 is a document which has been annotated by hand, that it is a draft contract. [Buyer] has not been mentioned in the text of the document, only [seller] and C. The document has been dated 24 March 1995 and it has been signed by W and K.

Exhibit 29 brings forth that [seller] had already on 20 March 1995 wired U.S. $7,800 (unclear) to the account of [seller]. The amount the [buyer] gave was U.S. $79, 800 according to [buyer].

The defendants have presented Exhibit 35, a document which, according to the defendant, also is a draft contract between C and [buyer]. It has also been dated 24 March 1995 and it also bears signatures of W and K. The document does not indicate in any way, that it was also meant to be signed by [buyer].

In Exhibit 25, W refers to a fax message of 16 March 1995, Exhibit 17, as an indication of [buyer] and C as the parties to the contract. In the said message, P notifies about the transfer of the money and about the delivery address for the butter. The temporary agreement is mentioned in the text.

In a fax message of 18 April 1995, marked as Exhibit 18, W notifies, that it has never entered into any contract with either [buyer] or [seller], but with a company named Ha. Ha is a company of I, also examined as a witness, who has acted as an intermediary in bringing C in as a seller to the butter sale in question.


None of the documents presented in the case indicates, that [buyer] had entered or would enter into a contract with C. The final nature of the contract signed on 24 February 1995 is indicated by the circumstance that, based on the contract, [buyer] has already made a payment to [seller] and the wiring of the money was the responsibility of [seller]. Due to the fact that [buyer] had already taken the risk involved in the sale, C, who had delivered the butter, had no reason to enter any further contracts.

It is possible that [buyer] has needed the contract signed on 24 February 1995 to get credit from the bank. The wording of the contract, however, indicates that it is the actual contract on delivering the butter and the deliverer is K/[seller] and not any third party. Exhibit A, a notification by A to the General Manager P, supports this view.

The mention of temporary contract in the fax message of 16 March 1995 may be because P has been unsure of whether another contract has to be made to cover the delivery, as H has told. The statement by H supports the view, that there was no intention to make other contracts. The statement of H has not been proven as untrustworthy.

Exhibit 5 indicates that C could not have made another contract with [buyer] and has had a misconception of the name of the contracting party.

No significance can be given to W's statement, considering that it contravenes with Exhibit 5. His statement is unreliable due to reasons mentioned below in this judgment. Statements by K and other witnesses do not depart from one another concerning the coming about of the contract. Considering K's position in the case, his conception on the parties to the case can not be assigned with significance.

Through Exhibits 16, 33, 34 and 36 the defendants have wanted to show, that H and K have been in a similar intermediary position considering the butter consignment. K can be regarded as an intermediary, considering the statements made by K and witnesses. K, however, has made a contract concerning the delivery of butter, unlike, for example, H. K/[seller] has been marked as the seller in the contract and have received the sale price from the buyer. This has altered the position of the defendants into parties to the sale.

Buyer's right to declare the contract avoided

[Buyer] is entitled to declare the contract avoided based on delay on the seller's side.

CISG must be applied in the case.

[Buyer] is entitled to recover the rest of the sale price he has paid and damages, including loss of profit.


Exhibit 4 indicates that [buyer] has, on 11 April 1995, made a statement to K, saying that the seller has not fulfilled his duties. The documents involved in the sale had been late for 20 days at the time and the delivery of the goods from the factory had been late for 13 days in relation to what had been agreed.

Exhibit 19 indicates that W has refused to declare the contract avoided. According to him the delay was not unreasonable and the contract does not include the right to declare it avoided. The fax message has been directed at P and K and it was meant to be a reply to [buyer's] statement. On the other hand, Exhibit 5 indicates that W denies being in a contractual relationship with [buyer].

Exhibit 20 indicates that not even during the following day has P received the documents involved in the sale or information concerning transportation trucks. P notes that, without analysis of the quality of the butter, the freight will not be unloaded and additionally, P has to accept the butter together with the final buyer.

Exhibit 22 indicates that the butter has not been delivered on 20 April 1995. In the fax message the delivery address has been marked as a monastery in Kiev. That is not mentioned in any other documents.

The fax message marked as Exhibit 6 indicates that [buyer] declared the contract avoided for the second time because the goods had not been delivered as agreed.

The fax message marked as Exhibit 23 indicates that the Secretary of C has made an inquiry on 16 May 1995 to P concerning the address of P.

K has told that, first P gave just the delivery address, even if he had declared the contract avoided. Then, on the next day he placed additional conditions concerning inspection of the goods. C refused the inspection of the goods. The butter was already in St. Petersburg then.


The evidence indicates that due to reasons on the seller's side the delivery has been late for several weeks in relation to what had been agreed on. The buyer has not received any documents concerning the goods to be delivered. The buyer has properly declared the contract avoided.

[Buyer] can be regarded as having given up his right to declare the contract avoided when he gave the delivery address to the seller. However, not even then did the goods get delivered. The fax message from [buyer], dated 13 April 1995, does not indicate that [buyer] would have placed any additional conditions, instead the fax mentions the right to check the goods, a right normally granted to the buyer. However, despite P's fax, C seems to be presenting a delivery on 20 April 1995, to a strange address. [Buyer] has declared the contract avoided for the second time due to negligence on the seller's side.

K's statement, that C would not have been willing to allow the inspection suggested by P and thus given up on making the delivery, is untrue. Based on the evidence presented, the real reason is that C was unable to deliver the butter altogether.

According to law applicable to international sale of goods, Section 4, if the parties have not agreed on the applicable law, the law applicable to the sale is the law of that country, where the seller had its place of business when he accepted the order. The true identity of [seller] and the relationship of K to the company have remained unclarified in the case. In this situation, the Court holds that K has been the seller in the sale, K's place of business has been Kuopio in this case, so Finnish law is applicable in this case.

According to CISG Article 1, the Convention is applicable in sale contracts between parties whose places of business are in different States and when the rules of private international law lead to the application of the law of a Contracting State. On these grounds, CISG is applicable.

[Buyer] has declared the contract avoided with a notification delivered to the opposing party. The goods have remained undelivered and the seller has not delivered the goods within the additional period set by the buyer.

[Buyer] is entitled to recover the paid sale price.

The interest loss and damages

The amount of interest loss is U.S. $8,000.

The amount of lost profit is U.S. $15,960.

Calculation of damages

According to CISG Article 74, [buyer] is entitled to damages for breach of contract consisting of a sum equal to the loss, including loss of profit suffered by [buyer] as a consequence of the breach. Such damages may not exceed the loss which the party in breach foresaw or ought to have foreseen at the time of the conclusion of the contract, in the light of facts and matters of which he then knew or ought to have known, as a possible consequence of the breach of contract.

The defendants have denied their duty to pay damages for interest loss caused to [buyer]. According to his own statement, K has known that [buyer] will take credit to finance the advance payment. Consequently, K may have anticipated that interest loss might be caused to [buyer] if, for some reason, the sale would not go through. On these grounds, damages include compensation of interest loss.

It has not been shown that K knew the interest rates in Lithuania, namely 7% per month and 0.5% per day interest on arrears, which essentially differs from interest rates in Western Europe. One could not even assume that he should have known it.

It is the estimate of the Court, that K should have pre-estimated that the interest loss resulting from not fulfilling the contractual obligations could be about 10% of the sale price, meaning U.S. $8,000.

The amount of lost profit announced by the seller, namely 20%, the Court sees as reasonable. The butter consignment bought by the buyer has had a buyer.

The transfer of the advance payment to the U.S.

The way K acted in transferring the money is grossly negligent.


The evidence presented by the buyer clarifies that matters decreasing the trustworthiness of the company and its general manager are connected to C and W.

K has managed to get through to C through the company of Witness I. The contact information of C's company has been solved by a translator R, who has testified as a witness in the case. Based on R's statement, the Court has found out, that the company was investigated on by calling there. R has talked with W, who has given a good and reliable picture of the company. W has told the company is financially sound and that it delivers goods to 35 countries and employs many lawyers. Based on this, they decided to ask an offer from C. R has told that he has had other foreign contacts too.

Exhibit 29 indicates that K, under the name of [seller], transferred a part of the advance payment to C's account, which was not a blocked account but a regular checking account.

Exhibit 2 indicates that the advance payment was supposed to go to seller's blocked account.

Exhibit 32 indicates that when negotiating over the declaration of avoidance, C has held the view that the advance payment had been paid by Ha.

Witness H told that advance payment is a standard procedure in sales like this. A blocked account is rarely used. About 80% of the sales take place without a guarantee. Letters of credit would be safe for both parties, but it are rarely used.

Exhibit 30 indicates that an effort has been made to obtain a power of attorney from K on behalf of [buyer] for collecting the advance payment from C. K has not signed the power of attorney.


The buyer has presented documentary evidence concerning C, based on which making a contract with the company can be seen as questionable. The accuracy of the evidence has not been denied.

Identifying liability

K is personally responsible for the liabilities of [seller].


Exhibit 28 indicates that the capital of the [seller] company is U.S. $5,000 split into one share worth U.S. $5,000 and the company is registered. Exhibit 27 indicates that the one share of the company is owned by a company registered in the Jersey Islands.

The defendant has denied owning the company or its shares.

K has signed the contract made with [buyer] as the CEO of his company, the position which witness H regarded him as being in. Also, during the preparations for this case K has represented himself as the CEO. Not earlier than during the oral preparations did he notify that he handled the butter sale based on an assignment.

When hearing K as a witness he himself has told about the history of the butter sale, saying that H contacted him while looking for a supplier for a 100 ton butter consignment. K was informed of the supplier by Ha and notified it to H. H, as a witness, has told a similar story.


The defendants have alleged, that a prerequisite for a registration in Turks and Caicos Islands is paying of the share capita. No evidence has been presented to support this.

K's own story of the coming about of the butter sale indicates that throughout the course of the events he has acted as an independent businessman. K does not mention anything that would support his statement as to having acted on commission from [seller].

Because [seller] has been registered on a Caribbean Island and does business from an address located on Jersey Island, there is no documentary evidence of formal authority to act on behalf of the company. K has not wanted to give clarification as to the ownership of the company. Based on the evidence presented in the case, the actual authority to act on behalf of [seller] has been in the hands of K.

[Seller] can be regarded as a company established through a formal capital investment, which can be identified with the business name used by K in his business. K is liable for its obligations at least to the extent of the sale at dispute here.

Legal fees

The Court estimates the legal fees of the [buyer] as being FIM 70,000 added with the fee of the U.S. law firm, being FIM 11,403.28.


The expenses caused to the [buyer] in clarifying the matter over in the U.S. have been necessary in handling this case. As these measures taken have led to partial return of the advance payment, they have been for the benefit of the defendants.

The specification of the legal fee of the [buyer] is in English. It does not clarify, as required by the Law of Procedure Section 21, of what the fee consists of. Based on this, the court has estimated the amount of legal expenses.

The Court has reduced the amount of legal fees the [buyer] has the ability to recover also on grounds, that the claim for interest expenses has been only partially accepted.

In addition to assisting K, who was granted a free trial, L has also represented [seller], excluding the preparations and the main proceedings that took place on 22 October 1996. The Court has taken this into considerations in estimating the amount L will receive from the State as compensation for handling the case.

The judgment

K and [seller] are obligated, jointly and severally, to pay a total of U.S. $69,676, consisting of U.S. $45,716 as a restitution of the advance payment, U.S. $8,000 as damages for interest expenses caused to the [buyer] and U.S. $15,960 for lost profit. The interest on arrears is the currently enforced interest rate of the Bank of Finland added with 7% for U.S. $53,716, beginning from one month after the issuance of judgment onwards and 16% for U.S. $15,960 beginning from 20 March 1995. The said amounts can be paid either with U.S. dollars or Finnish Marks according to the exchange rate of the date of payment.

The defendants are jointly and severally made to pay the [buyer] his legal fees of FIM 81,403.28, out of which the amount of U.S. $6,905 is reduced according to the exchange rate of the date of payment.

The legal fees are subject to an interest on arrears beginning from one month after the issuance of judgment onwards. The interest rate is the currently enforced interest rate of the Bank of Finland, added with 7%.


This judgment may be appealed to the Court of Appeals of Eastern Finland.


Court of Appeal of Eastern Finland

Judgement No. 336, 27 Marh 1997


The judgment appealed: Kuopio Court of First Instance 5 November 1996, No. 5477

[The Court of First Instance held seller and K, seller's CEO, jointly and severally liable. This was only an appeal by K, CEO of seller; the judgment against seller was not appealed.]

Appellant: CEO K, Kuopio [CEO of seller]; Defendant: A, Lithuania [buyer]

The demands presented in the Court of Appeals

In his appeal, K has renewed his statements appearing from the judgment of the Court of First Instance and has requested that the original claim of the [buyer] should be dismissed.

[Buyer] has replied and requested for the dismissal of K's appeal and compensation for his legal fees.

The judgment of the Court of Appeals

The contract in question is drafted in English. The content of the contract is as follows:

"8. Force majeure, arbitration and rules

"8.1. This contract is governed by the rules of the Authorities of the International Chamber of Commerce. Both parties are relieved from liability of carrying out the duties under the Contract, if the said non-performance results from force majeure impediments, such as strikes, riots, decisions of governments or other authorities etc.

"If difficulties appear in interpreting the carrying out of the contract, all parties are bound to obey the decision, which has been arrived at by using the rules of the Authorities of the International Chamber of Commerce.

"If common ground is not reached, the Dispute shall be resolved under the Arbitration of the Helsinki Chamber of Commerce."

The Court of Appeals holds that the part of the contract referred to reveals that the disputes arising out of the contract are resolved through arbitration. The wording of the contract does not indicate that only some of the disputes are handled through arbitration and some in a general court.

The statement of claim places a demand of returning the advance payment, damages for financing expenses resulting from the advance payment, and damages for the breach of contract. The claim has been objected on grounds, among others, that the defendants have not breached the contract in a manner which would have justified the avoidance of the contract.

The issue in dispute is a matter which, according to Section 8 of the contract, is to be resolved through arbitration. K has referred to this circumstance before replying to the main claim. Consequently, the Court of First Instance should have dismissed the claims in relation to K.

Judgment of the Court of Appeals

The judgment of the Court of First Instance is repealed as to K's joint and several liability with [seller] for returning the advance payment, damages and legal fees. Based on the Law governing Arbitration, the statement of claim directed at K is dismissed and K is relieved of all payment obligations. The amounts K was made to pay, added with interest, now remain to be paid by [seller] in their totality.

This judgment is final.





Original text

Reproduced with permission of University of Turku


Kuopion käräjäoikeus

10.1 osasto

Suokatu 44 A, PL 44

70101 KUOPIO TUOMIO 5477

05.11.1996 95/3214



Kantaja A, Liettua



Vastaaja 1. K, Kuopio

2. S Trading Limited, Turks and Caicos Islands


Asia Vahingonkorvaus


Vireille 26.06.1995






Kantaja on vaatinut, että vastaajat yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan kantajalle kauppahinnan ennakkomaksun palautuksena 45.716 dollaria ja kantajalle aiheutuneesta korkomenosta 223.092 dollaria 20.12.1995 asti eli yhteensä 268.808 dollaria laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä maksupäivään asti, vahingonkorvauksena 15.960 dollaria laillisine korkoineen 20.3.1995 lukien ja kantajan oikeudenkäyntikulut, jotka johtuvat asianajosta Yhdysvalloissa ja Suomessa, korkoineen. Oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä jo saatu 6.905 dollaria.




A oli tehnyt 24.2.1995 S Trading Limited nimisen yhtiön (jäljempänä S) kanssa. jota edusti sopimusneuvotteluissa sen toimitusjohtaja K, kauppasopimuksen yhteensä 100.000 kilogramman voierän toimittamisesta Venäjälle. A maksoi 15.3.1995 S:lle 40 tonnin voierästä ennakkomaksuna 79.800 Yhdysvaltain dollaria. S siirsi rahat edelleen Yhdysvaltoihin C Trading Group Inc- nimiselle yhtiölle (jäljempänä C), jonka piti toimittaa voierä Pietariin. Kun toimitusta Pietariin ei kuulunut, A purki sopimuksen viivästyksen perusteella.


S on velvollinen palauttamaan ennakolta suoritetun kauppahinnanosan.


K on S:n kanssa henkilökohtaisesti vastuussa huolimattomalla toiminnallaan ja sopimusrikkomuksellaan kantajalle aiheuttamistaan vahingoista. K siirsi edustamansa yhtiön velvoitteen toimittaa voita Pietariin ja ennakkomaksurahat varomattomasti Yhdysvaltoihin kolmannelle osapuolelle. K toimi huolimattomasti hänen johtamalleen yhtiölle uskottujen varojen suhteen. K ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin ennakkomaksun palauttamiseksi Yhdysvalloista. K:n törkeä huolimattomuus synnyttää henkilökohtaisen vastuun aiheutuneista vahingoista.


Lisäksi K on henkilökohtaisesti vastuussa S:n velvoitteista, koska S on perustettu kiertäen osakeyhtiöille säädettyä vähimmäispääomavelvoitetta ja sitä ei siten voida pitää oikeushenkilönä. Siten sen puolesta toimivat henkilöt ovat sen velvoitteista henkilökohtaisesti vastuussa.


A oli ennakkomaksua varten joutunut ottamaan 79.800 dollarin lainan liettualaisesta pankista. Lainalle A joutui maksamaan korkoa seitsemän prosenttia kuukaudessa. Kun A ei vastaajien menettelyn johdosta voinut maksaa lainaa pankille 15.4.1995 takaisin, se joutui maksamaan pankille viivästyskorkoa 0,5 prosenttia päivässä.



C on A:lle toimittanut ennakkomaksun palautuksena yhteensä 34.094 dollaria. A:n velka pankille oli 20.12.1995, pääomaa 45.716 dollaria. seitsemän prosentin korkoa 5.586 dollaria ja viivästyskorkoa 217.506 dollaria eli yhteensä 268.808 dollaria.


Koska kysymyksessä oli sopimusrikkomus, niin sopimusta rikkoneen osapuolen on korvattava myös vastapuolen saamatta jäänyt voitto. Sen määrä on 20 prosenttia kauppahinnasta eli 15.960 dollaria. K on yhdessä S:n kanssa vastuussa kaikista S:ltä vaadituista määristä.




Kanne on jätettävä tutkimatta. Kuopion KO ei ole toimivaltainen tuomioistuin, koska kyse on sopimuksen tulkinnasta ja sopimuksen täytäntöönpanosta. Kauppasopimuksen mukaan Helsingin kauppakamarin asettama välimiesoikeus ratkaisee tällaisista syistä johtuvat erimielisyydet. Välimieslauseke on muut forumit poissulkeva.


Kanteessa tarkoitettu sopimus oli väliaikainen ja siihen liittyy mainittu välityslauseke. Allekirjoittamalla sopimuksen K tuli siihen siten sidotuksi, että kanne myös häntä vastaan tulisi nostaa välimiesoikeudessa.


Joka tapauksessa juttu voidaan käsitellä ainoastaan S:n kotipaikassa Turks and Caicos Islandsilla. Suomessa juttua ei voi käsitellä yleisessä tuomioistuimessa, koska S ei harjoita liiketoimintaa Suomessa millään paikkakunnalla. Sopimuksen allekirjoittaminen Kuopiossa on sattuma. Tässäkään tapauksessa K:takaan vastaan ajettua kannetta ei voi käsitellä muualla kuin yhtiön kotipaikan tuomioistuimessa.


K ei ole S:n toimitusjohtaja. Hän on toiminut vain välittäjänä erikseen määrättävää palkkiota vastaana. K on saattanut myyjän ja ostajan toistensa kanssa yhteyteen. Kanne K:takin kohtaan pitäisi nostaa yhtiön kotipaikan tuomioistuimessa. K:lla ei ole yleistä toimivaltaa toimia S:n puolesta, vaan yhtiö antaa kutakin tapausta varten toimintaohjeet ja valtuudet.


S on perustettu sen rekisteröintivaltion säännösten mukaisesti. K ei ole yhtiön osakas eikä muullakaan perusteella henkilökohtaisesti vastuussa sen velvoitteista.


Kantajan vastaus vastaajien oikeuspaikkaa koskevaan väitteeseen


S:n osalta forum on yleinen oikeusistuin ja välimieslauseke kattaa vain erikseen sovitut ja välimieslausekkeessa yksilöidyt riidat. Koska tässä jutussa ei ole kysymys sopimuksen toteuttamisen tulkintariidasta, juttua ei voi ratkaista välimiesmenettelyssä.


Sopimus on tehty faksilla ja puhelimella siten, että ostaja oli Liettuassa ja myyjä Kuopiossa. Myyjän yhteystiedot ovat Kuopioon, joka on ainoa tiedossa oleva myyjän toimipaikka. Jerseyllä on vain postilokero eikä väitettä Jerseystä hallintopaikkana voida ottaa vakavasti. Todistustaakka siitä, että yhtiön hallintoa hoidettaisiin muualta kuin Suomesta, on S:llä.


Kun yhtiö harjoittaa liiketoimintaa Kuopiosta käsin, se voidaan haastaa vastaajaksi Kuopion käräjäoikeuteen olipa sen kotipaikka missä tahansa. Lisäksi OK 10:7a ':n nojalla S voidaan haastaa vastaajaksi Kuopion KO:een, koska K:n laillinen forum on OK 10:1 ':n nojalla Kuopio.


Riippumatta siitä onko K S:n toimitusjohtaja hän on sopimuksen allekirjoittamalla ja toisaalta toimimalla törkeän huolimattomasti rahoja siirtäessään vastuussa kannevaatimuksista.



PÄÄTÖS 21.5.1996


Käräjäoikeus hylkää vastaajien tuomioistuimen toimivaltaa koskevat väitteet ja katsoo, että juttu voidaan kokonaisuudessaan käsitellä tässä tuomioistuimessa.




Kantajan kanne perustuu siihen, että kantajayhtiön ja S:n välillä 24.2.1995 solmittu kauppasopimus on purkautunut. Kantajan vaatimus jutussa koskee kauppahinnan ennakkomaksun palautusta, korvausta korkomenoista ja vahingonkorvausta. Sopimuksen tarkoittaman kaupan toteuttaminen ei ole enää mahdollista. Kanne ei siten koske sanotun sopimuksen 8. kohdan tarkoittamaa sopimuksen toteuttamisen tulkinnassa ilmenevää vaikeutta, josta syntyneet riidat olisi käsiteltävä välimiesmenettelyssä. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoo, että juttu ei kuulu välimiesoikeuden käsiteltäväksi.


Kanteessa mainitun kauppasopimuksen on allekirjoittanut myyjän puolesta K, joka on merkinnyt asemakseen "toimitusjohtaja". Myyjän yhteystiedot ovat Kuopioon, joka on myös K:n kotipaikka. Sopimus on tehty telekopiota ja puhelinta hyväksikäyttäen siten, että ostaja on ollut Liettuassa ja myyjä Kuopiossa. Näillä perusteilla on ilmeistä, että K on toiminut yhtiön toimitusjohtajana ja yhtiö harjoittaa liiketoimintaa Kuopiossa. Yhtiön ilmoittamasta ulkomailla sijaitsevasta osoitteesta ja yhtiön rekisteröintipaikasta huolimatta kanne voidaan tällä perusteella käsitellä tässä tuomioistuimessa.


Eri vastaajia vastaan nostettavat kanteet voidaan kaikki tutkia siinä tuomioistuimessa, jossa joku vastaajista on velvollinen vastaamaan, jos kanteet nostetaan samanaikaisesti ja ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Koska tämä käräjäoikeus on toimivaltainen käsittelemään yhtiöön kohdistetun kanteen, voidaan myös K:hon kohdistettu kanne käsitellä tässä käräjäoikeudessa.


Tähän päätökseen saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä.


Vastaus pääasiassa


Kanne on hylättävä ja kantaja velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.


Määrältään kantajan vaatimuksista vastaajat kiistävät kaikki muut vaatimukset paitsi vaadittua kauppasumman loppuosaa 45.716 dollaria ja rahoituskustannuksista vaadittua 223.092 dollaria.



Kanne on kohdistettu väärään vastaajaan. Kanteessa tarkoitettu sopimus oli vain väliaikainen ja oli tarkoitus. että A ja C tekevät varsinaisen sopimuksen voin toimittamisesta. Tällä perusteella kanne olisi tullut kohdistaa C:hen.


S:llä ei ole velvollisuutta palauttaa kauppahinnan etumaksua, koska A:lla ei ollut perustetta sopimuksen purkamiseen. Toimituksen viivästyttyä A:n olisi pitänyt suostua S:n tarjoukseen koe-erän toimittamisesta yhtiön Pietarissa olevasta varastosta tai muuhun menettelyyn sopimuksen täyttämiseksi.


Vastaajat eivät voi millään perusteella olla vastuussa A:n rahoituskustannuksista. joiden määrä sinänsä myönnetään.


K ei ole vastuussa A:lle kauppahinnasta tai vahingonkorvauksesta.


Ensisijaisesti K vetoaa siihen, ettei hän ole ollut S:n toimitusjohtaja. K:lla ei ole ollut yleistä toimivaltaa toimia S:n puolesta. Yhtiö antaa K:lle kutakin tapausta varten erikseen toimintaohjeet ja valtuudet. Tässä tapauksessa K on ainoastaan saattanut tavarantoimittajan ja tavarantilaajan toistensa kanssa yhteyteen. Tässä asemassa K ei ole vastuussa yhtiön velvoitteista. Vaikka katsottaisiinkin, että K on toiminut S:n toimitusjohtajana, hän ei olisi vastuussa yhtiön velvoitteista.


K on toiminut huolellisesti hyvän liiketavan ja kansainvälisessä kaupassa noudatettavan käytännön mukaisesti. Ennen kuin sopimus kantajan ja S:n välillä tehtiin, K selvitti asianajajan kautta C Trading Group Inc:in olemassaolon ja taustan. Yhtiö oli saatujen tietojen mukaan luotettava. K ei ottanut vastaan tavarantilaajan rahasuoritusta, vaan se on toimitettu S:n suomalaisen lakimiehen tilille. Rahat on lähetetty Yhdysvaltoihin C:n avaamalle sulkutilille, josta niiden piti olla nostettavissa vasta asianmukaisten rahti- ja laivauskirjojen esittämisen jälkeen. Jostakin syystä yhdysvaltalainen pankki oli vastoin sulkutilin ehtoja luovuttanut rahavarat C:lle.


Kantajan oikeudenkäyntikululasku on kohtuuton ja yksilöimätön. Siihen on ilman perustetta lisätty A:n ja C:n välisten riitaisuuksien selvittämisestä Yhdysvalloissa aiheutuneet kulut. Kohtuullinen kantajan oikeudenkäyntikulujen määrä on 50.000 markkaa.


Kantajan kannanotto vastaukseen


A:n ja C:n välillä ei ollut sopimusta voin toimittamisesta. A:lla oli sopimuksen purkuperuste, koska toimitus myöhästyi. Vastuunsamaistamista koskevan periaatteen mukaan K on vastuussa S:n velvoitteista. S:ää voidaan pitää yhden miehen yhtiöön verrattavana..


1. A:n ja C:n välinen sopimussuhde


Käräjäoikeus katsoo, etteivät A ja C ole olleet keskenään sopimussuhteessa. Näin ollen S on jutussa oikea vastaaja, johon sopimuksen purkautumisesta aiheutuneet vaatimukset pitää kohdistaa.




S ja A ovat allekirjoittaneet kanteessa selostetun sopimuksen voin toimittamisesta. Muita A:n allekirjoittamia sopimuksia ei ole esitetty.


Todistaja H on välittänyt kerrotussa kaupassa siten, että K on saanut ostajan eli A:n tietoonsa H:n kautta. Sopimuksen allekirjoitettuaan A:n edustaja on tiedustellut H:lta, toteutuuko kauppa tällä sopimuksella vai tarvitaanko muita sopimuksia. H oletti, etteivät muut sopimukset olleet tarpeellisia ja ilmoitti näin A:n edustajalle. Yleensä välittäjä ei itse allekirjoita sopimuksia. H ilmoitti, että hän ei ole tehnyt yhtään kauppaa, jossa hän olisi itse myyjä tai ostaja ja rahat kulkisivat hänen kauttaan.



Voin on tosiasiallisesti toimittanut C. C:n entinen pääjohtaja W on todisteena 25 olevassa asiakirjassa esittänyt käsityksensä myyntisopimuksen todellisista osapuolista. W ilmoittaa sopimuksen osapuoliksi A:n ja C:n ja osoitukseksi tästä sopimusluonnoksen, joka on käynyt K:n hyväksyttävänä. Todisteena 26 on asiakirja. johon on käsin päälle kirjoitettu, että se on luonnossopimus A:n kanssa. Asiakirjan tekstissä ei mainita A:ta, vaan ainoastaan S ja C. Asiakirja on päivätty 24.3.1995 ja siinä on W:n ja K:n allekirjoitukset.


Todisteesta 29 käy ilmi, että S oli jo 20.3.1995 lähettänyt 7(epäselvä).800 dollaria C:n tilille. Kantajan ilmoituksen mukaan A:n suorittama määrä oli 79.800 dollaria.


Vastaaja on esittänyt todisteeksi 35 merkityn asiakirjan, joka vastaajan mukaan on myöskin C:n ja A:n välinen sopimusluonnos. Se on päivätty myöskin 24.3.1995 ja siinä on myöskin W:n ja K:n allekirjoitukset. Asiakirjassa ei ole mitään viittausta siihen, että se olisi tarkoitettu A:n allekirjoitettavaksi.


Todisteessa 25 W viittaa selvityksenä A:sta ja C:stä sopimusosapuolina telefaksiin 16.3.1995, todiste 17, jossa P ilmoittaa rahan lähettämisestä ja voin toimitusosoitteen. Tekstissä mainitaan väliaikainen sopimus.


Todisteena 18 olevassa telefaksissa, joka on päivätty 11.4.1995, P purkaa S:n kanssa tehdyn sopimuksen myyjän viivästyksen vuoksi. Asiakirjassa ei ole mainintaa sopimuksen väliaikaisuudesta ja oikeudenkäynnillä uhataan K:ta.


Todisteena 5 olevassa telefaksissa W 13.4.1995 ilmoittaa, ettei se ole tehnyt koskaan mitään sopimuksia A:n eikä S:nkään kanssa vaan Ha-nimisen yrityksen kanssa. Ha on todistajanakin kuullun I:n yhtiö, joka on K:n tiedustelun perusteella välittänyt C:n myyjäksi kyseiseen voikauppaan.




Mikään jutussa esitetty asiakirja ei osoita, että A olisi solminut tai aikonut solmia jonkin sopimuksen C:n kanssa. Helmikuun 24. päivänä 1995 allekirjoitetun sopimuksen lopullisuuteen viittaa sekin, että A on sen perusteella 15.3.1995 jo suorittanut maksun S:lle ja rahan siirto eteenpäin on ollut S:n vastuulla. A:n otettua jo kauppaan liittyvän riskin, voin toimittaneella C:llä ei ole ollut tarvetta enää tehdä mitään sopimuksia.


On mahdollista. että A on tarvinnut 24.2.1995 allekirjoitetun sopimuksen saadakseen luottoa pankista. Sopimuksen sanamuoto kuitenkin viittaa siihen, että se on myöskin varsinainen sopimus voin toimittamisesta ja toimittaja on K/S eikä mikään kolmas osapuoli. Todisteena 2 oleva H:n ilmoitus A:n pääjohtajalle P:lle tukee tätä käsitystä.


Maininta väliaikaisesta sopimuksesta 16.3.1995 päivätyssä faksissa voi johtua siitä, että P on ollut epävarma siitä tuleeko toimitusta varten tehdä vielä muu sopimus, kuten H on kertonut. H:n kertomus tukee käsitystä, että muita sopimuksia ei pitänytkään tehdä. H:n kertomusta ei ole osoitettu epäluotettavaksi.


Todiste 5 osoittaa, ettei C ole tehnyt voista sopimusta A:n kanssa ja on ollut väärässä käsityksessä sopimuskumppaninsa nimestäkin.


W:n lausumalle ei voi antaa merkitystä ottaen huomioon sen ristiriitaisuus todisteeseen 5 verrattuna. Hänen lausumansa on epäluotettava myös tässä tuomiossa jäljempänä mainituista syistä.


K:n ja muiden todistajien kertomukset eivät poikkea toisistaan sopimuksen syntymisen osalta. K:n asema jutussa huomioon ottaen hänen käsitykselleen sopimuksen osapuolista ei voi antaa merkitystä.


Vastaaja on tahtonut osoittaa todisteilla 16, 33, 34 ja 36, että H ja K ovat olleet samanlaisessa välittäjäasemassa kyseisen voierän suhteen. K:ta voidaan pitää välittäjänä ottaen huomioon hänen oma ja todistajien kertomukset. K on kuitenkin tehnyt sopimuksen voin toimittamisesta toisin kuin esimerkiksi H. K/S on sopimukseen merkitty myyjäksi ja hän on ottanut vastaan ostajan kauppahintasuorituksen. Tämä on muuttanut vastaajat kaupan osapuoliksi.

2. Sopimuksen purkuoikeus


A:lla on ollut oikeus purkaa sopimus myyjän viivästyksen perusteella.


Juttuun on sovellettava YK:n kauppalain säänöksiä.


A:lla on oikeus saada takaisin maksamansa kauppahinnan loppuosa sekä vahingonkorvausta, joka sisältää saamatta jääneen voiton.




Todiste 4 osoittaa, että A on 11.4.1995 esittänyt vastalauseen K:lle siitä, että myyjä ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan. Kauppaan liittyvät asiakirjat ovat olleet tuolloin myöhässä 20 päivää ja tavaran toimitus tehtaalta 13 päivää sovitusta.


Todiste 19 osoittaa, että W on kieltäytynyt purkamasta sopimusta. Hänen mukaansa viivästys ei ole kohtuuton eikä sopimus sisällä purkuoikeutta. Faksi on osoitettu P:lle ja K:lle ja se on tarkoitettu vastaukseksi P:n vastalausefaksiin. Toisaalta todiste 5 osoittaa, että W kiistää olevansa missään sopimussuhteessa A:han.


Todiste 20 osoittaa, että P näyttää luottavan uudelleen sopimuksen toteutumiseen ilmoittaessaan 12.4.1995 voin toimitusosoitteen K:lle.


Todiste 21 osoittaa, että P ei ole seuraavanakaan päivänä saanut vielä asiakirjoja voista eikä tietoa kuljetusrekoista. P ilmoittaa, että ilman voin laadun analysointia ei lastin purkamista tapahdu ja P:n on yhdessä edelleenostajan kanssa hyväksyttävä voi.


Todiste 22 osoittaa, että voita ei ole toimitettu vielä 20.4.1995. Faksissa puhutaan toimitusosoitteena kiovalaisesta luostarista. Sellaista ei mainita missään muussa asiakirjassa.


Todisteena 6 oleva faksi osoittaa, että A purki voisopimuksen toistamiseen 5.5.1995, koska tavaraa ei toimitettu sovitusti.


Todisteena 23 oleva faksi osoittaa, että C:n sihteeri on tiedustellut P:ltä A:n osoitetta 16.5.1995.


K on kertonut, että P ensin ilmoitti voin toimitusosoitteen, vaikka oli jo purkanut sopimuksen. Sitten hän seuraavana päivänä asetti lisäehtoja tarkastuksesta. C ei suostunut tarkastukseen. Voi oli jo tällöin Pietarissa.




Näyttö osoittaa, että toimitus on myyjästä johtuvasta syystä viivästynyt useita viikkoja sovitusta ajasta. Ostaja ei ole saanut mitään asiakirjoja toimitettavasta tavarasta. Ostaja on purkanut asianmukaisesti kaupan.


A:n voidaan katsoa luopuneen purkuoikeudestaan ilmoitettuaan toimitusosoitteen tämän jälkeen myyjälle. Toimitusta ei ole kuitenkaan tuolloinkaan tapahtunut. A:n 13.4.1995 päivätty faksi ei osoita, että se olisi asettanut lisäehtoja, vaan P mainitsee ostajalle normaalisti kuuluvan tarkastusvelvollisuuden toteuttamisesta. C näyttää P:n faksista huolimatta esittävän voin toimittamista vielä 20.4.1995, tosin outoon osoitteeseen. A on purkanut kaupan toistamiseen 5.5.1995 myyjän laiminlyönnin vuoksi.


K:n kertomus siitä, että C ei olisi suostunut P:n ilmoittamaan tarkastukseen ja luopuneen tämän vuoksi toimituksesta, ei pidä paikkaansa. Todellinen syy näytön perusteella vaikuttaa olevan se, ettei C pystynyt lainkaan voita toimittamaan.


Kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annetun lain 4 ':n mukaan, elleivät sopimuskumppanit ole sopineet sovellettavasta laista, on kauppaan nähden voimassa sen maan laki, jossa myyjältä oli kotipaikka, kun hän otti vastaan tilauksen. S:n todellinen olemus ja K:n suhde yhtiöön ovat jääneet jutussa selvittämättä. Tässä tilanteessa oikeus katsoo, että K on ollut kaupassa myyjä ja myyjän kotipaikka on tässä tapauksessa ollut Kuopio, joten kauppaan sovelletaan Suomen lakia.


Niin sanotun YK:n kauppalain (Si 504) 1 artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimusta sovelletaan tavaran kauppaa koskeviin sopimuksiin sellaisten sopijapuolten välillä, joiden liikepaikat ovat eri valtioissa ja kun kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt johtavat sopimusvaltion oikeuden soveltamiseen. Tällä perusteella sopimukseen sovelletaan YK:n kauppalakia.


A on purkanut sopimuksen vastapuolelle toimitetulla ilmoituksella. Tavara on lisäksi jäänyt luovuttamatta ja myyjä ei ole luovuttanut sitä ostajan asettamassa lisäajassa.


A:lla on oikeus saada suorittamansa kauppasumma takaisin.


3. Korkotappio ja vahinko


Korkotappion määrä on 8.000 dollaria.


Saamatta jääneen voiton määrä on 15.960 dollaria.




Vahingonkorvauksena A:lla on YK:n kauppalain 74 artiklan mukaan oikeus saada rahamäärä, joka vastaa sille aiheutunutta vahinkoa, mukaan luettuna menetetty kauppavoitto. Vahingonkorvaus ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin se vahinko, jonka sopimusta rikkonut osapuoli sopimusta tehtäessä ennakoi tai jonka hänen olisi pitänyt ennakoida voivan seurata sopimusrikkomuksesta niiden tosiasioiden tai seikkojen valossa, jotka hän silloin tunsi tai jotka hänen olisi pitänyt tuntea.


Vastaajat ovat kiistäneet velvollisuutensa suorittaa vahingonkorvausta A:lle syntyneestä korkotappiosta. K on oman ilmoituksensa mukaan tiennyt, että A ottaa luottoa ennakkomaksun suorittamiseen. K on voinut siten ennakoida A:lle syntyvän korkotappiota, jos kauppa ei jostain syystä toteutuisikaan. Tällä perusteella vahingonkorvaus käsittää myös korvauksen korkotappiosta.


K:n ei kuitenkaan ole osoitettu tunteneen korkotasoa Liettuassa, seitsemän prosenttia kuukaudessa ja viivästyskorko 0,5 prosenttia päivässä, joka poikkeaa olennaisesti Länsi-Euroopan korkotasosta. Ei voida myöskään edellyttää, että hänen olisi pitänyt se tuntea.


Oikeus arvioi. että K:n olisi pitänyt ennakoida sopimuksen täyttymättä jäämisestä voivan seurata korkotappiota noin kymmenen prosenttia kauppahinnasta eli 8.000 dollaria.


Kantajan ilmoittamaa saamatta jääneen voiton määrää, 20 prosenttia oikeus pitää kohtuullisena. A:n ostamalle voierälle on ollut edelleen ostaja.


4. Etumaksun siirtäminen Yhdysvaltoihin


K:n menettely rahan siirtämisessä oli törkeän huolimatonta.




Kantajan esittämät todisteet 7 - 10 selvittävät, että C:hen ja W:hen liittyy erilaisia yhtiön ja sen pääjohtajan luotettavuutta vähentäviä seikkoja.


K on saanut yhteyden C:hen todistaja I:n yhtiön Ha:n kautta. C:n yhtiön yhteystietoja on Ha:ssa on selvittänyt kielenkääntäjä R, jota on kuultu jutussa todistajana. R:n kertomuksesta on selvinnyt, että yhtiötä on tutkittu soittamalla sinne. R on keskustellut W:n kanssa, joka on antanut siitä hyvän ja luotettavan kuvan. W on kertonut yhtiön olevan vakavarainen, toimittavan tavaraa 35 maahan ja sen palveluksessa olevan useita lakimiehiä. Tällä perusteella C:ltä päätettiin pyytää tarjous. R kertoi, että hänellä on ollut muutama muukin ulkomainen kontakti.


Todiste 29 osoittaa, että K S:n nimissä siirsi A:lta etumaksuna tulleesta rahasta osan C:n tilille, joka ei ollut sulkutili, vaan tavallinen shekkitili.


Todiste 2 osoittaa, että etumaksun piti mennä myyjän sulkutilille.


Todiste 32 osoittaa. että C on sopimuksen purusta neuvoteltaessa ollut siinä käsityksessä, että etumaksun oli maksanut Ha.


Todistaja H kertoi, että etukäteismaksu on tällaisissa kaupoissa tavallinen menettely. Sulkutiliä käytetään harvoin. Noin 80 prosenttia kaupoista tapahtuu ilman vakuutta. Remburssi olisi molemmille osapuolille turvallinen, mutta se ei ole laajassa käytössä.


Todiste 30 osoittaa, että A:n puolesta on yritetty saada K:lta valtakirja etumaksun perimiseksi takaisin C:ltä. K ei ole allekirjoittanut valtakirjaa.





Kantaja on esittänyt C:stä asiakirjanäyttöä, jonka perusteella sopimuksen tekemistä yhtiön kanssa voidaan pitää arveluttavana. Näytön paikkansapitävyyttä ei ole vastaajakaan kiistänyt.


R:n kertomus osoittaa, että Ha:n toimesta tehdyllä selvityksellä ei ole ollut merkitystä C:n luotettavuuden arvioimisessa.


Vaikka riskin ottaminen onkin tämän kaltaisissa kaupoissa tavallista, K on lähettänyt A:n toimittamat rahat sopimuksen vastaisesti C:n tavalliselle shekkitilille ottaen suuremman riskin kuin mihin A on sopimustekstin mukaan sitoutunut. Vain K:lla on ollut mahdollisuus arvioida riskin suuruutta, koska A ei ole ollut tietoinen rahat lähettäessään voin todellisesta toimittajasta.


K:n laiminlyönti voidaan rinnastaa tilanteeseen, jossa toimitusjohtaja tekee urakkasopimuksen sellaisen yhtiön kanssa, jonka luotettavuutta tai vakavaraisuutta ei ole laisinkaan tutkinut.


K ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin ennakkomaksun palauttamiseksi Yhdysvalloista eikä ole halunnut myötävaikuttaa palauttamiseen.


5. Vastuunsamaistamisperiaate


K on henkilökohtaisesti vastuussa S Trading Limited - nimisen yhtiön vastuista.




Todiste 28 osoittaa, että S:n osakepääoma on 5.000 dollaria jakautuen 5.000:een yhden dollarin arvoiseen osakkeeseen ja yhtiö on rekisteröity. Todisteesta 27 käy ilmi, että yhden kappaleen yhtiön osakkeita omistaa eräs Jerseyn saaren kotipaikakseen ilmoittava yhtiö.


Vastaaja on kiistänyt omistavansa yhtiötä tai sen osakkeita.


K on allekirjoittanut An kanssa tehdyn sopimuksen S:n toimitusjohtajana, jollaiseksi myös todistaja H on hänet tuossa vaiheessa mieltänyt. Myös tämän jutun kirjallisen valmistelun aikana K on esiintynyt toimitusjohtajana. Vasta ensimmäisessä suullisen valmistelun istunnossa hän on ilmoittanut, että hoitikin voikauppaa vain toimeksiannon perusteella.


K on itse häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut voikaupan syntyhistoriasta, että H otti häneen yhteyttä etsiessään toimittajaa 100 tonnin voierälle. K sai tiedon Ha:n kautta toimittajasta ja ilmoitti sen H:lle. H on todistajana kertonut samalla tavoin.




Vastaaja on väittänyt, että rekisteröinnin edellytys Turks and Caicos Islandsilla on osakepääoman maksaminen. Mitään näyttöä tällaisesta edellytyksestä ei ole esitetty.


K:n oma kertomus voikaupan synnystä osoittaa, että hän on koko ajan toiminut itsenäisenä liikkeenharjoittajana. K ei mainitse mitään siihen viittaavaa, että hän olisi saanut toimeksiannon tehtäviinsä S:ltä.


Koska S on rekisteröity karibialaiselle saarelle ja harjoittaa liiketoimintaa Jerseysaarella sijaitsevassa osoitteessa, asiakirjoihin perustuvaa selvitystä muodollisen määräysvallan käyttämisestä yhtiössä ei ole saatavissa. K ei ole halunnut selvittää yhtiön omistussuhteita. Tosiasiallista määräysvaltaa S:ssä näyttää tässä jutussa esiintulleet seikat huomioon ottaen käyttävän K.


S:ää voidaan pitää muodollisella pääomapanoksella perustettuna yhtiönä, joka on rinnastettavissa K:n liiketoiminnassaan käyttämään toiminimeen. K on vastuussa sen velvoitteista kuin omistaan ainakin tämän oikeudenkäynnin kohteena olevan kaupan osalta.


6. Oikeudenkäyntikulut


Oikeus arvioi kantajan kulujen määräksi 70.000 markkaa lisättynä yhdysvaltalaisen asianajotoimiston veloituksella 11.403,28 markkaa.




Kantajalle asian selvittelemisestä Yhdysvalloissa aiheutuneet kulut ovat olleet välttämättömiä tämän jutun hoitamiselle. Siltä osin, kun selvittely on johtanut etumaksun osittaiseen palauttamiseen, toimenpiteet ovat tulleet vastaajien eduksi.


Kantajan oikeudenkäyntikululaskun erittely on englanninkielinen. Se ei selvitä olkeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 ':n edellyttämällä tavalla, mistä kustannukset koostuvat. Tällä perusteella oikeus on arvioinut kantajan oikeudenkäyntikulujen määrän.


Oikeus on alentanut kantajalle tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää myös sillä perusteella, että korkomenoista vaadittu korvaus on hyväksytty vain osaksi.


L on maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen K:n avustamisen lisäksi toiminut jutussa myös S:n asiamiehenä lukuun ottamatta 22.10.1996 tapahtunutta valmistelua ja pääkäsittelyä. Oikeus on ottanut tämän huomioon arvioidessaan L:lle valtion varoista tulevaa korvausta jutun hoitamisesta.




K ja S Trading Limited velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A -nimiselle yhtiölle kauppahinnan ennakkomaksun palautuksena 45.716 Yhdysvaltain dollaria, vahingonkorvauksena kantajalle aiheutuneista korkomenoista 8.000 Yhdysvaltain dollaria ja menetettynä kauppavoittona 15.960 dollaria eli yhteensä 69.676 Yhdysvaltain dollaria, jolle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, 53.716 dollarille kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä, jonka koron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen pankin vahvistama viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä ja 15.960 dollarille 16 prosenttia 20.3.1995 alkaen. Tuomitut määrät voidaan suorittaa Yhdysvaltain dollareina tai Suomen markkoina maksupäivän kurssin mukaisesti.


Vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 81.403,28 markkaa, josta saadaan vähentää 6.905 dollaria vastaava määrä maksupäivän kurssin mukaisesti.

Oikeudenkäyntikuluille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua siitä, kun tuomio tässä jutussa on annettu. Koron määrä on kulloinkin voimassa oleva Suomen pankin vahvistama viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.


Valtion varoista maksetaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen K:n oikeudenkäyntiavustajalle oikeustieteen kandidaatti L:lle korvaukseksi tarpeellisista kuluista 1.460 markkaa ja palkkioksi avustajantehtävästä 14.200 sekä arvonlisäveroa 3.388 eli yhteensä 19.048 markkaa.


K, jolle on myönnetty jutussa osittain maksuton oikeudenkäynti velvoitetaan korvaamaan valtion varoista maksetusta palkkiosta takaisin valtiolle 6.200 markkaa.




Kansainvälisluontoiseen irtainten esineiden kauppaan sovellettavasta laista annettu laki 4 '

YK:n kauppalaki 1 artikla 1 kohta, 45, 47, 49 artikla 1 kohta ja 74 artikla

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 14 '




Tähän tuomioon saa hakea muutosta Itä-Suomen hovioikeudelta oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetyin tavoin.


Tyytymättömyyden ilmoittaminen


Laillisen ajan kuluessa oikeustieteen kandidaatti L ilmoitti K:n tyytymättömyyden koko tuomioon ja omalta osaltaan avustajan palkkioon ja kulujen korvaukseen siltä osin kuin ne on hylätty.


Valituksen määräpäivä torstai 5.12.1996.


Vastauksen määräpäivä torstai 19.12.1996.


Valitusosoitus liitteenä.


Käräjätuomari HL





Antopäivä Diaarinumero

27.3.1997 S 96/605





Kuopion käräjäoikeus 5.11.1996 nro 5477


ASIA Vahingonkorvaus ym


VALITTAJA Toimitusjohtaja K, Kuopio



ASIA oikeudenkäyntiavustajan palkkio

VALITTAJA Oikeustieteen kandidaatti L, Kuopio






K on valituksessaan toistanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät oikeudenkäyntiväitteensä perusteluineen ja pyytänyt, että kanne jätettäisiin tutkimatta. Sen varalta, että kannetta ei jätettäisi tutkimatta, K on pyytänyt, että kanne hylättäisiin.


L on valituksessaan pyytänyt, että hänelle K:n avustamisesta käräjäoikeudessa maksettavaksi määrätty kulujen korvaus ja palkkio korotettaisiin yhteensä 38.306 markaksi.


A on vastannut K:n valitukseen ja pyytänyt sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.







Kysymyksessä oleva sopimus on laadittu englannin kielellä. Valantehneen kielenkääntäjän 21.3.1996 so- pimuksesta laatiman käännöksen mukaan sopimuksen 8. kohta on suomennettuna seuraavanlainen:



8.1. Tämä sopimus on Kansainväisen kauppakamarin virkailijoiden (alkutekstisså authorities) sääntöjen

alainen. Molemmat osapuolet vapautetaan tämän Sopimuksen mukaisten velvoitteiden suorittamatta jåttä-

misestä koskevasta vastuusta, jos suorittamatta jättäminen johtuu force majeure -esteestå, eli lakoista, mellakoista, hallituksen tai virastojen päätöksestä tms.


Jos sopimuksen toteuttamisen tulkinnassa ilmenee vaikeuksia, kaikki osapuolet suostuvat noudattamaan sitä päätöstä, joka on ratkaistu Kansainvälisen kauppakamarin virkailijoiden (alkut. authorities) sääntöjen mukaisesti.

Jos yksimielisyyttä ei synny, riita on ratkaistava lopullisesti Helsingin kauppakamarin välimiesmenettelyssä."


Hovioikeus katsoo selostetusta sopimuskohdasta ilmenevän, että sopimuksesta aiheutuvat riitaisuudet ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Sopimuskohdan sanamuoto ei osoita osapuolten tarkoittaneen, että vain jotkut sopimuksesta aiheutuneet riitaisuudet ratkaistaisiin välimiesoikeudessa ja muut riitaisuudet jäisivät yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.


Kanteessa on vaadittu kysymyksessä olevan sopimuksen perusteella maksetun ennakkomaksun palauttamista, korvausta ennakkomaksun ostajalle aiheuttamista rahoituskuluista ja korvausta ostajalle myyjän sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta vahingosta. Kannetta on vastustettu muun ohessa sillä perusteella, että

vastaaja ei ollut rikkonut sopimusta siten, että kantajalla olisi ollut oikeus purkaa sopimus.


Asiassa on kysymys sellaisesta sopimuksesta aiheutuneesta riitaisuudesta, joka on sopimuksen 8. kohdas-

sa sovittu ratkaistavaksi välimiesmenettelyssä. K on tehnyt tästä väitteen ennen pääasiaan vastaamista. Sen vuoksi käräjäoikeuden ei olisi pitänyt ottaa kannetta tutkittavakseen K:n osalta.




Käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kun K on velvoitettu suorittamaan yhteisvastuullisesti S Trading Limitedin kanssa A:lle kauppahinnan ennakkomaksun palautusta ja vahingonkorvausta sekä korvausta oikeudenkåyntikuluista ja käräjäoikeuden lausunto näiltä osin poistetaan. K:ta vastaan nostettu kanne jätetään välimiesmenettelystä annetun lain 5 ':n nojalla tutkimatta ja K vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta. A:lle tuomitut määrät korkoineen jäävät näin ollen yksin S Trading Limitedin suoritettavaksi.


Oikeudenkäyntiavustajan palkkiota koskeva valitus


Käräjäoikeuden L:lle K:n avustamisesta valtion varoista maksettavaksi määräämää palkkiota ja kulujen korvausta on pidettävä riittävänä ottaen huomioon tehtävän vaatima työmäärä, ajanhukka ja tarpeelliset kulut sekä se, että L:llä on samassa asiassa ollut myös toinen päämies.


Oikeudenkäyntiavustajan palkkiota koskeva valitus hylätään.




Valtion varoista maksetaan L:lle palkkioksi K:n avustamisesta hovioikeudessa kohtuulliseksi harkitut 2.300 markkaa, mikä määrä ja L:lle käräjäoikeudessa K:n avustamisesta valtion varoista maksetut 19.048 markkaa A:n on korvattava valtiolle.



Ratkaisu on lainvoimainen.






  © 2015 Thomas Neumann | Privacy Policy | Cookies | Disclaimer